Lunta tulvillaan

Viime postauksessa oli vielä ihan täysin syksy ja nyt ollaankin sitten jo käännetty kalenteria talven puolelle. Lumet tuli maahan ihan ilman lupaa omistajan Brysselin komennuksen aikana, mutta kuulemma oli hauvoilla ollut hieno hetki, kun lunta oli peuhattavaksi asti ensi kertaa sitten viime kevään. Ollut myös blogissa hyssyä, kun kaksijalkaisella on oillut näköjään patterit aika finaalissa ja silti samaa ongelmaa ei ole havaittu shetlantilaisten suunnalla. Pimein aika ei vaan sovi mulle, kun töiden jälkeen ei vaan veto riitä - syksyllä oli täysin mahdollista, että oli viidetkin koiratreenit viikossa ja nou problem, nyt tuntuu, että kahdet on ihan bueno. Ja siitäkös se vasta tuleekin järkyttävän huono omatunto, kun koirat kaipaa tekemistä ja mä en yksinkertaisesti aina jaksa.

Koita nyt sitten jotenkin niille muotoilla, että miksei leikitä tai tehdä jotain kivaa... Vaikea jotenkin nähdä shetlantilaista pelkkänä sohvakoristeena, kun meillä ainakin Jalmari alkaa tyhmäilemään ihan urakalla, jos on ollut liian vähän aktiviteettejä. Maistellaan kirjallisuutta, korin reunoja, pistetään leluja tuusannuuskaksi jne. Kyllähän ne lenkillä käy joka päivä, mutta vaikea tuollaisesta paimenesta on juoksuttamalla saada patterit loppumaan. Jotain älykästä puuhaa pitäisi olla tarjolla säännöllisesti. Aktivointilelut ja kaikki siihen kelpaava materiaali on ollut kovassa käytössä, mutta nopeasti nuo tuntuvat kommervinkit oppivan. Noh, jos se joulupukki vaikka toisi uusia Ottosoneja taloon tai toinen vaihtoehto on se, että ei tartteis käydä töissä ja sais nukkua vuorokaudessa yhtä paljon kuin piskit ;)

Ja sitten sitä treenilöpinää, joka varmasti on übermielenkiintoista, muttakun agility on vaan niin kivaa!

Työt on haitanneet sen verran vapaa-aikaa, että jäänyt työmatkojen takia treenejäkin välistä, joten iso murrr siitä. Päästin kuitenkin viime lauantaina Sporttikoirahallille treenaamaan vapaatreenejä Sarin ja Jennin kanssa ja päätettiinkin vetäistä ykkösten rata HuPun jostain alkusyksyn kisoista. Me onnistuttiin ilmeisesti rakentamaan siitä lähinnä kakkosten rata, kun ei viitsinyt kaikkia esteitä millilleen mallata oikeaan kohtaan :D Noh, sitä mä en kuitenkaan kertonut Jalmarille, joka siis onneksi osaa jo yhtä sun toista ja olis kauheen kiva, jos mäkään en kauheesti mogailis. Vaikka päälisin puolin siis aika virtaviivainen rata, mutta esteiden välien ohjauksessa piti olla kieli keskellä suuta, että edettiin kutakuinkin oikeaan suuntaan ja aika haasteellisia esteiden sijoituksia, kun esim. pussista tullaan suoraan seinään.

20.11.2010

Tiukat paikat alkoi heti 2 ja 3 esteen välissä, kun kolmoselle piti kääntyä nopeasti - liian pitkällä kaarteella hauva lukitsee jo nelosen. Uutena ohjauskuviona tähän mallattiin ihmisnuoli, jotta koiralle välittyisi vähän selkeämmin mihin se suunta nyt oikein seuraavaksi on. Nopealla koiralla myöskin tuollaiset hyppysuora on aina haastavia, kun en ole tosiaan sukua Usain Boltille millään muotoa ja lenkkari ei kulje yhtä jouhevasti edes yrittämällä kuin tuolla nelijalkaisella. Rengas jees, kepit yhä imuuttamalla, mutta ihan jees, 9-10 takaakierto toimiva. Kuten aiemmin manattu, pussin paikka oli paha, etenkin koiralle, jolta puuttuu siihen suoritusvarmuus. Sporttikoirahallilla on vielä musta pussi, joka tuntui hämäävän Jalmaria ihan totaalisesti - meni kiltisti pussiin, mutta hetken siellä tolloiltuaan tuli siihen tulokseen, että eihän täältä pääse pois kuin yhtä reittiä.

