Vai ollaanko sittenkään?

Se oli ehkä vähän hätäistä huudella pisneksiin takaisin saapumista, kun loppupeleissä noi oikeat pisnekset aka työt on aikamoisen tehokkaasti haalineet kaiken ylijäävän ajan. No, perjantaina onneksi saatiin maaliin tuo alkuvuoden isoin rutistus ja vieläpä aikamoisen tyylikkäästi, niin hetken aikaa pystynee palaamaan normieloonkin kiinni. Käytännössä siis ohjattuihin treeneihin on juuri ja juuri kyennyt lohkeamaan, sekä omat koulutukset hoitamaan, mutta muuten jokseenkin takki tyhjä ollut kyllä iltaisin. Täytyy olla hyperiloinen noista otuksista, jotka kykenevät pysymään pelihousuissaan, vaikkei kokoajan mitään järjestettyä aktiviteettia olekaan. Raa'at possun jalkaluut ihanine lihaisine roippeineen näyttää toimivan hyvin viihdykkeenä.

Markon treeneissä 24.3. päästiin treenaamaan esteen ohivientejä. Nalpertti oli kyllä huikean pätevä ja pääsikin paahtamaan duunia ihan koko rahalla, kun sattui olemaan muutama ryhmästä poissa. Jäi siis aikaa oikeesti testaa eri ohjauksia etenkin tuolle pätkälle 19-28. Hypyt 19-20 meni leijeröimällä ihan kun vettä vaan, vaikka piirroksesta poiketen 20 oli vielä sivummalta luontaiselta linjalta. 22:lle k
okeilin niistot, saksalaiset ja vastaisella ohivetotörkkäyksen, joista jälkimmäinen olikin ihan överipätevä. Käytännössä heitin 22 ja näytin vaan 23, jotta itse pääsi sokkariin putken jälkeen.

Hauskuus alkoikin sitten tuossa loppupätkällä, kun piirroksesta poiketen 26 oli lähempänä putkea ja sitä ei saanut suorittaa. Ja pituus olisi pitänyt leijeröidä, mutta Nalu kun on niin kamalan innokas esteiden poimija, niin se ei millään olisi malttanut jättää sitä tai 26 hyppyä suorittamatta. Saatiin hitusen hinkata ennen kuin tuli valmista, mutta onneksi tämäkin kohta selätettiin vihdoin. No, tietääpä taas mitä pitäisi reenata :)

Tiistaina päästiin myös tuuraamaan haastajatehiksen treeneihin ja sehän passaa kyllä, jos Javalta asiaa tiedusteltaisiin. Olikin kiva päästä jatkamaan samalla teemalla Jennan treenejä, kuin missä viikko sitten pyörähdettiin. Irrrrrtoamista ja ohjauksien kokeilua. Jotain oli koiran päähän jäänyt, kun se teki ihan superhienosti tuon vitosputken leijeröinnin, kun vaan itse fiksasin rytmityksen, wau! 8 hypyn kokeiltiin niistosokkarina ja takaakiertopäällejuoksuna, joka Jennan mielestä oli kyllä Javalle nopeampi, kun pääsee pitkällä laukalla työskentelemään. Tosin ohjaajallehan siinä meinasi hitusen hoppu tulla...

9-12 oli ihan pala kakkua, kun nykyään tuon karvalakin voi vaan lähettää ja sehän menee. Ei olisi yhtä matkaa onnistunut 13 takaakierto, mutta näppärästi kun jätti koiran suorittamaan hypyt ja A:t ja jne. niin ehti esteelle asti tepastaa. Sitten siihen akilleen kantapäähän, putkijarruihin. Huoh! Sehän ei siis ymmärrä miksei saisi vaan lasettaa kaasu pohjassa ja se näkyy näissä. Jäätiinkin sitten vähän tahkoamaan pieneen karvaiseen kuulaan, että joskus pitää radallakin vähän himmaa ja kyllähän tää kesään mennessä pitäis fiksaa kuntoon. Nytkun on jo kolmessa startissakin pelkästään tänä vuonna hävitty kirkkain sijoitus juuri tästä syystä. Neonilla ja Javalla on siis yhteinen proggis, putkijarrut ja meidän kohdalla siis sillä lisukkeella, että jos mitään muuta ei osata, ni hyvät putkijarrut edes isoissa kisoissa :D

Ja jottei ihan menis mahdottomaksi, niin tänään ehdin jopa vapaatreenaa episjärjestelyiden jälkeen! Huhhuh, ettei menis ylikuntoon, kun viimeeks ehtiny vapaareenaa..öööö...ööööö.... Jaa-a? Otettiin putki-irtoamisia Annen supermöllibaanalla, johon oli kepit ilmestynyt mukavasti leijeröintireeniin, esteiden erottelua käskyllä, sylkkäriin kokoamista. Tulipas taas niiiiin hyvä mieli, ko ton koiran kanssa tekeminen on jotain ultimaattisen hauskaa. Ja hauvaeläin nyt makaa tyytyväisenä katollaan sohvannurkassa ilmeisen samoissa tunnelmissa :)