Joulukuun fidari

Joulukuun fidari oli ja meni ja kuten arvata saattaa, niin en näköjään parantanut tapojani yhtään edellisestä postauksesta. Noooo, sen verran muistan, että tuttuun tapaan leirillä oli valtaisan hupaisaa, kylmää ja Nalpe oli pätevänä tassu lipassa. Perjantain iltaluennolla käytiin niin kaksi- kuin nelijalkaisten ravitsemusasioita ja pointsit luennoitsijalle sellaisesta ihmisläheisestä suhtautumisesta: ohje oli siis, että kaikkea saa ja pitää syödä, muttei niin paljon kuin haluaa. Kiitosnam, minähän en muutenkaan edusta mitään askeettista kieltäytyjää yhtään mistään, joten jatkan hyväksihavaitsemallani tiellä :D

Eväät reppuun ja menoks!

Molempiin päiviin tuttuun tapaan oli fysiikkatreenit, jossa kyllä hiki irtosi ja pelien tuoksinassa agilitykilpailijoiden kilpailuvietti nousi sen verran maagisiin mittasuhteisiin, että hien lisäksi irtoili silmälaseja ja ruumiinosia. Lähinnä siis tuolla nahan alle piilotettuja osia, kun jääpusseja ja teippausta suoritettiin joka nurkalla. Minunkin autossa pitämäni pikakylmäpussi pääsi akuuttiin käyttöön, joten muistakaahan kaikki pitää jossain treenikassissa varmuuden välttämiseksi niitä. Nyt sillä jeesattiin treenikaveria, joku kerta ehkä omaa koipea. Enivei, tässä poppoossa fysiikatkin vedetään todellakin asenteella, eikä mitään löysäillä - just oikein! Ja siinä sivussa sitten sattuu ja tapahtuu pikkuvahinkoja :)

Juhan treeneissä Herra Pilkullinen oli vallankin hyvin kartalla ja käytin ajan oikeastaan enimmäkseen pikkujuttujen viilailuun ja juoksarikeskusteluun. Nämä taisi olla sunnuntain ekat treenit heti fysiikkojen jälkeen ja mun piti jo omaa jalkaa vähän lepuuttaa reuhtomisen sijaan. Ja samalla sai säästeltyä koiraakin. Erityisen happy saa olla sheltiksi vallan hyvästä loppusuorasta, kun mitään etupalkkaa siellä ei ole, vastassa vaan hallin seinä.

Nalpe kysyy, että missä sitä agilityä? Meni korvatkin ihan rusetille asiaa tiedusteltaessa :)

Tekniikkateemaa jatkettiin myös Jounin kanssa. Siellä erityisteemana oli vielä vippaukset, joita mei kyllä olla treenattu niin ollenkaan, mutta yllättävän liukkaastihan tuo otusmönkiäinen niitä tulkitsi ja vippaili menemään. Sen lisäksi haltuunottoja, välistävetoja, taaksetyöntöjä. Tällä radalla ei paljoa saanut laiskotella, kun kaikki esteet oli vähän hassusti linjattu ja koiraa piti jopa ihan ohjata. Aika työlästä... Taisteluvoittona temmottiin myös keppejä edeltävä kuviohässäkkä oikein, vaikka jokseenkin karmivaltahan se tuntuu, kun ohjauksia pitää latoa tiskiin yksi toisensa perään ilman, että ihan edes tietää missä se koira oikeesti menee. 

Keli oli satumaisen upea!

Mikäpäs näissä maisemissa verkkaillessa :)

Jennan tekniikkapläjäyksessä otettiin tuntumaa välistäveto vs. japanilainen vs. taaksetyöntö -komboihin ja kyllähän sitä saikin siellä juoksennella ihan vimosen päälle. Siinä kun mogailee, niin voi ihan kiltisti siirtyä takaisin lähtöruutuun tempomaan uutta kierrosta. Nooooh, kiukullahan mekin se nolla sieltä väännettii, kun pakko oli, mutta saihan siinä vähän töitä tehdä. 

Omenapuhelimelle viikonlopun kylmyys oli ihan totaalisen liikaa ja se päättikin sitten sipata ihan keskenkaiken, että hän ei todellakaan ala mitään palelemaan. Hän on vaan huono puhelin ja sellaisena haluaa pysyäkin. No jaaha! Onneksi ystävällisesti treenikamu tarjoutui kuvaamaan omalla laitteistollaan, joten saatiin vielä Jan-Egilitkin filmille ja todistusaineisto talteen. Kiitos Vera! Siellä paikoitellaan ohjeeja jopa rytmittää ihan pätevästi, niin sietäähän se todeta. Vertailukohtana kun on mukana myös kohtia, joissa ohjaaja lähinnä vaan juoksee kuin hevonen ja eihän se koira mihkä käänny, kun sitä ei käännä. Näissäkin treeneissä haettiin linjoja, oikea-aikaista informaatiota ja luottoa koiraan. Helppo on koiraan luotella, ko hää on kuitenkin jo sen verran noheva paketti jo aksaan liittyen.

ZZZ... charging!

Tän viikonlopun jälkeen oltiin kyllä niin totaalisen raatoja koko poppoo. Vaan hauskahan tuon otuksen kanssa on touhuta, kun toinen niin kovin pätevänä suorittaa ja siinä voi vähän jo ohjaajakin vaan fiilistellä menoa. Kyllähän tuo jalkaongelma näkyy niin omassa tekemisessä kuin särkylääkkeiden kulutuksessa viikonlopun aikana, mutta kaikesta huolimatta olemme vallan tyytyväiiä leirin antiin. Helmikuussa tuplasti sitten!