Saiskohan töistä koiralomaa?

Valmistujaishali

Nyt nimittäin sellaista tarvittaisiin, kun eihän nää viikonlopun tunnit riitä mihinkään :O Olen suorastaan hämmästynyt, että tänään on jo aikuisten oikeesti sunnuntai-ilta. Noh, kaikesta huolimatta on sitä onneksi ehtinyt jotain näppärää touhutakin näin vallan vapaa-ajalla. Lenkkeilyä, hauvain puunausta, siivoomista (jes...), shelttipäivää...

Mutta ehkä ennen sitä pikainen katsaus taaksepäin. Meillä oli nimittäin tuossa viime viikonloppuna isot kekkerit Tammisaaressa, kun perheen kaksijalkaiset skoolasivat juhlallisesti valmistujaisiensa kunniaksi. Koirillakin taisi viikonloppu olla yhtä juhlaa, kun saivat kirmailla ihan vapaasti sisään ja ulos ja viihdyttää juhlavieraita. Java kävi rapsuteltavana ahkerasti ihan tuntemattomillekin ja Nati taas luonteelleen hyvin ominaisesti valitsi aina joukosta jonkun heikoimman uhrin, jolle kantoi keppejä ja palloja. Aina joku heltyy, kun tollo tuijottaa vetisin silmin ;)

Ihanan helppoja hauvoja noi sheltit, kun en mäkään ehtinyt kokoaikaa niiden menemisiä kytätä ja eipä niillä silti ollut mikään hinku omille reissuilleen. Java piti kyllä itse aika tarkkaan laskua siitä missä mamma viipottaa ja Natikin oli helppoa paikantaa sen perusteella, missä puska rytisee tai pallo lentää. Jäätiin vielä Elisen ja Kimin villalle yöksi ja vaikka ilta jatkui terassilla vilttien ja punaviinin lämmittämänä aika pitkään, koiratkin jaksoivat sinnitellä mukana pieniä torkkuja ottamalla aina jonkun sylissä. Aamulla tehtiin vielä lenkki Tammisaaren ulkoilualueella, jonka jälkeen pitikin lastata hauvat taasen autoon ja kotia kohti. No, suureksi ilokseni kotona oli kaksi tyytyväisenä torkkuvaa koiraa :)

Viime viikolla käytiin näytelmätreeneissä vähän hakemassa Javalle siedätystä hälinään ja tohinaan ja vieläpä keskiviikkona tokoilemassa. Harmillisesti tiistain EKK:n alo/avo-toko jäi välistä, kun työt venyivät ja mahdollisesti jää koko kurssi käymättä, kun klo 17 on vähän vaikea ehtiä Ymmerstaan, jos töissäkin pitää käydä ja Kehän1:n ruuhkissa jonottaa Turun motarille. Sentäs keskiviikkona päästiin sitten HSKP:n tokoon harjoittelemaan päivän teemana seuraamista, käännöksiä, kontaktia ja perusasentoa. Johan oli taas kokemus. Jouduin ihan muutamaan otteeseen itse vetämään henkeä syvään ja miettimään, että mitä helvettiä mä teen täällä tän nartunkipeän teinikoiran kanssa. Ja vielä kun toi koira näköjään on aika herkkä mun omille mielialoille, pitää olla tarkkana oman mutterin kiristämisen kanssa. Mietin jo vakavasti, että yritetäänkö, jäisikö kuunteluoppilaaksi lopputunniksi, pakkaisiko koiran autoon ja lähtisi kotiin vai heittäisi hanskat tiskiin.

Treenit alkoi siis tosi hyvin, täpäköitä perusasentoja, joista se seurasi hyvin kääntymistä ja asennonvaihtoa. Sitten kävi *simsalabim* ja jostain tuli maa täyteen TYTTÖTUOKSUJA! Ai sissos sentään, mä olisin voinu vaikka tanssia sambaa metrisen makkaran kanssa ja Java ois näyttäny vaan perävaloja. Korvat meni ihan tukkoon ja siellä se vaan kulki kentällä kärsä maassa, kun mikäkin tryffelisika. Mä en tiedä muuttuiko mulla äänensävy vai loppuiko poikakoiralta vaan kapasiteetti kahteen asiaan samaan aikaan, mutta aikamoinen empty moment pääsi käymään. Otin hauvan sivuun ja lähdettiin leikillä hakemaan uutta vauhtia, josta helpoilla tempuilla nopeita palkkauksia. Sitten se tuntui muistavan, että kananmaksa onkin jees ja sen eteen voi jotain tehdä. Ei nyt ihan täydellisellä antaumuksella, mutta tekipä silti jotain. Nyt vaan pitäisi alkaa palkkaa siirtämään pois vasemmasta kädestä, koska se läppää nokalla käteen aika herkästi perusasentoon tullessa ja alkaa kontaktia hinkkaamaan pidempikestoiseksi & tarkemmaksi, jotta se alkaisi lukea olkapäänasentoja. Silloin kun koira tekee, seuraamisen käännökset on esimerkiksi ihan hyvällä mallilla, mutta silloin kun se ei tee, mitään ei kyllä varmasti tapahdu.

