Rallya, aksaa jne. You name it, we do it :D

Musta on kyllä kehkeytynyt aikamoinen "crazy dog lady", kun harvase päivä löydän itseni jostain kylmältä hallilta nenä punaisena ja sormet kohmeessa ihan vaan siitä ilosta, että koirien kanssa on kiva harrastaa. Ja koko treenaamisen konsepti on meillä saanut ihan uuden ulottuvuuden tuon pilkullisen kanssa touhutessa, kun sen työmotivaatio on täysin eriluokkaa kuin äitinsä. Sekin on shelteissä ihan kiva piirre, että koiran tulevaisuudennäkymiä ei ole lyöty lukkoon sukutaulussa (näyttö vs. käyttö), vaan omat vaikutusmahdollisuudet pentuun on aika suuret. Meilläkin nyt näyttäisi siltä, että pojasta on polvi paranemassa :)

Lauantaina meillä oli taas Sporttikoirahallin treenit, jotka olivatkin varsin shelttipitoiset tällä kertaa. Ja kolmelle sheltille on 400 neliössä ihan mukavasti reenitilaa. Jalmarin kanssa tehtiin sylkkäriä, puomia (jotta saadaan taas kirkastettua mitä se "kiipee" oikeesti tarkottaa myös ohjaajalle :D), pientä ratapätkää, eteenlähetyksiä ja lopuksi vielä palauteltiin mieleen tokohyppyä, kun sekin sieltä löytyy. Varsin kevyttä tavaraa siis tällä viikolla, mutta nopeesti se tunti hujahtaa noillakin eväillä. Treenien jälkeen piskit pääsivät vielä riehumaan keskenään, jonka jälkeen lopputuloksena autoon pakattiin kaksi uitettua koiraa: karvaeläin sekä omistaja.

Pitäis varmaan harkita Natin ottamista treenien ajaksi autoon ainakin ennenkuin kovat pakkaset alkaa. Pääsisi sekin näppärästi tassujaan oikomaan ja hassuttelemaan muiden shetlantilaisten kanssa ennen ja jälkeen treenien - nyt, kun mulla oli jälleen kotona yksi innokas silmäpari ulkoilemaan sinne läpimärkänä saavuttua. Ei siinä auttanut muu, kuin kuivata toinen karvallinen, vaihtaa vaatteet ja suunnata sään armoille takaisin. Oltiin sentäs tehokkaita Natin kanssa reippailussa, kun mentiin metsään heittelemään palloa ja pallohan lensi vasta palkkana, kun pyydetty liike oli suoritettu. Puiden takaakiertoja, istumisia, makaamisia ym. pääsi neiti Näppärä suorittamaan ennen pallojahtia.

Harvainen kalliokasvi, bimerle shetlanticus

Sunnuntaina Nipperton pääsi jälleen "oman lajinsa" reeneihin, kun oli rallytokopäivä. Aina kiva nähdä miten se paahtaa rataa häntä heiluen ja kovin innokkaana tarjoamassa useita ratkaisuvaihtoehtoja kylteille :D "Mamma kato, mä osaan! Kato näin! Anna nakki! No entäs näin, katokatokato?! Tänkin mä osaan, joo, nakkia?" Ensimmäinen ratakierros menee aina vähän kierroksia tiputellessa ja tällä kertaa otin sen vielä suoraan autosta samantien treenaamaan paikkaan, josssa ei olla aiemmin oltu. Ekstrapaljon häiriötä siis ja tästäkin huomasi sen, että tärkeetä mennä ajoissa kisapaikalle höntsäämään, ni malttaa sitten keskittyä olennaiseen. Niin tosiaan, tähtäin on nyt alkuvuoden Veikkolan kisoissa, jossa Nippe pääsisi ihan oikeaan tulikokeeseen jo suoraan alokasluokassa. Seuraaminen edistää paikoitellen ja keskittyminen herpaantuu ajoittain, mutta muuten pakka on ihan hyvin kasassa - kun vielä itsekin oppisi kaikki kyltit unissaankin.

Värisuorapojat Zen, Elvis ja Java (Kuva: Hanna Jauhiainen)

Ensin meinasin Javan pitää autossa odottamassa treenien ajan, mutta kaveri oli taas niin isoilla kierroksilla tulossa mukaan, kun näki muiden treenaavan, niin suunnitelmiin muutos. Olipa hyvä tilaisuus tokoilla häiriön alla, kun vieressä kulki rallytokorata ja sen lisäksi taustalla häiriöhaukuntaa. Tein paikkamakuun, seuraamiset ja jäävät liikkeet - WAU - sehän osaa yhtä sun toista! Tokomotivaation kannalta tämäkin oli hienoa nähdä omin silmin, koska mehän voidaan sittenkin ehkä ensi vuonna startata myös tokon ALOssa. Erityisen tyytyväinen täytyy olla pienen koiran asenteeseen, kun sen mielestä toko on kivaa, seuraamiset on kivoja, kaikki on jeeeeee ja häntä heiluu.

Sunnuntaitreenien päätteeksi suunnattiin vielä koko konkkaronkan voimin Kylmälän metsään aiheuttamaan hämmennystä. Ainakin YokotaiMatkojen ryhmänohjaaja on erikoistunut ekstremereittien tarjoamiseen niin talvisin kuin muinakin vuoden aikoina: tällä kertaa emme kahlanneet reisiä myöten hangessa, vaan kepeästi hyppelehdimme suolla mättäältä mättäälle ja toivottiin, että lenkkarit ovat riittävän tiukasti kiinni, eikä tarvitse kenkiä jäädä naaraamaan suonsilmästä :D Mutta kaikella tällä oli selkeä päämäärä: hyvien kuvien eteen täytyy joskus nähdä vaivaa ja epämukavuuksia. Siellä kun oli aivan upeat kalliot iltapäivän laskevassa auringossa ja sinnehän ne piskit piti saada poseeraamaan. Heitetään loppuun pari fotoa retken nuorimmista ja suloisimmista osanottajista (jotka itseasiassa on omasta mielestäni onnistuneet kuvinakin aikalailla kivasti). Kiitos Sari ja Hanna kivoista treeneistä!

Aksaporukan kanssa oli puhetta rallytokotreeneistäkin jatkossa ja verijälkeäkin pitäisi ehtiä ennen lumien tuloa, Yokotai -poppoon kera jatketaan innoissamme rallytokoa ja mahdollisesti näytelmäkehiin ensi kesänä Suomen rajojen ulkopuolelle, agilityn ohjattu treeniryhmä jatkuu joulukuulle, keväällä pitäisi miettiä sitä tokoa ja näyttelyitä...  Onhan tätä tulevaakin jo :))

Pekko

Pekko & Nacho nenittelee