Iippipiippi 7kk - mmmmtäh?!

Kyllä, niin se vaan on, että apinalaspikoira on ihan oikeasti jo seitsemän kuukautta. Joka siis tarkoittaa sitä, että meidän nurkkia hän on ollut ilahduttamassa jo kohta viiden kuukauden ajan. Viimeisen viiden kuukauden ajan meillä ei ole siispä oikein asiat pysyneet paikoillaan kotona, koska Iona kuuluu "Vaihdetaan asioita" -klubiin. Toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen, etsi ja tuo talouden kaksijalkaisille jokin asia talosta ja neuvottele oikeansuuruinen vaihtokauppa. Mieluisia vaihtareita on ruuan lisäksi esim. huomio, lelut, yleinen häröily ja häiriön aiheuttaminen.

Kuten kuvasta näkyy, Piippen vaihtaa rusehtavaa pentutukkaansa näköjään pikkuhiljaa aikuisen sheltin nättiin merleen. Nyt se on vähän vaiheessa olevan näköinen, mut eiköhän se siitä ajan kanssa. Mittaamatta on koko apina - veikkaus tosin on, että liekkö jossain 39cm huitimilla olisi. Ihan minimedi se nyt ei sentään ole, mutta olisihan tuo saanut vielä pari senttiä kasvaa. Enivei nätin näköinen koiralapsi se on omaan silmään ja varsin lupaava kaikin puolin muutenkin.

Piipin pentuohjelmisto ei ole kokenut mitään mullistuksia vielä tähänkään päivään mennessä. Nopean kasvun vaihe alkaa olla ohi, joten jotain sen kanssa jo uskaltaa touhutakkin, mutta hyvin maltilla on tämä taimi saanut kasvaa harrastusten suhteen. Kentällä on vahvistettu ohjaajafokusta häiriössä leikkimällä ja temputtelemalla ja olen sille esitellyt kujakepit, renkaan ja pussin. Ilahduttavasti yhdessäkään ei minkäänlaista ongelmaa, joten nämäkin asiat voi jättää hautumaan myöhemmäksi. Ylipäätään olen valtavan tyytyväinen tuon työasenteeseen, kun pohjatyöt on tehty sheippaamalla ja rohkaistu koiraa ajattelemaan & kokeilemaan itse ja se näkyy kyllä kaikessa sen puuhassa. Mun veikkaus on, että esteiden opettaminen myöhemmin on helppoa, vaikka mitään ei ole hinkattu tai tahkottu pentuna ja koira saattaa olla hyvinkin pienellä vaivalla jopa kisavalmis.

Ja näin otukselle kerrottiin mikä on rengas ekaa kertaa

Ihan valtavan tärkee oppimisprosessi koiralle, kun kerran tuli välistä ja korjasi heti seuraavaan vetoon itse. Iona on kolmatta kertaa kujakepeillä ja tämän enempää toistoja ei vaan tarvitse.

Piippen on jopa päässyt elämänsä kahdelle ekalle ohjatulle tunnille ikinä, wohoooo! Kerran käytiin velipoikaa tuuraamassa Akatemialla Sennin penturyhmässä, jossa tehtiin ekan kerran ikinä mutkaputkea ja pussia: Ipillä oli mm. nolla ongelmaa tehdä jo ihan maassaolevaa pussia siitä huolimatta. Muutenkin oli kiva saada sille keskittymistreeninä uudessa paikassa treenit, kun pressun takana Jennan treeneissä joku koira huusi todella lujaa rataa tehdessä ja tälläistä ihmettä Piippi ei ollut vielä nähnyt tai kuullut. Hienosti pysyi fokus ohjaajassa ja tehtävässä.

Sen lisäksi Fidarin jälkeen Ipi pääsi tuuraamaan isukkia seuran treeneihin, jossa oli pentuystävällisesti hyppytekniikkaa. Tämähän oli apinan toinen hyppytekniikka kerta ja hyvällä mallilla on kropan käyttö kaikenkaikkiaan. Vähän lähtee ponnistuspaikka leviämään loppua kohden, mutta se korjaantuu varmasti myöhemmin. Eka treeni tehtiin viidellä jalalla ja toka kuudella, jälkimmäisessä oli niin kiire lelulle, että sehän ponnisti bumpperilta suoraan ekaan väliin, joka nyt ei ihan treenin idea. Siitäkin huolimatta hienosti klaarasi loppupätkän korjaukset. Perussarjan lisäksi tehtiin lopuksi kaariharjoitus molempiin suuntiin.

Enimmäkseen Iona siis vaan leikkii, häröilee, naksuttelee, temputtelee ja viettää vallaan huoletonta lapsikoiran elämää :) Ensi kuussa se aloittaa pentutokon, siinä sitä aaseilua yllinkyllin!