When life gets on the way

Viime aikoina elämä on ollut aikamoisen intensiivistä liitoa paikasta A paikkaan B ja se luonnollisesti näkyy myös blogin puolella. Viimeisen kuukauden sisään lentokoneessa tullut vietettyä varmaan yli 30000km, aikaa lentokentillä ihan liikaa, pitkiä työpäiviä, autossa istumista. Ammatinvalintakysymyksiä tämäkin kai... Palasin lomalta sellaiseen sirkukseen, että loman välittömät vaikutukset oli aika nopeasti kumottu :D Onneksi taitaa vielä olla viikon verran lomia käyttämättä viime vuodelta, jotka pitää käyttää ennen uuden lomakauden alkua, joten jossain vaiheessa sitä pääsee vetämään vielä henkeä.

Koirillakin ollut siispä vähän rauhallisempaa viimeaikoina. Onneksi ne rakastavat ihan vaan peruslenkkeilyä ja frisbeenjahtaamista, joten ovat sitten vallan tyytyväisiä kotonakin. Kaiken muun lomassa olen ehtinyt jopa pariin otteeseen buukkaamaan juoksenteluseuraa Ionalle, koska sille varsinkin tuo sosiaalinen rallaaminen on kovin tärkeää. Pitkästä aikaa nähtiin viime viikonloppuna velipoika Touhoa ja sunnuntaina Piipaa liikutteli sitten kahta herraskoiraa nohevasti.

Viikon paras uutinen oli Ionan terveystarkkien viralliset lausunnot. Ne näköjään tuli selkää myöten reilussa viikossa, joten jännämistä ei kestänyt kovin pitkää. Ja nythän se on ihan virallista, että neiti Iona on ihan priimaa! Oon kyllä niin huikean iloinen, että minulla on sheltti, joka on luustoltaan ihan täydellinen, rakenteeltaan erittäin toimiva, pääkopaltaan kultaa, silmät täysin terveet, kaikki hampaat suussa, luonnonkorvilla, hurjan nätti ja mikä parasta: puolet geeniperimästä on suoraan elämäni koirasta, Javasta. Se on kyllä pieni kultakimpale näissä arpajaisissa.

Neiti Priima pääsi myös torstaina taas treenaamaan. Ja onhan se ihan hulvatonta kyllä jokaikinen kerta. Itsellä aikamoinen työ vaan oppia taas ohjaamaan vähän huolellisemmin, kun Java alkaa mennä jo automaatilla vähän huonommallakin ohjauksella, kun taas pikkuapina tarvitsee vielä loppuun asti tehdyt saatot.



Tehtiin vähän kujakeppejä lopuksi. Siinä taitaa olla isompikin ripaus putkiaivoa, kun sinne kepeille se vaan änkesi, vaikka putkeen olisi pitänyt lopuksi :D Eipähän ainakaan kepit näytä ällöttävän esteenä.



Nyt mä fiilistelen vielä hetkisen aikaa kiireetöntä lauantaiaamua ja sitten lähdetään Javan kanssa juoksemaan muutama startti oman seuran kisoihin. Siitä voi tulla aikamoista hassuttelua, kun treenaamaan ei pieni eläin ole oikein ehtinyt loman jälkeen ja silloin jarrun löytäminen on joskus vähän haasteellista. Mutta eipähän tuo haittaa, mennään pitämään kivaa!