Viime viikonloppuna alkoi sitten Fidarirykäisyn uusi kausi ja aivan huikein fiiliksin. Minähän pohdin ihan viimeiseen asti tulevan kauden tavoitteita, suunnitelmia ja millä sinne päästään. Ja päätin sitten laittaa fidarihakemuksen liikenteeseen ja rakentaa siitä rungon treenisuunnitelmaan. Miksi? Viime kausi oli toki valtavan rankka, mutta myös opettavainen. Tänä vuonna FD-konseptilla tuodaan meille jo ennestään tuttujen vakiokoutsien lisäksi sitten Suomeen sellaisia kouluttajanimiä maailmalta (Emmanuelson-Orenius, Eide, Klimesova, Gibson, Boogk & Gora), joilla on varmasti annettavaa ihan jokaiselle ja nämä uudet näkökulmat on se tämän kauden juttu. Peruspaketti kun toimii jo aikamoisen kivasti viime kauden jäljiltä, joten lähdetään hakemaan sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta ja uutta kulmaa omaankin tekemiseen. Ne voi olla hyvinkin pieniä juttuja, oivalluksia, havaintoja tai huomioita, joilla löydetään uusia polkuja.
Tän kauden isot tavoitteet on kesän arvokisojen finaalissa, mutta myös oman koirankoulutus ja -luku osaamisen lisääminen. Nalpe on jo kuusi, valtavan taitava ja potentiaalinen otus, joka enemmänkin opettaa minua, kuin minä sitä. Haluankin ihan tietoisesti olla aikamoisen vastaanottavainen sen suhteen mitä kaikkea minä voin matkan varrella oppia siltä ja irtautua enemmänkin siitä ajatuksesta, että mitä minun pitää opettaa sille ettäjottakoskakun. Tullaan kokeilemaan monia juttuja kokeilemisen takia, ei siksi, että pitää voittaa ja olla nopeampi, hienompi, fantastillisempi jne. Nalperon treenimääriä tullaan myös vähentämään paljon, koska luonnollisesti haluan säästellä nelijalkaista ja keskittyä määrän sijasta laatuun. Toki Iippipiippi pentuhirviö vaatii myös oman osansa minun rajallisista resursseista.
Isabelle Emmanuelson-Orenius oli ekan leirin uusi, todella miellyttävä kouluttajatuttavuus. Hyvin suorapuheinen ja energinen koutsi, jonka oma systeemi perustuu lujaa juoksemiseen, rytmittämiseen ja mm. japanilaisiin. Isabelle myös aloitti perjantaina kontaktiluennolla, jonka aikana varmaan ainakin puolet leiriläisistä alkoi pohtia juoksarien sopivuutta omalle koiralle ja omalle ohjaussysteemille. Ainakin Manners Mindereita on Suomeen tulossa varmaan rekka-autolastillinen, kun sellaisen jokainen nyt tarvitsee aluksi :D
Nalpenkin kanssa lähdetään miettimään "brains first" metodia kriteerin rakentamiseen, koska resurssien puutteessa (ei ole aksakenttää omassa pihassa, hallissa pieni tila juosta täysiä, halliaika todella kortilla, hallilla ei ole mahdollista rampata kuin pari kertaa viikossa jne.) oikeastaa muu on aikalailla mahdottomuus. Isabellen kanssa katottiin lauantaintreeneissä vähän Nalperon nykytilaa (erottaa pysäri- ja juoksarikäskyt) ja kommentti oli oikeastaan se, että koira osaa enemmän kuin mitä ehkä itse kuvittelen ja pienellä kriteerin työstöllä se voisi olla valmista aika nopeasti taaksepäin ketjuttamalla. Muutenkin tähän proggikseen olen jo buukannut Satun kanssa vähän konsultaatiota ja ajatusten vaihtoa, kun Nenan kontaktit on vaan jäätävän hyvät tätä tapaa varioiden.
Aamu alkoi vallan raikkaissa merkkeissä Vantaankosken koulun pihalla. Puuttuva sisätilojen avain ei häirinnyt meidän henkisen valkun sessiota, kun mielellään jäätiin ulos enivei nautiskelemaan harvinaisesta viikonloppuisesta valoilmiöstä. Tällä kaudella henkisen valkun setit tehdään hyvin vapaamuotoisissa pienryhmissä, joissa teorian osuus on vallan minimaalinen ja enemmänkin se on keskustelua ja kokemusten vaihtoa. Ainakin itselle sattui tosi hyvä ryhmä, jossa juttua olisi kaikilla enemmän kuin aikaa käytössä, joten time well spent!
