Minunhan piti olla tälläkin hetkellä 8. Fidarileirin luennolla ja muissa hurvitteluissa, mut kävipä vaan niin, että Piipaan pötsi meni yöllä sekaisin. En viitsi järjestää itselleni potentiaalista suursiivousiltaa jättämällä tälläisen koiran illaksi itsekseen kotiin tai edes autoon työstämään yllätystä, joten parempi vaan itsekin asemoitua kotiasentoon. Olin sopivasti vielä päättänyt alkuviikosta tehdä perjantain etänä töistä, joten mistä ne aina tietääkin, että nyt voi tuplasti paremmalla syyllä valvottaa yön... Eipä silti, ylimääräinen vapaailta on vallan tervetullut ja toisaalta hyvä tsäänssi näin viimeisen leiriviikonlopun alla vihdoin läpikäydä sitä edellistä.
Toukokuun leirillä halusin vielä toisaalta lepuuttaa omaa jalkaa, Javaa, mutta en myöskään myydä leiriä, kun paikalla oli varsin timanttinen koutsikattaus: Juha, Jenna, Silas Boogk ja Zeljko Gora. Nooooh, onneksi on siispä kaksi agilityaiheista koiraa, vaikka kyllä mietin kovasti miten Piipaa jaksaa treenata kaksi täysmittaista treeniä samaan päivään, kun pentuapina treenannu oikeasti sen kymppiminsan tyyliin kerran viikossa aiemmin. Lähdettiin siispä kokeilemaan ja kyllä vaan voi olla ylpeä pienestä koirantaimesta! Näkyi, et alkoi väsyttää, mutta niin hienosti se jaksoi yrittää ja lelussa roikkua. Sen lisäksi ihan uusi treenipaikka ja aika vahva häiriö kentän laidoilla ja viereisillä kentillä.
Aloitettiin Silas Boogkin kuvioista. Siellä olikin aikamoinen estesoppa ja niihin Silaksella oma ajatus mitenkä haasteet selätetään. Mä jopa luulen, että treeneistä saattoi saada enemmän irti tuollaisen vauvakoiran kanssa, kun oikeesti päästiin tekemään juttuja perusteista keskieuroopan malliin. Esim. toi koiran puoleisen käden pakkovalssi tulee meillä ohjelmistoon. Oli oikein kiva ja perusteellinen treeni, tykkäsin!
Illalla oli Zeljkon treeni, jossa samaan hengenvetoon otettiin tekniikkatreeniä radan sijasta. Alkuun treenattiin takaakiertopäällejuoksun lukitusta, sitten takaakiertoja täydestä vauhdista ja loppuun vähän putkilta takaakiertoja. Videoita meillä ei tainnut tästä olla, kun treeni oli moniosainen ja oikeastaan kokoajan piti olla joko rataantutustumisessa, verkkaamassa, pitämässä koiraa lämpimänä tai radalla. Piipaa meinaa tarttua liikeeseen sen verran nohevasti, että nollakulmainen takaakierto jää ottamatta ja toisaalta taas kipparille jälleen kerran hyvä oppitunti askelta vähemmän suomalaisesta aksasta.
En siis halua tehdä päällejuoksuja takaakiertoon, ellei kyseessä ole saksalainen ja siitä vaan pitäisi päästä eroon - helpompaa koirallekin. Valtavan hienosti pikkutursas jaksoi yrittää ja tsempata, vaikka jouduttiinkin vähän hinkkaamaan! Kävi sitten vielä loppuun kunnon törmäysepisodi, kun Ionahan ei todellakaan radalla väistä ja päsäytti putkesta ihan suoraan mun jalkoihin. Itse vetäisin sellaiset megalipat siinä, että sai itseään kasailla ja juuri samalla hetkellä sattuivat isolla räminällä sulkemaan hallin nosto-oven. Meinasi vähän Piipaan korvat pyöriä, että mitähän täällä tapahtuu, kun jäätävä törmäys, maassa pyörivä hattuuntunut kippari kämmenenkokoisen luumustelman kanssa ja sitten vielä räminäshow. No, reipas penpu tuumasi, että mama ota sylkkään ja siitä hetkisen maailmaa katseltuaan olikin jo episodit täysin unohtuneet ja jatkettiin agilityä. Hirveän herkkis se ei siis tosiaan ole ja onneksi suurimmat vauriot tärskystä tuli kippariin, eikä koiraan :D
Sunnuntaille onneksi ihana Heli osti Juhan treenit meiltä, kun jalka otti aika pahasti rasituksesta ja törmäyksestä itseensä. Me mentiin Piipaan kanssa sitten iltapäiväaksaamaan vaan Jennan treenit ja olipahan vaan mukavaa. Eikä apina muistanut mitään edellisen illan törmäilyistäkään, vaan huusi suoraa huutoa, että nyt sitä agilityä tänne kiitosnam! Vai miltä tää meno näyttää? :D
Se on kyllä ihan huikee, näihin treeneihin oli aivan mahtavaa päättää seiskaleiriviikonloppu. Nuoren koiran kanssa tuolta saa kyllä niin paljon, kun koulutuksessa ei voi lipsua "tuota ja tuota ja tuota pitää vielä treenata" -osastoon, vaan niitä juttuja sitten ihan oikeasti treenataan. Rankkaa toki, mutta uskalsin Piipaan kanssa lähteä, kun tiesin, että sen vire ja draivi riittää väsyneenäkin työskentelyyn. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus sitten molempien koirien kanssa päästä treenaamaan, katsotaan miten saa treenejä jaettua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)