Pakkasimme Pasentin kattoa myöten Helin kanssa kaikella tarpeellisella, jotta roadtrip kaakkois-Suomeen voi alkaa ainakin hyvin valmistautuneena lauantaiaamusta. Hyvin sitä herää viikonloppurientoihin kukonlaulun aikaan, jännä juttu! Perille päästyä mun minitelttakin pääsi vihdoin kunnon käyttöön, kun levittelimme tukikohtamme jäähalliin. Ja se sai jo niin paljon ihmettelyjä ja ihasteluja, että miltei olisin voinut alkaa järjestää jo avoimia näyttöjä miniteltan hienouksista :D Tuollainen 1,5x1,5m maja on aivan perfekto parille koiralle ja ihmisille kamoineen, eikä tarvitse mitään olohuoneenkokoista mökkiä viritellä itsekseenkään. Kaikenkaikkiaan Lappeenrannan puitteet olivat aivan loistavat ja seurakin mitä mainiointa!
Pepi halusi varmistua mukaan pääsystä pakkausvaiheessa
Tuloksellisesti joukkueradalla tein harmillisen ohjausvirheen loppuradasta, joten hyllyksi livahti viime metreillä ja yksilölakarsinnassa Java taas sipaisi selän takaa ekstraesteen. Muuten tekeminen oli kyl vallankin loistavaa ja sellaista se on tuollaisissa nopeuksissa, että sattuu ja tapahtuu. Kisapuiston ulkopuolella otettiinkin viikonlopusta koko ilo irti kuuntelemalla vähän Kaija Koota ja Eppuja Lappeenrannan yössä, syömällä suorastaan erinomaisesti Kitchenissä esinisimpukoita & burgeria ja luonnollisesti muutama lasillinen skumppaa. Niin ja allasosastollekin ehdittiin ihan ensitöikseen.
Java on saanut useasti hämmästelyitä, että meneekö se ihan oikeesti vapaaehtoisesti itse kasteltavaksi. Menee :D
No onko meillä vähän kivaa!
Pätevät hotelliasukit
Saattoi tulla just uudelleen nälkä!
Iltalenkki
Hirvee ruuhka oli ravintolassa :D
Terassilta löytyi innokas ystävä
Pepin mielestä viidakossa kaikki hyvin!
Punaista mattoa, tietenkin
"Aikuiset eivät saa painaa nappia lasten läsnäollessa"
Pepiini joutui lähtemään mukaan turistihommiin, koska Kaius oli reissussa myös omalla tahollaan viikonlopun (ja Nippe olikin jo valmiiksi Mikkelissä hoidossa, niin seniori ei ollut nyt liikkuva osa ollenkaan), vaan hienostippa pikkukoiralta sujui kisamenon ihmettely. Ehkä ensi vuonna tositoimiin? Kiva oli huomata, että sekin rauhoittui samantien kevythäkkiin pötköttelemään, vaikka pitkät päivät oli kisapaikalla molempina päivinä tiedossa. Hotellissakin ensikertalaiselta meni vallan mainiosti - ainut miinuspiste tuli minun aamukahvidonitsin varastamisesta sillä välin, kun satuin kääntämään selän. Jäljellä oli vain asiasta mitään tietämättömän näköinen koira ja sokeria lakanalla.
Chillax!
Niin tytär...
... kuin isukki <3
Paluumatkalla pysähdyimme vielä kulinaristireissulla Haminassa, koska ei kai sitä kukaan nälkäisenä jaksa matkustaa. Mon Ami tarjoili listallaan valkosipulietanoita, joten paikka oli sillä taputeltu! Vaikka kotimatkan mitasta ja säästä johtuen emme finaaleja jääneetkään paikan päälle enää katsomaan, taisin olla kotona vasta joskus kasilta sunnuntai-iltana. Ei tarvinnut unta kovin pitkään huudella, senkun koirille ruokaa naaman eteen, suihku ja oma pää tyynyyn.
Niin ja se voitto. Sama se mitä sitä voittaa, kunhan voittaa. Agilitysherpani tienasi minulle Agilityliiton ja Nutrolinin #enemmänagielämää -kuvakisan voiton ja nökkösille pullon Nutrolin Sporttia :D Tämä olkoon myös hatunnosto kaikille taustajoukoille, jotka kisoissa ovat jeesaamassa. Helpottaa aika jäätävästi olennaiseen keskittymistä, jos on joku kenelle voi tuupata koiran käteen rataantutustumiseen tai muistuttaa, että pitäskö täs ottaa vähän jotain välipalaa. Tämä ketyhän on liikenteessä aina täyteen lastatun kylmäkassin kanssa, joten nälkä ei tule edes takavasemmalta! Minä olen ainakin ihan todella kiitollinen, jos joku aina lähtee seuraksi ja pieneksi avuksi, kiitos <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)