Mummokoiran sterilaatio ja toipuminen

Nati sai sterkka-ajan sillä siunaamalla sekuntilla, ko Piippi aloitti juoksunsa ja meillä oli täällä sellaista tyttörakkausrallia, että siihen taisi mennä jopa enemmän hermot kuin Javan intoiluun tärppipäivinä. Se on muutenkin kyllä pitänyt sterkata, kun kahdet juoksut ja yksi asioiden päälle ymmärtävä uros on ihan liian kompleksinen yhdistelmä ainakin minun makuun. Ja toisaalta taas kun on kokemusta myös kohtutulehdukseen sairastuneesta Minni -japsista, jolla ei hengenlähtökään ollut kovin kaukana siinä tilanteessa, niin huomattavasti pienempi vaiva hoitaa etukäteen. Asiasta ei näköjään mitenkään ylenpalttisesti ole blogimatskua, joten avataampa meidän kokemusta vähän lähemmin.

Siis mikää? Mihi operaatioon? Heitä nyt vaan sitä palloa!

Selvittelin aika paljon paikkoja ja toimenpiteiden eroja ja lopun kädessä paikaksi valikoitui Eläinlääkäriasema Askel Tuusulassa. Tähystys olisi ollut ihan käypänen vaihtoehto, mutta tämä koira taitaa kokonsa puolesta olla aikalailla rajoilla noin niinko haavojen mitassa tavasta riippumatta, joten se ei tuonut kustannuksensa verran lisäarvoa. Yli kymppikiloisen, etenkin harrastuskoiran kyllä tähystykseen veisin pienempien kudosvaurioiden ja nopeamman paranemisen takia.

Perinteistä sterkkaa tehdään joka niemessä ja notkelmassa, mutta inhalaatioanestesiaa eivät kovin monet paikat tarjoa: isommat paikat ja sitten tämä pikkuasema. Nukutus on mielestäni aina kuitenkin sen verran iso riski, että mielummin haluan koiran olevan asiallisesti monitoroitu ja mikäli jotain komplikaatioita ilmenee, sille voidaan jotain tehdä. Kolmas tekijä oli saatavilla olevat ajat ja tässä Askel otti kyllä pisteet kotiin: toimipaikka, kun on auki työssäkäyviä ajatellen 14-20 ja mitään iltalisää ei esim. veloiteta. Minulle kelpasi enemmän kuin hyvin klo 18 sterkka-aika, niin ehtii työpäivän sutaista huolella ensin.

Lisämaustetta reissuun saatiin omistajan jäätävästä kuumeen jälkitaudista, kun lähti ihan totaalisesti ääni. Siinä sitten ensimmäistä kertaa uuteen paikkaan jo perustietoja täyttämään pihisevällä soundilla, jea! Varustauduin siispä lippulappusilla huolella välttääkseni puhumisyrittelyt ja aikamoisen äkkiä siellä eläinlääkärilläkin totesivat, että nyökkää tai pudista päätä, ok :D Ja vastaanottohuoneessakin juoksutettiin iso kuppi teetä siinä, kun odottelin Natin rauhoituksen vaikuttamista. Uninen Nippe tultiin hakemaan toimenpiteesen ja luvattiin ilmoitella tekstarilla, kun otus haettavissa vajaan parin tunnin kuluttua.

Sieltä tulikin viestiä jo hyvissä ajoin ennen kasia, joten kiiruhdin potilasta hakemaan kotiin. Sieltähän se Nati tupsutteli kävellä jo omin jaloin takahuoneesta hoitajan kanssa, joten yllättävän pirteä toipilas meillä oli jo tässä vaiheessa! Eläinlääkäri tuli vielä sanomaan, että olipa hyvä, että toin koiran nyt sterkkaan: siellä olisi jo seuraavien juoksujen jälkeen voitu hoitaa kohtutulehduspotilasta :o Munasarjojen lisäksi sieltä lähti siis kohtu, jossa oli jo muutoksia. Lompakko keveni 425e.

Ei nukuta yh-tään!

