Jaahas, taas on blogikin jäänyt elämään ajassa kivireki ja kuokka. Eniten siitä on kuitennii ehkä syyttämistä kaksijalkaisen töitä, kun piti siirtyä taas Suomen rajojen ulkopuolelle kokonaiseksi viikoksi. Jos ei muuta, niin saipa koirakin ihan totaaliloman kaikesta vähänkään harrastuksiin liittyvästä. Odotan siis mielenkiinnolla miten näyttävästi tuo pilkullinen eläin lähtee lapasesta huomisissa aksatreeneissä :D
Paljon on taas ehtinyt tapahtua. Niinkin paljon, että hyvä, jos puoletkaan muistan. Aloitetaan tärkeimmästä. Armas pikkupilkkuni vanheni tänäkin vuonna yhden kokonaisen vuoden (vaikkei se ihan oikeasti siltä tunnu) ja tällä erää siirtyi kolmivuotiaiden kerhoon. Paljon onnea, Elämäni Koira <3 Jälleen mahtava vuosi takana ja varmasti monta upeaa edessä.
 |
| Virallinen synttäripotretti <3 |
 |
| Tadaah! |
Juhlallisuuksiin ehdittiin tarttua vasta nyt viikonloppuna ja luonnollisesti yhtä pätevät juhlamuodollisuudet piti olla pojalla kuin äidilläänkin kuukautta aiemmin. Tällä kertaa tarjoilun puolella lähdettiin liikenteeseen cup cakeseilla. Pohjaksi siis pieni siivu NEU-pötköä ja päälle julmettu määrä koristeita mitä nyt vaan jääkaapista sattui irtoamaan. Nakkia, raejuustoa, pensasmustikkaa, jugurttia, salaattia, mansikoita... Taidankin tehdä tästä blogista ennemmin koiranruokakokkailublogin, kuin treenipälinää ;) Messissä siis tuttu trio näitäkin juhlia vietämässä: Java, Nati ja Luna.
 |
| Nati oli kovin tietäväisenä protokollasta ja aamun tapahtumista |
 |
| Naisvieraat oli annoksensa kanssa ennätysajassa valmiita ja myös tarvittaessa auttamaan synttärisankaria annoksensa viimeistelyssä ;) |
Sen lisäksi, että ollaan syöty, ehdittiin me kisatakkin viikko sitten Purinalla Siuntion koirakerhon skaboissa. Sillä kertaa suoritus varsin nousujohteinen, kun ensimmäinen rata oli ihan kaaoottinen hylly, toinen rata ohjausmoga kymppi ja vika hyppäri sitten nollavoiton ja hyppysertin arvoinen suoritus. Aikalailla tyytyväinen joutuu siis olemaan :) Ekalla radalla koira oli ihan sytytyslanka perberissa kirmaava raketti ja erittäin tulenarkaa tavaraa. Se siis kaahotti ehkä tuhatta ja sataa, joka yhdistettynä rytmin rikkoontumiseen kohti sitten väärältä puolelta suoritettuun hyppyyn. Tästä me sitten kasailtiin itsemme Heidi Viitaniemen toiselle agiradalle, joka oli siis hyperhienoa suorittamista kahta kieltoa lukuunottamatta. Ja ne otan ihan täysin omaan piikkiin - alun niistossa jäin seisoskelemaan tielle ja muurin takaakierrossa vedin sen itse sieltä pois. Muuten erittäin hienoa ja nopeaa suorittamista, kun kahdesta kiellosta huolimatta vedettiin kolmen kontaktin agiradalla 4,13m/s etenemällä.
Vikalle hyppärille oli siis muksa lähteä, kun onnistumisia alla. Jalonen oli taas viljellyt yllinkyllin takaakiertoja ja sen lisäksi pimeän keppikulman, jonne kaahotettiin täysiä hyppysuoralta. Siinä Javalla meinasi taas mennä pitkäksi, kun mulla ei ollut mitään mahiksia ehtiä jarruttelemaan koiraa tai huitomaan sisäänmenoa, joten ei auttanut kuin luottaa siihen, että "kepkep" käsky on tullut jo tässä 1,5v aikana tutuksi. Ajatus sillä onneksi oli kohdallaan, vaikka ABS meinasikin vetää kurvin pitkäksi ja oikea aloitusväli löytyi. Päälle muutama tiukka valssi ja sitten alkoi ohjaajan ikioma säätöshow, kun linjasin itseni ihan liian tiukasti ja meinasin työntää koiran takaakiertoon ja sitä seuraavan sitten takaakierron sijasta väärästä suunnasta. Tässä saatiin yleisökin kohahtamaan, kun varmahylly vaihtuikin koiran ansiosta yhä nollaksi, kun Jalmari korjasi ihan viime tippaan oman linjansa. Loppuun kaahoteltiinkin sitten täysiä ja se palkittiin tällä erää voiton lisäksi SERT-H:lla :)
 |
| Kuva: Siuntion Koirakerho |
 |
| Jalmari <3 |
Semmottiis. Pitäisi varmaan itseasiassa nukkumaan raaahutua, kun kello on maanantain puolella ja yhäkin pitäisi myös töihin raahautua. Piti vaan äkkiä pyöräyttää treenikavereille vähän mokkapaloja huomisen reenenihin ylläolevan syyn takia, ni se on ainakin hoidettu ny :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)