Blogi on elänyt kesän vähän puolivaloilla, koska olemme ihan oikeasti lomailleet kaikesta :) Neljän viikon kesäloman aikana ehdin kai olla kolmisen yötä kotona ja muuten sitten kokoajan menossa. Koiratkin ovat olleet menossa, mutta enimmäkseen pitkin mökkisaarta:
Muutenkin kesä on hyvä aika pieneen irtiottoon harrastuksesta, kun tavoitteellinen aksa tuppaa olemaan varsin intensiivistä treeni- ja kisakaudella. Ohjattuja treenejä, kouluttamisia niin omassa kuin muissakin seuroissa, vapaatreenejä, kisoja, seuraduuneja jne. ja siihen päälle jos laskee vielä sen, että työ ottaa matkoineen miltei 10h siivun jokaisesta arkipäivästä (ja usein noita ulkomaankin reissuja) ja nukkuakin pitäis, niin ei siinä paljon kavereille jää aikaa. Niimpä kesällä toteutin sitten uuden vuoden lupaustani taikoa kavereille enempi aikaa, kun kaikki ei tosiaan koirapiireissä pyöri ja on kyllä ollut vallan fantastillista - nyt sitä jopa muistaa mihin se aika meni ennen koiria :D
Toki tähän mennessä kautta on ehditty vähän kisatakin sen verran, että Nalperolla on kasassa joitain nollia, tupla ja voittokin. Ei se täydellistä ole yhäkään, mut kaaaddääämmmmit miten hauskaa :D Soon hauska turkis kyllä ja joskus toki osuu ihan nappiinkin. Jokunen kerta ollaan kentälle ehditty treenimielessäkin pikkuharkat tempaisemaan ja tässä yksi esimerkki. Lyhyestä virsi kaunis ja kiva Nalu, kun ohjaaja pääsee helteellä aika paljon vähemmällä:
Javan ja Maisan lapsukaisia kävin moikkaamassa myös Kotkan kisareissulla. Siis hyvänen aika miten mahtava kvartetti! Niin tasalaatuista ja reipasta sakkia, että jos olisi koiran paikka vapaana laittaisin kaikki taskuuni. Neljän viikon kohdallakin ovat vielä koko sakki kilon huitimilla ja reilun sadan gramman sisällä toisistaan. Muutaman viikon päästä uudestaan vallattomia lapsukaisia lällyttämään <3
On kyllä komea pentue. On syytä ollakin rinta rottingilla, niin terhakoita ja hienoja pentuja kaikki! Ja se Maisa on ihana, ihan kuin Elmo! Minä niin rakastuin siihen mustavalkeaan poikaan, joka oli tietty vapaanakin, jotenkin se muistutti Elmoa. Mutta nyt ei taida irrota lupaa perheenlisäykseen... :) Eikä olisi kyllä aikaakaan, eikä rahaa. Mutta huoks. Niin ihania pentuja! <3
VastaaPoistaT. Katja
Maisa on kyllä ollut niin mahtava ihan alusta lähtien, varsinainen supermamma. Pentujenkin kanssa se on ihan innoissaan toivottamassa vierailijat tervetulleeksi "Tule katsomaan minun ihania vauvojani!" ja sitten vaan hengailee chillisti vierellä häntää heiluttamassa.
PoistaTästä pentueesta tykkään kyllä ite ihan valtavasti. Harmi, kun itselläkään ei vielä ole koiran paikkaa vapaana :(( Toivottavasti mustiaiselle löytyy vielä se ihana harrastava koti pian, niin ei meidän tarvi kaikkia kotiin viedä :DDD
Mies just eilen sanoi kun tulin kotiin ja ekaksi kailotin eteisessä että "sillä mustavalkealla pennulla ei vieläkään ole kotia tiedossa!" että no voi ei, toivottavasti nyt sen joku nappaa itselleen! :D
VastaaPoista