Lohikärmeksiä, vrk 45 |
Kantoaika on mennyt oikein rennoissa merkeissä tänne asti. Aksat lopetimme aikalailla samantien, käyty vaan muutamia kertoja hallilla jotain mielenvirkistystä touhuamassa ja muuten lähinnä lenkkeilty ja jumppailtu sitten. Tällä hetkellä elellään 7. viikkoa, joten parin viikon päästä pitäisi olla pupseja maailmassa, jos kaikki menee hyvin - aikamoisen jännää! Ja miksipä ei menisi, äitikoira on ollut varsin oma itsensä ja vauhtia & tarmoa on riittänyt entiseen tapaan. Hänestä ei ole kuoriutunut siis mitään surkumamia, vaan pikkukyytiläisille on tarjoiltu oikein kattavasti elämänmakuista arkea.
Pienet lohikärmeksen alut tuntuvat olevan aikamoisen nälkäisiä, joten Iona joutuukin sitten jonottamaan kokoajan keittiössä jotain "pikkusuolaista" heille. Äitikoirahan ei tietenkään itsensä takia, mutta kun pentuset ne haluavat vaan toimivaa huonepalvelua. Mielellään herkkuja, mutta ruokakin menee. Tämähän oli tiineyden selkein indikaattori, kun Ionalla oli pari päivää kovasti pahaolo aamuisin siinä ekan kuukauden lopulla, eikä ruoka maistunut entiseen tapaan. Muuten ei olla kuppiin syljeskelty.
Nälkä, kotona ja kylässä |
Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä röntgeniin tekemään tarkistuslaskenta h-hetkeä varten, mutta muuten aikamoisen letkeästi otetaan nämä vikat viikot. Mamakoira saa lenkkeillä niin pitkään kuin huvittaa, pentulaatikko haetaan viikonloppuna, aletaan pentulaa valmistelemaan ja totuttelemaan elämään siellä. Mikäli pentuprojektia kiinnostaa seurata, niin ajankohtaisemmin tapahtumat FB:n Aysling Shetland Sheepdogs -sivulla sekä Instassa @javanasagility kuulumisia!
7. viikkoa urakkaa takana |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)