Tekniikkapläjäys

Johan oli reenit tiistaina. Anu Niemi oli kasannut kolme eri tekniikka pätkää samalle radalle, joista sitten ajatuksena oli valita yksi tai kaksi, joita nimenomaan haluaa treenata. 4/5 oli valinnut yhden saman radan, niin käytettiin sitten sen läpikäymiseen enemmän aikaa. Ilahduttavan paljon sitä saakin tekniikkahärpellystä tungettua radalle, kun oikein koittaa :D Väsäsin nopsaan videokoosteen, kun en nyt jaksa mitään vartin pläjäystä nettini tunkea, silvupleeeee!

Omat ohjausvalinnat oli oikein hyvät, vaikka alkuun ohjasinkin väärän radan. Dough! Jotenkin toi kentän laidalla vuoron odottelu ei vaan oo mun heiniä, ku pää ehtii tyhjetä sitä mukaa mitä siinä seisoskelee. Nooo, tajusin sen kyllä itsekin, että ihan helppo veto oli noin päin, joten uutta matoa koukkuun. Putken jälkeen oli paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta Jalmarin kanssa halusin tehdä persjätön 4-5 ja 5-6 välistävedon. Puomin jälkeisen elämän olin piirrustuksessa suunnitellut seinän puolelta, mutta koska tosielämässä ne olikin pari metriä lähempänä, oli paljon fiksumpaa vaihtaa plänit päällejuoksuun ja poispäinkäännökseen.

Päivän opetus oli taas jälleen kerran se, että kuski voisi ihan oikeesti tehdä ohjaukset loppuun asti. Homma toimi niinku junanvessa poispäinkäännökselle asti ja sit meinas vähän lipsua. Käsi irtoo, eikä ite tee käännöstä loppuun, niin ei se koirakaan sitä kyllä tee. Tai jos tekee, se leiskauttaa eteen ristiin ihan niinkuin on opetettu. Keskity nainen! Ihan turhaan mä mitään nillitän, etteikö koira osais. Niinko videolta näkyy, ni kyllä se osaa, jos vaa viitsitään ohjata.

Koska omalla ohjausvalinnalla noi esteet 4-5-6 meni liian iisisti, vaihdettiin suunnitelmaa japanilaisen tahkoamiseen. Vissiin yhden (1) kerran ikinä sitä tehnyt aiemmin ja toi väli mihin se piti runnoa vielä hitusen ahdas pitkälaukkaiselle koiralle, niin haastetta kivasti. Japanilainen aka feikkipersjättö väliin 5-6 ja kyllähän se sieltä tuli, kun muutaman kerran seisoin koiran tiellä työntämässä väärälle puolelle. Ei tartteis aina välttämättä jäädä mietiskelemään ja seisomaan tielle.

Ekan radan haasteet oli selätetty, niin Anu ehdotti toisen ratapätkän tekemistä. Ihan kiva, en vaan tosiaan ollut tehnyt minkäänlaista rataantutustumista tai vaivautunut juuri toista opettelemaan, kun ajattelin vajaan parikymmentä minuuttia keveästi ensimmäisen parissa käyttäväni. Niimpä siinä pikaisesti sitten otettiin ratapiirros kouraan ja opeteltiin pintapuoleisesti plan B. Siinä päästiin alkuun vähän vääntämään ja sitten sama kolmen esteen kuvio toiseen suuntaan. Jalmari oli kovin hassu eläin, kun ensimmäisestä välistävedosta se päätteli, et ihan sama mitä sää teet, seuraavaankin tulee välistäveto. Niimpä se puski siivekkeen välistä vaikka miten pienestä raosta, jos oli yhtään myöhässä työntämässä viskileikkaukseen. Ei huomaa ollenkaan, että välistävetoja treenattu lähiaikoina...

Saatiin me onneks sekin kuvio sitten toimimaan, vaikkei nyt ihan maailman eniten sujuvin ollukkaa. Kaikenkaikkiaan siis oikein kiva paluu treenikentille ja tästä on kiva lähteä kevättä rakentamaan. Vähän huolellisuutta lisää, niin hyvä siitä tulee. Ja kiva nähdä, että tuossa koirassa on vielä piilossa se kutosvaihde, joten ei tässä vielä kaikki ;)