Olin jotenkin odottanut, että haen opiaattipäissään olevan piippaavan koirahahmon, joka enemmän pihalla kuin alkutalven lumiukko. Mutta sitä vastoin siellähän olikin oikein skarppi pikkumusta, jonka kanssa päästiin kotiin 20:15 ja puolen ysin jälkeen se oli jo kerjäämässä keittiössä ruokaa. Ruuan antaminen oli leikkausiltana kielletty tukehtumisriskin vuoksi, mutta annoin sitten samalla pienelle piimää kuppiin, ko muillekki ruokaa. Ja kyllä, teki kauppansa! Siitä Nati kävi sitten nukkumaan loppuillaksi ja reippaasti halusi vielä pissille ennenkuin lähdettiin sitten yöunille koko poppoo. Yön se nukkui ihan putkeen aamuun asti ilman yhden yhtä piippausta tai levottomuutta. Tähänkin kun olin varautunut linnoittautumalla Natin kanssa vierashuoneeseen yöksi, mutta ihan turhaan!

Henkilökuntaa!!

Litalginiä oli leikkausillaksi ja seuraavaksi aamuksi, josta seuraavat 3-5 päivää Metacamilla. Kun missään vaiheessa koira ei ole ollut kipeän tai levottomanoloinen näin viikon kuluttua leikkauksesta, lopetin kolmen päivän jälkeen myös Metacamin. Yhden yhtä piippausta tai mitään muutakaan ääntelyä ei olla kuultu, kertaakaan se ei ole ollut haavasta kiinnostunut ja haava on muutenkin todella siisti. Siinä on ilmeisesti jotkut ihonalaiset sulavat tikit, joten katoavat sinne ihan itsekseen.

-27, ei haittaa!

Enemmän työtä on tosiaan ollut pienen pässinpään staattisena pitämisenä, kun kaksi viikkoa pitäisi elellä rauhallisesti ja sitten saa päästellä entiseen malliin. Sängyille ja sohville se on ihan itse pyrkinyt jo pari päivää ja sen olen antanut tehdä ko ei vaan pysty kaikkea estämään tässäkään talossa. Työpäivien ajan Nati saa olla makkarissa portin takana, ettei meno mene ihan mahdottomaksi näiden muiden kanssa riehuessa. Pienillä remmilenkeillä se on ollut mukana jo kolmannesta päivästä eteenpäin, tosin haasteena oli vähän nämä jäätävät pakkaset. Onneksi on takkia, tossua ja vielä tuubihuivia paljaan masun peitoksi, niin mielellään tuo on lenkillä kävellytkin.

Haavansuojaukseen heitetään lopuksi vielä asustevinkki. Meille ei siis tullut mitään kauluria eläinlääkäristä mukaan (eikä myöskään haavan päälle ollut laitettu mitään liimalappua, joten sai siis vapaasti ilmaa) ja kun en sellaista omista, piti huudella some apuun. Ihanat kaverit lainasi meille normikaulurin ja puhallettavan, mikäli tarvetta tulee, mutta meidän onneksi ei ole tarvinnut.

1. Kävin investoimassa Lindexin -50% rekistä lasten yöasubodyn kuudella eurolla. Natin kropan pituus on jotain nelisenkymmentä senttiä, joten nappasin siis koon 86.

2. Sakset esiin ja nipsnaps lahkeet & hihat lyhyeksi

3. Puku päälle ja universumin suloisin potilas Saarinen on valmis!

Tämähän on vallan näpskä asu, kun nepparit on selän päällä ja jatkuvat jalkoihin asti, niin ei tarvitse edes häntäkoloa leikellä. Hyvin pysyy päällä ja varmasti mukavampi, kuin yksikään kauluri. Kaikenkaikkiaan siis kokemus on ollut yllättävänkin helppo ja viikko menee nopsaan, niin pääsee Nippe taas pikkuhiljaa vapaana kirmaamaan. Ylipäätään luulen, että tuo inhalaatioanestesia tekee koiralle nukutusta vähemmän sekaisen kokemuksen ja helpottaa aika paljon tätä jälkihoitoa. Suosittelen siis sellaisen paikan valintaa, jossa maksaa vähän ekstraa valvotusta nukutuksesta.