7.6.2017

Hupsista.

Näköjään ahkera lomailu ja ei-mitäänniä -ohjelman suorittaminen johtaa samantien tehokkaaseen tuloksen tekemiseen. Koska aikataulut oli vähän haastavat kaikkien kolmosen kisojen kanssa, ilmoitin sitten Pepiinin kisaamaan Sipooseen sunnuntai-iltapäiväksi parin agiradan verran. Sieltäkin oli vähän kiire kotio, kun vieraita tulossa kylään illaksi, joten kalenteritunkemisen maailmanennätys kyseessä.

Sitä ennen kuitenkin sunnuntaiaamuna upeassa kesäkelissä lähdin koirat ulkoiluttamaan Ojankoon ja siinä samalla Javalle pienet treenit. Agendalla puomin kääntyminen, keinun paikka ja parit keppien takaaleikkaukset. Naureskelin karvatursakselle, että tänään onkin paskojen puomien päivä (toki alastulon allaoleva mutkaputki on iso lisätekijä) ja otettiin muutama askel takaisinpäin kriteerin vahvistamisessa. Osumia kyllä se teki, mutta liian ylös ja sei auta nyt asiaa, kun käännöstekniikkaa sen pitäisi harjoitella etujaloilla. Siispä lankkutreeniä ja samalla liikehäiriön vahvistamista ja hyvä tuli taas.

Java vähän murjotutti, kun lähdin vain Pepin kanssa kisoihin. Ja Pepiä harmitti, kun kotia jäävät saivat possunkorvaa. Sitävastoin minua ei harmittanut mikään, kiva sää ja kohti kisabaanoja pikkukoiran kanssa! Tavoitteena oli nostaa lähtökäytöksen kriteeriä kisahäiriössä ja luonnollisesti keinun oikeaoppiminen suoritus. Lämppälenkillä tuo oikea koipi tuntui vähän ikävältä ja sanoinkin Ionalle, että mitenhän tällä kaksi rataa juostaan, mutta suotta näköjään tuollaisia mietin, kun pikkukoiralla oli ratkaisu jo valmiina.

Meille oli arvottu ihan ensimmäinen lähtöpaikka, joten päästiin samantien tosi toimiin. Lähdössä se meinaa ennakoida mun eleitä "kylläseihanvarmaanjustonsanomassaettäsaatullatäältä", kun pysähdyn, joten vaadin aika selkeästi sen kuuntelun. Hanuri nousi ja kävin palauttamassa. Sitten kipitettiinkin urku auki. Rataprofiili oli oikein kiva ja oikeastaan päätöksiä piti tehdä vain pituuden jälkeisestä elämästä. Muista poiketen sipaisin sen muurin takaaleikkauksella, jotta en seiso linjalla ja näytti toimivan varsin hyvin. Sen verran hyvin, että nollalla maaliin, -18.05, 5,23m/s, 1./15 ja SERT :) Allu ystävällisesti kuvasi, joten löytyypä veto videotodistein:



Rakas pikkutuholaiseni on nyt siis kolmosluokkalainen, Maaliskuussa aloitettiin kisaaminen, reilu kymmenen starttia siinä taisi sitten mennä ja jokainen nolla oli voittonolla. Minä olisin kyllä pidempäänkin mieluusti kurvaillut noita alempien luokkien profiileja, mutta Pepin mielestä ei tarvitse ja isi saa nyt tehdä podiumille tilaa :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)