Jennan kanssa aloitettiin treenit tsekkaamalla erikoisesteitä vähän harvinaisemmissa paikoissa radalla. Nalpella oli vähän muurahaisia tassuissa ja jäätävät menohalut ja sehän sitten purkautui aikamoisena hassutteluna. Ei pieni sheltti viitsi kääntyä, jos edessä on oikein sopivia esteitä, joita voi rallattaa vaikka ihan itse. Itse erikoisesteiden kanssahan meillä on noin nolla kappaletta ongelmia, mutta sitäkin enemmän sinne asti pääsemisessä. Käytimme siis jonninverran aikaa vaan siihen, että saatiin turkissilakan korvat auki. Sen jälkeenhän homma toimi kuin vettä vaan.
Isabellen treenissä lähdettiin vääntämään niitä japanilaisia sellaisiin vähän vähemmän tyypillisiin paikkoihin. Isabelle seisoi mieluusti edessä sen verran, etttei päässyt japanilaisen linja karkaamaan liian kauaksi ja onnistumisen tae on heittää koira esteelle just silloin, kun pikkuriski on vielä väärästä suunnasta suorittamiseen. Toinen yhdistävä tekijä Jounin ja Isabellen tyypillisessä aksakäsialassa on nuo sylivekit ("pole turn"), joissa kieltämättä ovat varsin taitavia. Suomessa niihin paikkoihin monesti valitaan niisto ainakin mini/medi -akselilla ja ohan se aina nopeampaa olla estelinjan menopuolella jo valmiiksi. Itsekin olen koulutettavia käskenyt etsimään YouTubesta Jounin ratoja ja bongaamaan ko. ohjauksia, kun sylivekkitreeniä on tehty. Lopuksi tsekattiin vähän kontakteja ja hienostihan se turkis mietiskeli juttuja, vaikka vikassa toistossa meinasi ensiksi tipahtaa puomilta.
 |
| Näin meillä rentoutuu apilitikoira |
 |
| Aamupöhinät. Piippi kakaralapsi tehokkaana turistina! |
Sunnuntaina ampaistiin aamuksi taas Akatemialle lihakset kipeinä edellisen päivän päättäneistä lihaskuntotesteistä. Jennan treenissä jokainen sai itse päättää mitä halusi treenata ja itsellä lista oli ainakin aikamoisen selkiä: putkihäiriö kepeillä ja jatketaan puomia. Aloitimme osiolla nimeltä "Jennan putkichallenge" ja ilmeisesti lentokarviainen aavisti tämän menemättä KERTAAKAAN ansaputkeen. Minulla sekä koutsilla oli hyvinkin kristallin kirkkaana muutamat treenit viime kaudella mielessä, jossa otus paahtoi putkeen onnesta soikeana, koska ajatteli ehtivänsä aina yhden putken tehdä ennen keppejä. Huh! Kysymys kuuluu, kasvaako turkiksesta aikuinen? Jatkuu ensi jaksossa!
Juhan treeneissä omat jalat painoi ihan sairaasti. En muista milloin olis noin puuroista ollut liikehdintä ja se sopi kuin inkkari kanoottiin kyllä taas tuohon Juhan juoksentelurataan. Ihan piti olla pahoillaan koiran puolesta, kun se joutu räpeksimään puolivetoisen kipparin kanssa. Radalla oli hyviä pointteja koiran linjoista ja haltuunotoista oikeissa paikoissa ja sokkareita pääsi viljelemään ihan tosissaan, kun pystyi vaan luottamaan koiran ratafokukseen. Koira jee, kippari buu. Ja puomista ei kannata välittää, mulle tärkeämpi tehtävä oli tässä kovavauhtinen rytmitys takaatyöntöihin kuin se kontakti.
Näillä samoilla räpylöillä suunnattiin sitten vielä tappotahtiseen 2 x 300m rallitteluun fysiikkatestien merkeissä. Hiphei, sekin on kyllä ennen muinoin kulkenut paremminkin, mutta hengissä selvittiin. Tämän jälkeen ei tarvinnut enää kuin aktivoida päänuppia tavoitekeskusteluun samalla, kun sai raatoilla jumppasalin lattialla. Ja se on ihan oikeasti totta, että ne tavoitteet on konktreettisempia, kun ne on kirjoittanut alas ja kun niistä on vielä keskustellut muiden kanssa. Suosittelemme lämpimästi kaikille.
 |
| Nalpen mielestä oli taas valtavan kivatsua! |
 |
| Iippipiippi pisti silti riehuksi! |
 |
| Vaan kyllä turistinkin pitää lepää |
Lopputeesinä tästä ja näillä eväin kohti seuraavaa treeniviikonloppua!
.... Paitsi
:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)