Vauhdikas kesä jatkui vallan kiireiseen syksyyn. Ei käy aika pitkäksi, kun tätäkin naputtelen maanantain aamulennolla Köpikseen. Yleensä nukun nämä 1,5h lennot, mutta tänään paistaa aurinko sen verran silmään, että kalenteriin ilmestyi tämän verran vapaata. Tietty ehdin jo kahvit läikyttää syliin, joten tästä tulee huikea päivä :D
Pepiinin kanssa ollaan pidetty hauskaa niin treeneissä kuin kisakentillä sen mitä ollaan sinne asti ehditty. Syksyyn sain rutistettua pienen kisakauden ja päästiin useampana viikonloppuna testailemaan juttuja kisoihin asti. Hyppärit ovat olleet meille tosi haasteellisia, kun pikkueläin on kaahottanut upeita hyllyjä enimmäkseen, mutta niillekin saatiin kisaamisen myötä sen verran tatsia, että molemmat puuttuvat hyppysertit tuli saman viikonlopun aikana.
Treenirintamalla olen viritellyt vähän erilaista talvikautta. Panostetaan määrän sijasta laatuun ja paljon tekemisen sijasta oikeiden asioiden tekemiseen. Jenna lähti mukaan valmennuskonseptiin, jossa joka toinen viikko lajitreenit ja lisäksi henkilökohtaista valkkuaikaa käytettäväksi ihan mihin kukin tarttee. Kausi alkoi lokakuussa, kahdet treenit ja yksi keskustelu takana ja suunta on ihan oikea! Emme tee ratatreeniä tänä vuonna, vaan keskitytään niiden taitojen rakentamiseen.
Ratatreeniä voi sitten käydä hakemassa tuurauksilla väliviikkoina, jos siltä tuntuu. Käytiin testaamassa Niinun uusi halli ja lisäksi pääsin Elinalle tuuraamaan. Siellä ison kentän treeneissä näkyy hyvin juurikin ne puutteet, joita pikkukoiran ja kipparin saumattoman yhteistyön tiellä vielä on, kun vauhti vie karvakuulaa. Korvien asennus ja hallinnan lisääminen esteiden ohituksissa on syksyn teema Jennankin kanssa, joten eiköhän se siitä. Vaan on se kyllä päheä hupipupiini! Tuollaisen koiran kanssa on aikamoinen ilo harrastaa.
Java käy myös humputtelemassa aksan parissa ja hän on aivan yhtä hullu kuin ennenkin. Tulee niin huippufiilis, kun yli 9v koira on noin kovassa tikissä ja selkeästi nauttii aivan 110%. Luulen, että se romahtaisi vanhukseksi aika nopeaan, jos kävisi jotain, jonka takia koko laji pitäisi lopettaa kuin seinään, joten siinäkin mielessä koen osa-aikaeläkepäätöksen aivan oikeaksi varhaisessa vaiheessa. Sille on ihan sama onko se kisakentillä vai treeneissä lelua repimässä, turvallisempaa treenikentillä, kun rimatkin voi pitää just siinä missä haluaa. Muutamasta ilmoitetusta startista olen sen jättänyt pois, jos on näyttänyt yhtään jäykältä tai kankealta treenin jälkeinen aamu, mutta onneksi ihan suotta. En vaan ota mitään riskejä.
Manageri-eläin Nati on myös sirkuksen mukana. Mumsieläin on nälkäinen ja pallojen perään, niinkuin aina, joten ei mitään uutta sillä rintamalla. 11,5v aikana se on käynyt kahdesti eläinlääkärillä rokotusten lisäksi ja kolmannen pääsi viime viikolla, kun rasvapatti näköjään tullut etujalan viereen, niin katsellaan alkaako paikka haitata. Eläinlääkäriltä tuli oikein erityismaininta, että ompa pirteä ja hyvin helppo tutkia. No mitäpä Nippe muutakaan, eläinlääkärikeikka oli kruunattu parilla raksulla vieläpä ja hirveän hyvä mieli mumsille jäi taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)