Jälkimmäisellä radalle pyysin Saria pitämään vähän pussia raollaan, niin sieltähän se tuli ihan sukkana koko hauva ja toivottavasti koki pienen ahaa-elämyksen, että pääsee sieltä sittenkin pois toistakin reittiä. 13 oli muuri, jolle piti tehdä takaakierto ja aika haastavassa paikkaa, kun tullaan suoraan kaarteesta. Pitää vaan itse koittaa muistaa ohjata nuo paikat paaaaljon huolellisemmin, kun kyllä se karvaturrikka sieltä tulee, kun vaan saa oikeat koordinaatit. Loppusuora menikin erittäin kivasti ilman sen ihmeellisempiä ongelmia, joten kaiken kaikkiaan täytyy olla ylpeä ja tyytyväinen pieneen poikaan :)

Tiistaina päästiin taasen Ertin treeneihin ja siellä ohjelmassa jälleen rataa. Oli vaan hallissa sen verran kylmä, että aivot ilmeisesti jäätyivät nyt kaksijalkaiselta, enkä enää  muista minkähänlainen rata se nyt olikaan :D Tiistai oli muutenkin hieno keli autoilla, kun lunta tuli kaksin käsin ja joku miljuuna ojaanajoa (no okei, liioittelin ehkä pikkaisen) kehillä ja sitten itsellä vielä nuha päällä. Treeneihin oli kuitenkin pakko ängetä, kun edellisviikkokin oli jäänyt välistä. Ja pakkohan se on piski verkata säässä kuin säässä ja siinä tuiverruksessa tuli kyllä mietittyä, että onko tässä mitään järkeä. Lunta tunki joka tuutista sisään ja tuuli tunkeutui jokaisesta vaatteenraosta sisään ja tautinen pää räjähtää ja ties mitä. No sitten mää kattelin Jalmaria, joka intopiukeena änkesi aksahalliin, kun tajusi mihin treeneihin sitä tultiinkaan ja sitten ei ollut mitään väliä taudeilla tai kylmällä hallilla - meillä kun oli kivat treenit siitä huolimatta, että omistaja ei ihan satasella ollutkaan messissä tällä kertaa. Jotenkin siihen hommaan vaan tulee järkeä, kun noi hauvelit niin kamalasti tykkää ja pakkohan siitä on mammankin tykkää, kun karvapallerot ovat niin kovin iloisia.

Jaa niin muistuikin mieleen tiistain kohokohta: 12 keppiä virheettä (tosin vieressä, mutta silti). Wuhuuuuu! Meilläkun ei ole kamalasti keppejä vielä tahkottu, kun mä koitan vielä sisäistää oman keppifilosofiani. Märehdinkin tästä ongelmasta lauantain treeneissä, kun en ole päättänyt onko kepit meille yksi este vai jokainen keppi itseasiassa oma esteensä. Opetanko rytmiä jokaisen keppivälin suorittamiseen vai opetanko tahkoamaan 12 keppiä aina yhtenä pjäläyksenä. Nuoren koiran kanssa treenatessa koitan miettiä kokoajan myös motivaatiota; miten tehdä jokaisesta esteestä superkiva juttu. Ja kepit ei aina hauvojen mielestä ehkä oo niin kiva juttu, kuin putket ja hypyt ja sen sellaset vauhdikkaat jutut (tekisi kyllä kovasti mieleni vaihtaa kujakeppeihin koko opetusmetodi). Ja siitä riippuen mun pitäisi myös päättää virheen hetkellä korjaanko siinä ja jatketaan loppuun vai otanko koiran pois ja aloitetaan uudestaan alusta. Kertokaa pliis mulle rakkaat bloginlukijat ja kaikkien alojen asiantuntijat miten te ootte ongelman ratkaisseet?! (Mulla on siis fiuwis, että tätä lukee joku muukin kuin mun äiti, kun yli 4k hittiä alle vuodessa ;)

Sama pätee kontakteihin kisoissa, jos tulee läpi pysähtymättä (ilman virhettä), loppuuko rata siihen? Vai jatkuuko suoritus sillä ajatuksella, että harjoitellaan lisää treeneissä ja toivotaan, että kisoissakin pelaa yhtä hyvin? Kuitenkin meilläkin tuntuu paras palkka välillä olevan koiralle se, että tekeminen jatkuu, niin palkataanko me epäonnistuneita pysäytyskontakteja jatkamalla? Tosin jatkossa meille riittänee vaan tietoinen vauhdinhimmaus kontaktilla, josta käskyllä matka jatkuu. Mitäs jos hauveli innostuksissaan leiskauttaa jo jatkaa matkaa odottamatta seuraavaa käskyä? "Joojoo mamma kyllä mää tiedän nää radat, kato näin mä meen, joo kylä mä osaan hei!" Mulla on nyt karmee kyselyikä!

