Akilitii-iiiiih!

Sanoo Herra J. Tai ei se sano, se huutaa. Ollaan siis taas jälleen kerran hallilla hengailtu ja harrastettu sitä ykkösjuttua. Eipähän meidän elämään juuri muuta kyllä mahdukkaan, kun on kylmää, pimeetä, märkää ja yyyyh - missä kesä!? Käydään siis töissä, lenkillä ja treenaamassa. Siinä se viimeaikojen kalenterin kova kolmikko.

Maanantaina meillä ei ollutkaan ohjattuja, kun kaikki vetivät henkeä viime viikonlopun kisojen jälkeen (oumai, vapaailta, wuhuu ;D). Kävin kuitenkin Mösjöö Pilkukkaan kanssa Ojangossa vähä treenailemassa takaaleikkauksia, renkaan hakemista haastavista kulmista ja putkiohjauksen seuraamista. Oli niin superhyväfiuwis treenailla, ku ajoittain se koira toimi ku ihmisen mieli! Me vaan niinku mentiin ja tehtiin ja kaikki oli niin iisibiisi. Nää on näitä helmihetkiä tässä agilitymatkalla, kun en mä niinkään nauti siitä perillepääsemistä (nollat, luokkanousut ym. vaikka kivoja nekin varmasti on), mutta eniten sykähdyttää nää hyvät treenit tai kisaradat, kun homma toimii, vaikkei ihan täydellinen veto oliskaan.

Perjantaina Kali viihdytti meitä leijeröintiharjoituksilla, joissa ko. tekniikkaa sovellettiin yhdellä radalla kolmeen otteeseen. Ja Jalmarihan meni kuin vanha tekijä! Mun liikkeeseen ja rintamasuuntaan kun se lähtee hyvin mukaan, eikä paljoa haitannut, vaikka välissä olikin puomi-putki -rykelmää. Jopa keppien leijeröinti hypyn takaa onnistui jokaikinen kerta. Kiva huomata tässä vaiheessa, että meidän projekti "kepit on ekstrajeee!" on tuottanut tulosta (mähän opetin kepit vasta loppukesästä tekemällä lyhyitä vetoja useasti megapalkalla) ja se mielellään lähteekin keppejä tekemään, vaikka rakettivauhtia joutuu siinä säätämään pykälää alemmalle.

Vapaatreeneistä en ottanut taaskaan kovin suurta painetta, vaan ajattelin treeniä miettiä sitten hallilla vähän sen mukaan miten siellä esteet mahtaa olla. To do -listalla lähinnä putkikulmat ja backlap, jossa kaveri ei ois millään tahtonut yksissä treeneissä lähteä kauempaa siivekettä kiertämään, ku mamma on tosa. No, sieltä sai sitten hyvän kontaktitreenit kasailtua, takaaleikkauksia/-kiertoja, keppikulmia ja uuden opiskeluja sitten backlapia namitargetilla. Tällä kertaa vaikeuksia zero - jokaikinen kerta se lähti oikeeseen suuntaan, kun vaan itse maltoin olla ryysimättä edelle. Jei, hieno Jalmarsson!

Jälleen kerran sunnuntaiaamuna kello pärähti aivan way tooooo early, koska kisat ja jälleen kerran kävin itseni kanssa syvällistä keskustelua tämän harrastuksen mielekkyydestä. Siinä debatissa ei oikein päässyt mihikään lopputulokseen, kun sitä huomasi kuitennii nousevansa kahvinkeittoon... Tällä kertaa me saatiin reissuun mukaan myös kepo ensimmäistä kertaa ikinä, joten meilä olikin sitten kisapaikalla serviisi kunnossa sitten koko päivän :D Lähdettiin Porvooseen kokeilemaan miltä maneesi ja Viitasen radat tuntuu noin niinkuin yhteen ympättynä ja täytyy myöntää, että aika jees. Vaikka päivän tuloslitanja ehkä henkii itsessään jotain muuta, ni me ollaan kyllä itse suorituksiin toooooosi tyytyväinen.

Ekalta radalta jälleen kerran se turha femma, kun toisiks vika rima piti hauvelin tiputtaa. Jotenkin se hätäili sen takakoivillaan alas, mutta siitä huolimatta se oli ihan törkeeeeeen hienoa menoa! Tämä riitti sitten luokan voittoon, kun Java tuli ja lujaa. Etenemä jotain yli 4m/s ja siltä se tuntui sielläkin ohjatessa ;) Niimpä Jalmari hoiteli kotiintuomisia jokaiselle; kaksi jalkaisille Brunbergin suukkoja, Natille kassillisen herkkuja ja itselleen se pokkasi vielä ilmaisen startin. Ilmeisesti ajatteli varmistaa, että mamma kisaa sen kans jatkossakin ;) Toka rata hajosi sit muuten vaan, kun vesselillä kierrokset oli taas punaisella ja se poimi kaikki mahdolliset esteet mitä silmäkulmaan sattui. Saimpas sitten napattua hyllyn jälkeen vielä valuneen kontaktin jälkeen hauvan kainaloon ja radalta pois, joten tuli päivän opettavainenkin anti siinä samalla. Hyppäri oli meiltä hyppäriksi tosi mahtavaa menoa, kun itse olin siellä missä pitikin, enkä jäljessä jo heti ensi rykäisyillä :D Se meni kuitenkin valittevaksi hyllyksi tokavikalla esteellä, kepeillä, kun ensin sujahti kakkosväliin ja sit ajatteli vielä kertoa mammalle, että osaan mä nää molempiin suuntiin. Mutta nou hätä, korjattiin hässäkkä ja hauvalle isot palkat hienosta radasta!

Meillä on joka kisoissa hiuksen hienosti ne nollat karanneet, mutta ne tulee sitku on tullakseen :) Loppuun vielä muutama kuva parin viikon takaa, kun Jalmarin suurin fani ikinä (samanikäinen suloinen soopelipoika Kajo) taas pikkusen mielisteli tuota WNB-machoa jäähdyttelylenkillä. Siinä on ihan hyvä oppitunti kahdesta hyvin erilaisesti kehonkielestä :D