Ja nytten oikeastaan taas tiedä missä se taas on. Iona nimittäin. Pentu on ladattu täyteen energiaa kuin pieni ilmapallo ja se näkyy ja kuuluu. Pilkullinen tuholainen on pistänyt palasiksi ehkä enemmän nenäliinoja kuin kaksi räkänokkaa viikonaikana, asioita on varasteltu, roudailtu, maisteltu jokseenkin riittoisasti, ikkuna on täynnä pieniä nenänjälkiä sohvan selkänojan kohdalta, leluja on tarjoiltu ja näperrelty jne. Pitkät työpäivät syksyisän nuhan lisäksi ovat veroittaneet kovasti koirien touhuamiselta aikaa ja muissa se ei näy, kuin tuossa pentuhirviössä.
Onneksi tuli viikonloppu. Buukkasin hädissäni heti lauantaille ja sunnuntaille pikkuapinalle juoksuseuraa väsytyspuuhiin - onneksi vapaaehtoisia löytyi. Lauantaina perropoika Robin pääsi viihdyttäjän rooliin Ojangon pelloilla ja tänään päästettiin shelttilauma irti Viikissä. Kyllä siinä oikein oma silmä lepää, kun Ionasteri pääsi pitkästä aikaa juoksemaan kavereiden kanssa ja samaan hengenvetoon pakko todeta miten ihastuttavan rauhallista on tänä iltana meidän olohuoneessa, kun Ipiäkin nukuttaa.
Pennun juoksutuksen lisäksi kävin vielä molempina päivinä tekemässä Jalmarin kanssa pikatreenit Ojangossa. Oma kunto ei oikein antanut myöten vielä juoksennella, joten tehtiin sitten "hipsutteluaksaa", varsinaista parakirmailua. Ei siinä, Javallehan se on ihan huikeen hyvää treeniä, kun se on tottunut liikkuvaan ohjaajaan ja rytmiin. Nyt se pääsi sitten treenaamaan äänikäskyjä ja irtoamista matalammassa vireessä, jotta se kuunteluvaihe pysyy päällä. Huikeen hyvin se kyllä toimii näköjään noinkin, olen ihan hämmästynyt.
Tässäpä kuvapoimintoja tältä päivältä, suuri kiitos juoksuttajille :)
Täsä Piippisen velipoika Touho <3
Kirsikkana kakun vai jutun päälle, Piippi sai vihdoin uuden Pomppansa <3 Ajattelin tosiaan investoida sille nyt loppuelämän Pompan tuosta, kun herkkupinkkiä saapui sopivasti syksyn uutuusvärinä valikoimiin. Onneksi koko sattui kohdalleen, vaikka tilaus piti tehdä jo aikoja sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)