Agirotu: Jalminit ensikertaa lähtöviivalla

Minähän olin kalenteriin merkannut semikotikisoina Agirotu 2017 -geimit, kun sattuivat juhlallisesti olemaan Mikkelissä ja kivenheiton päässä porukoilta. Ja pikkasen reippaamman kivenheiton päästä mökiltäkin. Viime vuonna koitin innostaa noita Javan lapsukaisia ALO MEDI -joukkuekisaan mukaan, mutta silloin en saanut riittävää määrää koiria kasaan. Vuoden aikana kuitenkin useampi aloitteli kisaamista, ml. Iona ja velipoika Touho, joten tadaaaaa, sain sitten innostettua Minnan ja Katjan messiin, joten meillä oli KIL MEDI Jalminit kasassa!

Haasteeksi meinasi muodostua kaverin polttarit, jotka sattui sitten juuri samalle viikonlopulle ja kaksipäiväisenä. Harmillisesti en siispä päässyt kisaamaan lauantaita Javalla, mutta sentään sain itseni kikkailtua sunnuntaiksi paikalle. Olin tehokkaana lauantaiaamuna polttaroimassa Helsingissä, jonka jälkeen tulin hakemaan koirat matkalla Vääksyn mökille jatkamaan ja sieltä sitten ennen puoltayötä olin Mikkelissä. 

Iona oli ilmoitettu Open Classiin, mutta pikkukoira ei ole ollut nyt ihan kunnossa. Minä itse epäilen olkapään ligamenttivenähdystä kaatumisesta ja sen elämäntyylillä rauhassaoleminen on ihan puhdas mahdottomuus. Edes kotona. Sitä on käytetty ortopedillä, joka ei löytänyt mitään vikaa ja vielä Agirodun alla fyssarilla, jossa ei myöskään mitään kummempia löydöksiä - paitsi sitkeä kauttaaltaan ja etuosassa avattavaa. Kuitenkaan ei mihinkään reagoinut ja fyssarin mielestä voi kokeilla aksaa, vaikka ei tietenkään sitä voi suositella. Tämän jälkeen saa lomailla ja jumppailla lisää. Niimpä hyllyttelimme Open Classin ja kipitimme pois radalta, kun siitä vaan puuttuu kaikki Ionalle tyypillinen draivi ja vauhti. Joukkueeseen vaihdoin varamies-Uunon töihin, joten onneksi joukkue pääsi silti starttaamaan, kun Minnakin tuli paikan päälle ihan vaan joukkuestarttia varten. 

Päivä olikin tosi upea koko ajan, joten yhtään ei haitannut ilmestyä paikan päälle aamupäivästä ja olikohan kuuden maissa, kun päästiin teltan purkuun. Camp Jalmini palveli vallan mainiosti niin nelijalkaisia kuin kaksijalkaisiakin tankkauksessa ja koipien leputtelussa. Kiitos äidille eväistä! Muutenkin fasiliteetit oli tuolla kyllä ihan huikeat: hyvin tilaa päiväteltoille lähellä kenttiä, erittäin hyvä ruohopohja, palvelut vieressä, paljon parkkipaikkoja ja vieläpä erinomaiset verkkausmaastot. 

Rata oli varsin sopiva joukkuerata, jossa pärjäsi kaiken tasoluokan koirilla ihan vaan perusohjauksilla. Myös kaikki kikkailu ja ansaesteet sieltä puuttuivat, joten koirat sai edetä varsin itsenäisesti. Näytti myös sopivan meidän joukkueelle, kun koostumuksessa Uuno-Touho-Elmo-Java vedettiin sitten varsin näppärä yhteistulos 5vp sen verran tyylikkäällä ajalla, että joukkueemme nappasi voiton medikisaavissa! Niiin hienoa, oon vaan niin ylpee näistä leideistä (ja koirapojista) <3

Tällä joukkuuella oli aivan huippua kisata, saati nyt vielä bonarina sitten voittaa :) Javalla on viisi virallisissa startannutta, joten määrä on pieni joukkueen kasaamiseen, mutta sitäkin timanttisempi ja vaikka Iona joutui nyt ihan viime metreillä omasta paikastaan luopumaan, niin onneksi meillä oli varamies-Uuno rosterissa. Ja jotenkin ympyrä ehkä sulkeutuu nyt, kun Java itse aloitteli kisataivaltaan vuosia sitten Lappeenrannan Agirodussa aloittelevien joukkueessa ja onkin niistä koirista enää ainut agilityn parissa. Ja yhäkin näköjään tassu nousee 3. parhaaseen tulokseen kaikista joukkuekisassa startanneista.