Saiskos jostain sellasen kalenterin, jossa olis viikkojen seassa ihan ylläripylläri ekstrapäiviä? Vaihtoehtoisesti vois tietty joskus kokeilla täyttää niitä tämänkin hetkisiä sivuja vähän vähemmän... Hitusen siis lennetty tuli hännän alla koko syksy ja samasta syystä blogikin jäänyt vähän taustatuen rooliin.
Muutamissa ohjatuissa treenissä ollaan käyty pyörimässä ja sen lisäksi marraskuinen fyssariaika siirrettiin sitten peruutusajan tilalle keskiviikolle. Vaikkei mitään vikaa otuksessa olekaan, se hyppää nätisti ja ravaa nätisti, niin onhan se tärkeä juttu huollattaa tuota rankaa ammattilaisella säännöllisesti. Ja olipa hyvä, että käytiin. Ristiluun oikealla puolella, lavoissa ja niskassa olikin vähän avattavaa, jotka reagoi hoitoon samantien. Otin vielä marraskuulle tsekkausajan, niin eiköhän sillä taas pysy muskelit ojennuksessa.
Viime viikonloppuna olin järjestämässä Etelä-Suomen Shelttien mh-kuvausviikonloppua ja olipahan vaan mielenkiintoista. Sitä vähän naureskeltiinkin keskenämme, että koska kukaan ei ollut ikinä edes yhtään mh-kuvausta nähnyt, niin ajateltiin sellainen järjestää sitten ihan itse, ni ainakin nähdään sitten tositoimissa oikeanrotuisia. Niimpä pari vuotta sitten alkaneet järjestelyt kulminoitui tuohon viikonloppuun ja minäkin löysin itseni kuuden pintaan ratin takaa starttaamassa kohti Mäntsälän Koirakerhon kenttää. Onneksi sää oli ihan törkeän upea, joten mikäpäs siinä sitten auringonpaisteessa oli lauantaipäivä hengata.
 |
| Terrierisheltti |
 |
| Vieheen takaa-ajo |
 |
| Haamut |
Ehdinköhän mää katsoa kolme suoritusta ja sen perusteella kyllä ainakin oma mielipide on se, että mh on lempeämpi vaihtoehto kuin luonnekuvaus - vaikka se viedäänkin standardina läpi jokaiselle. Yksi kuvaus kestää sen kolme varttia, jonka aikana on pitkät siirtymät ja sen lisäksi koira käydään useaan kertaan lenkittämässä kuvausalueelta poispäin. Se on siis vähemmän intensiivisempi kuin luonnetesti, jossa mennään suoraan osiosta toiseen (ja tietty, jos koira tarttee, niin pienet palauttelevat osiot välissä). Ja puuttuuhan siitä se ihmisuhka kokonaan. Mutta hyvin mielenkiintoista seurattavaa ja ehdottomasti kannustan a) shelttipiirejä järkkäämään noita lisää b) omistajia kuvauttamaan/testaamaan shelttinsä. Nyt dataa tupsahtaa siis 18 uudesta sheltistä, joka on hieno juttu :) Lisempi juttua tulossa shelttilehteen - tosin taitaa lehden lokakuun alun dedisten takia mennä ensi vuoden ekaan numeroon.
Jotta omat koirat ei olis ihan hunningolla yhdistysjuttujen takia, niin niillekin oli jotain ekstraa luvassa. Tai no managerin osuus oli luonnollisesti enemmänkin keskittyä poikansa tsemppaamiseen ja siinä sivussa lenkkeilyyn, kun sunnuntain ratoksi riennettin Hepeko:n raunioradalle Herttoniemeen shelttien pelastuskoiratoimintaan tutustumiseen. Ihan ekaksi pääsin toimaan maalimiehenä Jennin puuceelle, jonka päälaji onkin peko nykyään. Minun piti siispä kontata maanalaiseen tunnelistoon pilkkopimeään odottamaan löytäjää. Luolasto on ilmeisen massiivinen maan alla, joten kuulinkin kun muutamaan otteeseen Nova ilmoitti haukulla olevansa hajusta kärreillä ja eipä aikaakaan, kun Nova tupsahti kammioon.
 |
| Nova etsii |
Sinäänsä hauskaa miten vahvasti noi otukset menee nenällään, koska Nomppakin juoksi musta ohi puolen metrin päästä kammion perälle ja vasta takaisin päin tullessaan huomasi mut. Ja se selkeesti mietti hetken, että pitääkö haukulla ilmoittaa löytö vai nou. Onneksi maltoin olla ihan hiljaa paikallani ennen kuin saatiin haukut peliin ja iiiiihanaa Latz -kissanruokaa siitä palkaksi.
Sitten päästiinkin tosi toimiin pienen laji-intron päätteeksi. Javan eka näkölähtö meni vähän reisille, kun mun olis pitänyt käyttää se merkkailuviihteellä ennen omaa vuoroa. Koska sehän ensi töikseen sitten aloitti huudien haltuunottamisen ja pariin kertaan piti muistuttaa, et eiku sun duuni on nyt etsiä maalimies. Löytyihän se sieltä, kun saatiin putkiaivot asennettua oikeeseen moodiin. Toinen piilon takana ollut veto menikin heti paremmin, kun se oli jo saanut ideasta kiinni ja eteni maalimiehen luokse hyvinkin suoraviivaisesti. Kolmannella mentiin jo vauhdilla kohti pekonilihapullarasiaa :P
 |
Nyt on maalimiehen paikka saletti
|
 |
| Missä Jallu luuraa? |
Neljäs ja päivän viimeinen etsintä tehtiin lisäämällä kuvioon vieras alusta. Koiran piti edetä maalimiehen luokse tuollaisen valkoisen irtonaisen tiililäjän läpi. Java kävi itsenäisesti vähän kokeilemassa tiiliä ja päätti sitten miettiä onko toista reittiä. Mun piti käydä vähän seisoskelemassa tiilien päällä, jotta Javakin huomasi, et hitto, siinä saakin kävellä! Sen jälkeen se tepasteli ihan mennen tullen ja ihan missä vaan. Lopuksi kävin vielä kävelemässä koiran kanssa eri alustoilla ja ainakaan tuolta radalta ei löytynyt vielä kohtaa, josta Java ei olisi muina ankkoina mennyt. Hieno poika!
 |
| Lähtöluvan odottamista |
 |
| Herra Itsenäinen tutkimassa reittejä |
 |
| Jättipotti, ehta maalimies! |
 |
| Myös tiilin päällä voi kävellä |
 |
| Erilaiset alustat - nou probleem |
Mutta äärimmäisen mielenkiintoinen tutustuminen tämä olikin. Javalla ei ole tehty yhtään mitään ihmisten etsintää piiloista tai hakua tai mitään sellaista ja silti se tajusi heti ekan vedon jälkeen mikä se juju on. Koko tuo viiden hengen poppoo koirineen oli tosi taitavia ja kaikki oli ihan kuin kotonaan myös raunio radalla, huippua! Ihan mahtava laji, joka on koiralle luontevaa ja hyvinkin itseluottamusta kasvattavaa, kun se toimii siinä ihan itse ja kaksijalkaisten rooli on lähinnä vaan palkata upeita suorituksia. Heitettiinkin jo ideaa ilmaan, että seuraavaksi haluttaisi testata hakua. Sheltistä on moneksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)