A-HAAAA! Aurinkolasit! Mikä mahtava keksintö kaikkine maukkaine linsseineen. Niimpä askartelua harrastava bimerlesheltti otti työn alle kesän muodikkaimpien aurinkolasien valmistuksen. Ilmeisesti muutaman vuoden takaisina kävivät väkisinkin muotitietoisen silmää kirveltämään ja kaipaavat hieman fressimpää otetta. Javan mukaan tänä kesänä kuuminta hottia on yksisankaiset arskat, joissa on molemmissa linsseissä alalaidassa isot reiät. Antaa auringonvalon paistaa vaan. East Vantaa Customs, made by Jalmari auttaa varmaan tarvittaessa myös muita, joiden aurinkolasit kaipaavat piristystä ja erittäinkin edulliseen hintaan. Siihen voi hyvinkin riittää mamman vieminen illallistamaan ja kotona odottaa sitten tähän kesään upgreidatut lasit. Deal?
Ehkä meidän muotinäkemykset ei ihan natsaa, kun olisin voinut kyllä niitä muutamankin vuoden takaisia arskoja käyttää vielä ihan mielelläni, eikä uusi luonnos ollut mun mielestä täysin napakymppi. Niimpä aloitin tiistaiaamun pienillä nettiostoksilla Ameriikan mantereelta ja näitä laseja todennäköisesti säilytetään jossain lukollisessa vitriinissä lasersäteillä suojatussa tilassa,joka hälyttää heti, kun Javan mielessä edes käy pieni aurinkolasituuninki. Ja siinä vaiheessa Securitaksen pojat tulevat pillit vinkuen pihaan turvaamaan laseja tuolta pilkulliselta muotimonsterilta.
Natiahan tästä ei tosiaan voi syyttää, koska soon maailman suloisin pikkukoira ja ei ole ikinä tehnyt mitään tuhoja. Ja kyllä se syyllinen jotenkin vaan lukee Jalmarin otsassa. Nipa on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan seisonut vieressä ja heiluttanut vinhasti häntää. Sen se nimittäin osaa. Aina, kun jotain tapahtuu, Nipperton se vaan heiluttelee häntäänsä ja tollottelee. Se pitäisi jotenkin kanavoida ojentamaan vallatonta kakaraansa tälläisinä hetkinä, kun Java eksyy kaidalta polulta luvattomille touhuille.
Että kivasti alkoi tämä viikko meillä, hommatkaa vaan niitä koiria, niin ei oo tylsää teilläkään :D Ja erityinen suosittelu lähtee vähintään puolijenkkishelttien suuntaan, joilla tuo taipumus energisyyteen ja usein sen oikeanlainen kanavointi tuottaa tuskaa (ainakin omistajalle siis, koiralla on todennäköisesti ollut kovinkin kivaa). Tänään mennään ainakin aksaan pyörimään ja siinäkin ehtii hyvin radalle pääsyä odotellessa keskustella mukavia toisten piskien kanssa, riiata tyttöjä, huudella suorittavalle koirakolle ohjeita ja kannustushuutoja.
<avautuminen>
Viime tiistaina olikin hassunhauskat treenit, kun ohjaaja ei ollut viitsinyt a) tulla paikalle b) ilmoittaa poissaolostaan c) hankkia tuuraajaa. Sinäänsä mulla ei ole asian kanssa mitään ongelmaa, jos joku yllämainituista vaihtoehdoista kävisi toteen, jotta ehtisi suunnittelemaan sitten itse treenin sisällön etukäteen, eikä vasta hallilla ala ihmetellä, että mitähän sitä tekisi. Ja sehän on ihan ok, että kun vapaaehtoisesti ryhmiä ohjaa omalla ajallaan, niin ei sinne aina pääse. Tämän ohjaajan kanssa on vaan ollut sellain hassu juttu, että se on syksystä asti merkattu ryhmän vetäjäksi, mutta KERTAAKAAN en ole häntä nähnyt. Ja kovin montaa poissaoloa itselläni ei ole tiistain ohjatuista tullut töidenkään takia. Niimpä sitä on ahkerasti peruttu pakkasen, sairastumisten, juhlapyhien, kuun asennon jne. takia. Miltei helpommalla pääsisi kaikki, jos samalla vaivalla ryhmä muuttuis vapaaharjotteluksi, jos sinne on niin vaikea ketään saada vetämään, niin voisi itse suunnitella samantien ajatuksen tulevista reeneistä.