Nytton sen verran paksua tekstiä, että päräytetään muutama kuva eilisien treenien jälkeen. Koirien mielestä varmasti parasta, kun pääsee treenien päätteksi kirmaamaan kavereiden kanssa ja tulee siinä sivussa hyvin hoidettua sitten monipuolinen jälkilämmittelykin ennen autoon sullomista. Siinä ja siinä, että liian pimeä kuvauskeli, kun alkoi lumisade lähestyä eikä aurinko enää paistanut niin upeasti kuin alkuverkkojen aikana, mutta pääseehän noista tunnelmaan. Ja mikä tärkeintä, Nipster myös mukana tohinassa.

Java ja Nemo telmii

Värisuorapojat Ramses, Java ja Nemo

On se vaan niin hieno <3

Ramses on selkeästi lukenut Cesar Millanin laumanjohtajakirjoja ;)

Pakko vähän hämmästellä kanssaihmisiäni koiraharrastajia. Jotenkin välillä tuntuu, että ko. harrastuksen pariin eksyy myös niitä ekstrapedantteja pilkunviilaajia, joille kaiken on oltava ihan millilleen. Meillä sattuu olemaan tälläisen henkilön hallivuoro heti oman jälkeen ja jotenkin hämmästyttävää miten kaikesta voi tehdä ongelman. Viikko sitten oltiin närkästyneitä siitä, että "kello on jo viisi minuuttia yli", kun hallin kello oli itseasiassa juurikin tasan meidän poistuessa hallista. Ei voi tietää mitä muun maailman kellot näyttää, niin pakko se on mennä silloin hallin kellon mukaan. Ja tällä viikolla siellä oltiin jo ihan palasina "aina te olette myöhässä, kun hallin kello on kaksi minuuttia yli!!!" (siinä vaiheessa, kun meidän viimeinen koirakko oli ovesta ulkona). Itse en ollut enää kuulemassa tätä piponkiristystä, mutta joo täytyy olla kovasti pahoillaan, jos toisen treenit on nyt pusikossa sen kahden minuutin takia. Ja jos niin on minuuttipeliä, niin tervetuloa vaan halliin jo vaikka sen oman kellon mukaan viisi minuuttia etuajassa, kun ei mekään siellä silloin enää mitään tehdä - siirretään kamoja paikalleen ja pakkaillaan omia tavaroita mukaan. Täytyy olla arvokkaita minuutteja, kun mielummin seisoo oven vieressä päivystämässä kuin verkkaamassa koiraansa. Notta toivotellaan vaan löysiä pipoja ensi vuodelle ja silleen :D

Eilen tehtiin taasen ykkösten ratoja treenehin ja tämä olikin itseasiassa aika hauska radanpätkä. Ensin vedettiin neljässä osassa yksin treenaten ja hioen, jonka jälkeen sitten vuorovedoin tekemään koko latinkia. Näitä pitäisi olla videoitunakin, niin katsotaan joskos ne saisi tännekin laitettua. Ja pieni pilkullinen koirani vetäisi tämänkin radan parhaillaan yhdellä keppivirheellä, juhuuuuu! Hankalia paikkoja meille oli puomin ylösmeno, josta hauva juoksee joskus ohi ja kepit luonnolisesti (mutta niihin otetiinkin vauhti seis ja tehtiin rauhassa maltilla). Muuten koira luki hienosti ohjeita, vaikka yksin pätkiä treenatessa vähän soveltelinkin, jottei olisi ihan liian helppoa sitten yhtä ja samaa tehdä. Ensi viikolla meiltä jääkin omat treenit väliin kaverin polttereiden takia, mutta sitä seuraavalla sitten ehdottomasti meillä tekniikkatreenit.

27.11.2010

Loppuun vielä muutama foto lätinän päälle talvisista hauvoista. Käytiin tassuttelemassa pirteässä pakkaskelissä uuden kodin lähimaastoissa ja voi video, että haluis jo muuttaa! Meillä tässä opiskelijakämpänrutkussa itseasiassa 70-luvun ikkunat falskaa sen verran tyylikkäästi, että jos Java istuu sängyllä ja katselee ikkunasta, sen korvakarvat lepattaa :D

Lenkkimaastoja

Äitipoikaduon tanssiesitys

Nirpun mielestä nyt olisi jo korkea aika heittää sitä lumipalloa

Lumipesukoira