Villivarsa :)

Mää tiedostan kyllä, että se on vielä kakara ja teinipoika on ihan täysin tuulella kulkeva, mitä tulee tyttöihin ja niiden hajuihin. Esimerkiksi treeneissä auttoi jo jonkun verran se, että vaihdettiin yhden vesikoiran vierestä pois, joka ilmeisesti oli juoksuja tekemässä, kun niin paljon monsieuria kiinnosti. Silti poikakoirain maailma on mulle uusi, kun jotenkin tottunut jo aikaisempien koirien tuomalla kokemuksella, että yhteistyökyvyttömämpi ajanjakso iskee kahdesti vuodessa. Nyt Javalla on juoksut vissiin ympäri vuoden. Nyt varmaan jäädään näiden kurssien jälkeen kotitreeniin, jolla toivottavasti saadaan suoritusvarmuutta lisää ja voidaan sitten lisätä kuvioon tyttökoirat hämmentämään pakkaa, kun päässä pitäisi jo olla jonkinlaiset tekemisen mallit.

Pojat keskustelee

Sen lisäksi, että teinipojalla menee tytöt prioriteeteissä korkealle, on se myös keksinyt olla röyhkeä muille poikakoirille. Toi vesselipieni tulee ottamaan nenille vielä, kun käytös on vaan jotain ihan älytöntä pullistelua poikakoirille (häntä pystyssä, pään asettamista toisen säänpäälle, selkään pomppimista jne) ja oonkin toivonut, että joku vanhempi uros pikkusen laittaisi sitä ruotuun. Siinä kun voi käydä huonostikin, kun menee vähän liian isolle uhoamaan :) Pienet pärinät se sai aikaiseksi tänään ESS:n ulkoilupäivässäkin samanikäisten pojankoltiaisten kanssa ja ehkäpä jotain oppineenakin, kun toinen nappasi kevyesti koivesta ja sitten tää dramaqueen linkkaa pois paikalta. En tosiaan kamalan huolissani ole, kun mun sateenkaaripoika on niiiiin kauhian loukkaantunut - nappasin toviksi syliin jäähylle, jonka jälkeen kaveri kirmasi pitkin nurmikkoa niinkuin ei mitään. Jepjep...

Nati sai yhden ihailijan lisä

Mutta siis tosiaan hurjan kiva päivä oli sheltti-ihmisten kera Luukissa tänään :) Kipaistiin luontopolulla arvuuttelemassa shelttiaiheisia kysymyksiä Tiinan, Mian ja kuusipäisen asiantuntijajoukon kanssa, josta "eksyttiin" sitten vallan kuvailemaan nurtsille kakaroita. Ulkoilijat palkittiin koirineen hot dogeilla, josta ainakin Pulla (AKA Nati) oli todella kiinnostunut. Taisi ollakin pulleron lemppariohjelmanumero koko päivänä tiivis nakinkyttäys :) Java tepasteli pitkin miljöötä häntä hulmuten ja siinä sivussa pistettiin poika hommiinkin; pääsi ottamaan osaa juoksukisaan. Hienosti se kakara pinkoi, vaikka jäikin lähdössä pällistelemään, että kukas se siellä onkaan irtilaskemassa, jos mamma juoksee tuolla kahdenkymmenen metrin päässä O_0 Viksu poika kun on! Paljon tuli turistua vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa ja siinähän se sunnuntai-iltapäivä meni suorastaan suhisten. Tällä hetkellä lattialla makaa yhä kaksi raatoa, joka on aina merkki onnistuneesta päivästä :)

Jalmari näyttää pitkää nenää ja kieltä

Ainiinjoo, eilen käytiin "tarkastamassa tiluksia" ensimmäistä kertaa koirien kanssa, kun ajateltiin selvittää uuden tulevan asuinpaikan koirailumaastoja. Ja ei ole valittamista :D Mehän siis muutetaan Vantaan Rekolaan joulukuussa, kunhan meidän paritalokolmiomme sinne valmistuu. Which is nice < 3 Oon jo ihan intopiukeena, vaikken edes tiedä mitä ollaan ostettu, kun parhaillaan vasta rakentavat :D Ja ehdottoman kiva bonari oli reippaan viiden minuutin kävelymatkan päässä alkavat Pikkukosken ulkoilumaastot. Siellä siis on ihan kunnon pöpelikköä pitkin Vantaanjoen vartta, jossa ilmeisesti monet muutkin ulkoiluttavat piskejään (törmättiin siellä kahteen koiraan ja nekin oli shelttejä ;), mutta löytyy pienempiäkin polkuja, jossa saanee olla ihan keskenään. Sen lisäksi, että löytyy irtipitopusikot, pikaisella alueen läpikäymisellä löytyi valaistua pururataa. Luulisin siispä hauvojen viihtyvän uusissa nurkissa. Kun vaan pääsis jo muuttaa!

Pulla < 3