Perjantai-illan zen

"You don't necessarily get the dog you want, but the dog you need"

Siinä on muuten yks mun feivoritkuvista ever. Java 1,5vk ja Nippe-pitkänenä <3 Ja mitä Nipster pyöräyttikään ja mitä tuosta pienestä oliosta onkaan tässä muutaman vuoden kuluessa kasvanut. Meillä on taas ollut treenikäs viikko ja ei se aina ole täydellistä - ei lähellekään, mutta se on hauskaa ja siitä tulee hienoja onnistumisien fiiliksiä. Me tehdään virheitä, mutta koitetaan olla tarketumatta niihin ja enemmänkin ottaa ne oppimisen kuin epäonnistumisen kannalta. Ja Java on hieno <3 Se ei ole täydellinen, mutta ihan törkeen lähellä kuitenkin. Se on vieläpä koira, jonka olen halunnutkin ja ehkäpä se on juuri se koira, jonka mää tartten. Paljon on jo opittu ja pitkä tie vielä yhdessä edessä :)

Treenikaveri on kuulemma saanut kritiikkiä blogistaan, että liian positiiviseen ja tyytyväiseen sävyyn on treenijutut kirjoitettu. Rupesin tämänkin pohjalta mietiskelemään, että mun on oikeesti aika vaikea sanoa, että olipa paskat treenit, kun koira kuitenkin yrittää jokaikinen kerta sata lasissa ja onko se sitten koiran moka, jos jotain ei oo treenattu vielä tarpeeksi tai komentokeskuksen ohjeet yksinkertaisesti hepreaa. Enkä myöskään tiedä hyödyttääkö se oikeesti olla itselleenkään vihainen, kun ei se koira sitä tajua kuitenkaan, vaan kelaa tehneensä jotain väärin. Satuin juuri tänään todistamaan tälläistä esimerkkiä kentänlaidalta, kun koirasta kasvoi ekan viisi minuuttisen jälkeen hyvin epävarma, hidas, rauhoitteleva, kun ohjaaja vihasteli itselleen. Sille linjalle en meinannut treeneissäkään lähteä epätäydellisyyksistä huolimatta, joten valitettavasti ainakin tämä blogi on jatkossakin kirjoitettu varsin vaaleanpunaisten linssien takaa.

Maanantain treeneissä vedettiin Cruftsin ekan agiradan innoittamaa rataa, jossa oli oikein kiva flow päällä. Kepeille vienti oli alkuun haastava, kun kentän rajallisten metrien takia hämyesteet A ja putki oli aikalailla iholla. Siihen kun pistetään pitkä vienti kepeille ennakoivalla valssilla, niin keitos on valmis :D Nyt mua oikeesti risoo FlexiTrackin puuttuminen, kun ratojen selittäminen on vähän niinkuin kuuntelis musiikkia mute päällä... No, joka tapauksessa treenilistalle tälläiset lähestymiset, jossa oma ajoitus ja rytmitys on aika pop. Kyllä se sinne meni, mutta jäi kyselemään, et aiii mitä hä ja luonnollisesti siinä sitten niitä sekuntin kymmenyksiä palaa. Loppurata olikin sit aikast piis of keik, niistopersjättöä, putkilähetyksiä, rytminmuutoksia hyppyyn ja kirsikkana kakun päällä takaakierto-päällejuoksu-viskileikkaus-okseri. Ja jokaikinen kerta me saatiin toi loppusuora toimimaan, koska en ollu myöhässä. Jej!

Heh, räpelsimpäs Inkscapella vektori-pdf:stä jotain :D

Ratatreeniä jatkettiin sitten tänään illalla Agility Akatemialla, kun paikataan nyt muutaman viikon osalta treenikaveria koiransa loukkaantumisen ja kennelyskän takia. Oltais voitu mennä ESS:n treeneihinkin tuuraamaan jotain ryhmää, mut eipä ollu tuurattavaa niin. Hyvä näin, herra J pääsi lemppariharrastukseensa ja ohjaaja taas reipashenkiselle perjantai-ilta-aktiviteetille (äidinkielen osaajat, miten tollainen ees väliviivoitetaan :D).