</avautuminen>
Tästä kaikesta säädöstä turhautuneena ostaa päräytin sitten tälle vuodelle agilisenssin HSKH:n riveissä, vaikka ryhmäpaikkaa meillä ei siellä vielä edes ole. Mutta siellä sentään on Ojangon kenttä saatavilla vapaaharjoitteluun jäsenille varmaan toukokuusta eteenpäin, joka on aika bueno juttu meille. Kaikesta huolimatta, ajattelin sitten tiistaina ottaa vähän kontakteja, puomi/putkierotteluja ja hyppytekniikkaa. Mä kun olen vähän pihtaillut medikorkeuksien kanssa ja tästä on saatu vähän keskustella eri vetäjien kanssa. Mun mielestä 18kk koiran ei tarvitse vetää radalla maksimedikorkeuksia, vaan voidaan ihan hyvin tehdä enemmät hypyt 35-rimoilla. Joidenkin mielestä koiran pitäisi ilmeisesti tämän ikäisenä hypätä jo kuuhun. No, mielummin sitä säästelee piskiänsä tässä vaiheessa, kun raastaa kaiken mikä irti lähtee ja ihmettelee sitten myöhemmin risaa koiraa.
Muutenkin varsinainen treenaaminen meillä alkoi vasta, kun koira oli kuvattu nenusta hännänpäähän terveeksi ja saanut ikää sen lähemmäks 1,5v. Ja nyt oon sitten alkanut ottaa yksittäisinä 40-45 cm hyppyjä, jotta se alkaisi pikkuhiljaa itsekin suhteuttaa omaa hyppytekniikkaansa korkeampiin loikkiin. Ja samalla on lähdetty ohjauskuvioita kanssa tekemään uudestaan yksittäisillä, kun kyllähän se vaatii ihan eri ponnistuspaikan koiralta lähteä jotain takaakiertoakin heittämään. Toki itsehän siinä ehtii paremmin radalla taplata, kun nostaa rimat korkeammaksi, mutta taitaa tehdä vaan ihan hyvää allekirjoittaneelle koittaa pistää koipea toisen eteen enemmänkin lailla :D
Lauantaina saatiin taas nautiskella Helin treeneistä, johon oli upotettu mutkaputken nollakulmia, ennakoivia valsseja, saksalainen (josta myöhemmin taisi tulla Sarin sanoin; natsisaksalainen persheitto - tämä lanseerataan seuraavalla aksatekniikka dvd:llä ja Sari voi itse näyttää ;)). Sheltille ja niiden irtoamattomuudelle musta mutkaputki pimeä kulma on näköjään erityisen hyvä harjoitus, kun Jalmarikin jäi kurkkimaan muutaman kerran putkensuulta ennen sinne sukellusta, että ai tännekkö, ai näinkö. Ja jos itse lähti liian aikaisin liikkeelle, se hyppäsi putken yli, että täsä mä oon, mihin mennään! Seuraava haaste oli sitten vekata koira oikealle linjalle esteille 4-5, jotta ei mene kummastakaan ohi. 6 oli sitten saksalainen, joka me tosin tehtiin onnistuneemmin päällejuoksuna. Sitten taasen ennakoiva valssi 9-10 ja oikeat linjat taas putkeen lähetykseen. Muuri-rengas-pöytä -suora meni meiltä tosi kivasti, vaikka kerran se valui pöydältä ohi kaikessa kiireessään. Olipas taas kivat treenit ja sopivan haastelliset :) Opittiin taas vaikka mitä kivaa Jalmarin kera ja odotetaan jo innolla seuraavaa kivaa.
Lauantai oli hauvoille muutenkin jännittävä päivä, kun meillä oli uuden asunnon tuparit ja pärähtikin talo täyteen porukkaa. Ja oli siinä hännänheilutusta ja rapsutuksen kerjäämistä ja pussailtavaa. Meillä kävi vissiin 50 henkeä siinä lauantain aikana ja rupesi koirilta jo virta loppumaan illan aikana. Tietenkään ei voinut mennä nukkumaan makkariin, joka oli rauhallinen ja hiljainen, vaaan piti rötkötää koko pituuttaan keskellä lattiaa. Missä ihmiset, siellä koirat. Tai vaihtoehtoisesti sitten jonkun sylissä. Hienosti ne kyllä pärjäsivät ihmispaljoudessa, vaikka mukana oli myös päivällä pikkuihmisiä. Ja sunnuntai sitten kruunattiin vielä Tuusulan laiskiaislenkillä, jotta saatiin niitä kuuluisia väsyneitä koiria, jotka tekee omistajan onnelliseksi.
Näin siis meillä viime viikolla ja odotamme jännityksellä mitä kivaa vielä tällä viikolla tapahtuu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)