Tunteesta tekniikkaan: koiran kouluksesta, motivaatiosta, palkkauksesta.

Helmikuussa kävin kuuntelemassa Jari Kantoluodon Tunteesta tekniikkaan -luennon, jossa oli paljon asiaa ja etenkin sellaista omia ajatuksia vahvistavaa. Koiran koulutusta, motivaatiota, palkkausta. Seuraavassa siispä ajatuksia ja pohdintaa luennolta. Kannattaa käydä kuuntelemassa, jos sattuu omille nurkille!

Aina puhun omille koulutettaville siitä asenteesta, joka pitää olla koiralla ensin ja sitten vasta aletaan opettaa niitä detaljeja & kriteerejä ja oikeastaan sama asia tuli luennolla "tunne" termillä. Jarin mielestä koiran kouluttamisessa 90/10 pitäisi olla tunne vs. tekniikka, eikä toisinpäin. Samallalailla agilityssäkin pitäisi rakentaa ne perusteet hyvin ilman agilityesteitä ja agilitytemppuja. Kaikenkaikkiaan leikki on yksi tärkeimmistä yhteistyönmuodoista, koska silloin opitaan paljon ja toisaalta rakennetaan yhteistä perustaa. Ja agilitykouluttajana minä olen myös jo pitkään arvostanut kunnolla tehtyjä perusteita.

Erityisen paljon korostettiin myös koiran valintaa ja sen seurauksia. Koiran tulisi olla aktiiivinen oppija, jonka tulisi osoittaa aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Silloin asioista muodostuu käytösketjuja, joissa seurauksena on palkkaamista siitä koiran aktiivisuudesta, eikä pelkällä palkan mahdollisuudella luotu tilanne.

Tottelevaisuus koostuu neljästä osatekijästä: yhteistyö, aktiivisuus, keskittyminen ja motivaatio. Sen päälle tulisi rakentaa mielikuva optimaalisesta suorituksesta, jossa on oikea suoritusenergia , harmonia ja tekniikka. Kun pentua lähdetään rakentamaan johonkin lajiin, tulisi priorisoida tunnetta. Tekniset käytökset ovat vain tunnetilan ilmentymä.

Kouluttaminen on vuoropuhelua koiran kanssa. Niimpä ohjaajan tulisi osata tulkita koiransa kommunikointia miten koira hakee ja haluaa kommunikoida? Vai onko kommunikointi enemmän palkkojen suuntaan? Ohjaajan tulisi olla se kiintopiste, jonka kautta palkkaa voi saada, ei palkkojen itseisarvo. Kun koira on aktiivinen ohjaajaa kohtaan, haluaa kommunikoida ja toteuttaa opetettuja käytöksiä oikeassa mielentilassa, ympäristöhäiriöiden merkitys vähenee.

KOMMUNIKOINTI + YHTEISTYÖ = PALKKA

Luennolla käsiteltiin myös stressiä koirankoulutuksessa. Tähän liittyy hyvin vahvasti mielentila: onko kyseessä positiivinen stressi, kun koira haluaa saavuttaa jotain vain negatiivinen stressi, kun haluaa välttää jotain? Mitä parempi mielentila harjoituksen alussa, sitä parempi harjoitus. Tämän takia itseasiassa itsekin aloitan aina agilityharjoituksen leikkimällä koiran kanssa, jotta se on oikeassa mielentilassa aloittamassa työt. Koira pitäisi saada nimenomaan oivaltamaan itse oikea mielentila, josta tulee palkkaa, jolloin synnytetään voimakas sisäinen motivaatio.

Koiran oma valinta ja vastuu on aktiivisen treenitilanteen kantavia pilareita. Koiralle tulisi opettaa palkkaamalla oikeita valintoja, että reitti haluaamansa on kriteerit ja keskittyminen. Sääntöjä kannattaa rakentaa ja vahvistaa myös muussa elämässä harrastuskenttien ulkopuolella. Esim. jos ei osaa luopua tai odottaa kotioloissa, niin vaikeampaa se on myös harrastuskentillä. Koiran omia valintoja ohjaamalla oikeanlaisin palkkauksin koiralle luodaan kova motivaatio olla sellainen kuin itseasiassa minä haluan, vaikka koira toki luulee itse keksineensä asian.

Vastuuttaminen oli monessa kohtaa mukana. Ei lähdetä pitelemään tassusta, vaan uskalletaan antaa myös koiralle vastuuta niistä tehtävistä, joita on opetettu. "Anna koiran olla huono, jotta se voi olla hyvä" oli suoraan Jarin kommentti, joka kannattaa pitää mielessä. Ei siis pelätä sitä, jos tulee virhe, vaan tartutaan siihenkin vain viestintänä: mitä koira ei ymmärtänyt ja miksi? Miten voin auttaa koiraa ymmärtämään tehtävän?

KÄYTÖSKETJU: KÄYTÖS -> VIHJE -> YLEISTÄMINEN -> ÄRSYKEKONTROLLI

1. Motivaatio
2. Kriteeri
3. Haluttu käytös vahva
4. Vihje
5. Eri paikat ym. häiriöt
6. Haluttu käytös vain vihjeestä

Kaikki perustuu motivaatioon ja kriteereihin. Itse koulutustekniikka on silloin yhdentekevää, montaa eri tietä pääsee samaan lopputulokseen, jos perusta on kunnossa.

Lopuksi vielä muutama asia palkkauksesta. Sosiaalinen palkkaus on tärkeä taito, joka pitäisi rakentaa koiralle ihan niinkuin säännöt lelupalkkaukseen. Sosiaalisella palkkauksella koira tekee töitä täysin ohjaajalleen ja miellyttääkseen ohjaajaa. Koira motivoituu ohjaajan tyytyväisyydestä, yhteisestä oppimisesta ja onnistumisesta. Tämä luo varmuutta ja Jarin sanoin "loistokkuutta" suoritukseen, kun ei tarvita ulkoista palkkaa.  Energiaa suoritukseen saadaan tuotettua saalispalkkauksella, jolloin koiralla on oma lehmä ojassa ja se toteutttaa sisäsyntyistä saalisviettiketjua. Leikki on metsästysketjun osa, johon kuuluu sosiaalinen lataus ja taistelutahto, jos sitä pääsee tuottamaan ohjaajan kanssa yhdessä lelun välityksellä. Ruokapalkkauksella voidaan treenata tehokkaasti, kun sillä voidaan laskea vireystilaa, kontrolloidaan ruuan määrää/laatua/tiheyttä.

Jutun kuvat ovat Jalminipäivästä, kun kokoonnuimme Helsinkiin Javan jälkeläispäiville treenin merkeissä. Eivätkö he ole kerrassaan ihania! Tästä lisää myöhemmin, oli vaan niin täydellistä matskua tähän postaukseen :)