16.3.2012 J. Orenius

Ensimmäinen kauhuhan on aina noissa Oreniuksen treeneissä, että muistaako ees rataa. Näköjään sekin taito kehittyy tässä matkan varrella ja nyt voi ottaa jo kepeästi haltuun sen kolmisenkymmentä yhdelle ratapätkälle. Piirros on kyllä ihan päin sitä itseään, koska noi jotkut kulmat ei täsmää, mutta ei kai se ole niin justiinsa. Näkeehän siitä ajatuksen sentään. Radan haastavin pätkä oli ehkä toi startti 1-6, kun siinä oma ajoitus ja rintamalinja sai aika paljon taikaa - tai hässäkkää aikaiseksi. Otin piskin vastaan kolmosen takaa pakkovalssilla, siitä ajoissa liikkeelle päällejuoksuun neloselle ja vitosella olisi pitänyt vaan ottaa paljon voimakkaammin haltuun. Piirroksessa se nyt ei oikein tule ilmi miten törkeen imuvoimainen toi putken väärä pää oikein oli. Sinne nimittäin meni kaikki ekalla kierroksella ja tää yllätti minutkin. OIisi joo voinut vähän tarkemmin katsoa mihin toi vitoshyppy itseassa syöttää, eikä luottaa siihen, että pelkällä rintamalinjalla ja hintsusti vastaista heiluttelemalla se tulisi itseasiassa putkesta ohi.

Ennemmin kuin kääntää kohti estettä, pitäisi itseasiassa kääntyä vahvasti kohti koiraa ja selkeästi vetää se vastaisella ohi ennenkuin se lukitsee putken. Vinkki oli ihan järkeenkäypä ja sisäistetty, mutta voi perseensuti, ku ei meinannu sen verran koordinaatio pelata, että olis oikeesti niin tehnykkin :D Treenilistalle: ohivetoja. Saatiin kyllä homma luistamaan, mutta voisihan sitä tosiaan vähän koiraa jeesatakkin tuolla radalla. 8-9-10 välill kokeiltiin ihan peruspyöräytyksiä sekä vastakäännös-niistopersjättö -vaihtoehtoja, joista jälkimmäinen oli kyllä paljon nopeampi, kun liikkeensuuntaanhan tuo silakkakin lähtee. 11-12-13 (puomi) kokeiltiin sylkkärillä, joka ei kuitenkaan kääntänyt tarpeeksi, vaan koira solahti putkeen niin, että perskarvat vaan viuhahti näköpiirissä. Vaihtoehtoisena taktiikkana oli sitten ennakoiva valssi 11-12 väliin, niin johan lähti lyyti kirjoittamaan. Siinä päästi itekkin sen verran sukkelasti liikkeelle, et koiran oli helppo ratkaista mysteerio lähtemällä puomille, kun siellä se ohjaajakin kipittää. 

14-15-16-17-18 ei ollut mitään ihmeellistä, kun koikkuli lähti nätisti tekemään itsenäiset takaakierrot ja siinä pääsi itse tarpeeksi edelle tekemään (huonoa) ennakoivaa valssia 17-18. Tuossa me keskusteltiin enemmänkin vaan siitä valssin paikasta, että sen kun tekisi lähempänä estettä 11 kuin 20, niin oma linja niistoon esteelle 19 on nopeampi. Kepit olikin sitten seuraava erittäin hauska juttu, kun niiden päähän tyyliin metrin päässä oli tuo hyppy 9, joka veti niiiiiiin paljon puoleensa, että kaveri ei malttanut pujotella enää vikaa väliä. Syyllinen löytyi myös jälleen kaksijalkaisesta päästä- vedätin edellä keppejä, niin tottahan se indikoi koiralle, että meno jatkuu suoraan. Homma saatiin toimimaan sillä, että lähetin kaikessa rauhassa kepeille ja tulin hintsusti Jalmarin takana lähellä, niin sai tsempattua tekemään sen viimeisen ja nopeasti käännyttyä putkelle 23, jossa voikin sitten jatkaa räpellystä. 

Jalmari olis halunnu vaan sinne kontaktille, kun sieltä niitä nameja saa ja käytännössä se piti miltei survoa tuonne mustaan putkeen, jotta vaihtoehtoisesti se ei taas seisoisi väärällä puolella A:ta. Siitähän oli luonnollisesti sitten seurauksena se, että sai aikamoista haipakkaa pistää koipea toisen eteen, jos kilpajuoksussa meinasi ehtiä hypyllä 24 tekemään tiukkaa valssia (tässä on ihan turha puhua mistään ennakoinnista). Näistä treenilistalle siis putki-kontakti -erottelut myös haastavimmista kulmista ja kepit häiriöesteillä. Lopussa ei mitään ihmeellistä. Kymmenessä minuutissa ehdittiin joo oikein hyvin hioa noi paikat ja harmittaa ihan törkeenä, ettei vielä loppuun päästy tekemään aitoa kiukkunollaa :D Hyvät treenit siis ja treenilistalle taas hyviä aineksia vapaatreeneihin.