Olipahan vaan huikaisevan hauskat treenit eilen Niinulla, kun sinne parin viikon breikin jälkeen taas päästiin. Tällä kertaa menuu tarjoili varsin pontevasti raajan toisensa eteen asettelua ja sehän sopii meille kyllä. Zalmaarhan joka tapauksessa pelmahtaa aina Univetinkin pihaan henkselit paukkuen, että missä sitä aksaa on ja saipa lentävä karvalakki kerrankin päästellä menemään täydellä höyryllä.
Vaikka rata oli pitkä, se oli tosi looginen ja siitä sai jo ensimmäisellä rataantutustumisella selkeän ajatuksen mitkä pätkät ovat rytmillisesti yhtä kokonaisuutta. Ja koska ohjaaja on tässä viikon sisään syönyt ja tarjoillut valiokakkua kahteen eri otteeseen, niin oli ehkä ihan sopivaa tehdä kakkukertymillekin jotain. Omana pläninä oli olla kääntämässä silloin kun tarvitsee ja muuten vaan linjalla lukita koira ajoissa seuraavalle. Ja luonnollisesti aikamoinen kiire oli sitten jo seuraavaankin paikkaan.
Eka pätkä oli 1-10. Siinä ei oikeastaan muuta ongelmaa, kun kerran tuli kolmosen rima alas ohjaajan jäätyillessä. Se ei kaivannut mitään muuta kuin selkeän lähetyksen ja ajoissa liikkeelle ihan vaan liikkeellä vetämään oikeaan putken suuhun. Ekalla kierroksella keppien sisäänmenossa sain räkytystä, kun en kunnolla lähettänyt takaaleikkaukseen ja Jalmari ei vaan tiennyt, että mennäänkö vai eikö mennä. Kun millään vaan viitsin lähetyksen tehdä, niin se oli sukkana sisään kepeille.
Seuraavana työn alle 11-17. Ekalla vedolla mallasin vastakäännöstä 13-14, joka koira tekikin sitten niin tiukasti, että mulle tuli maailman isoin kiire ehtiä ohjaamaan oikea putken pää 16. Vaihdettiin siis suunnitelma ihan vaan peruskäännökseen, joka jätti mulle henkäyksen enemmän aikaa mennä päällejuoksuun ajoissa ja siitä sitten näpskästi yhdellä askeleella putkeen lähetys. Kepit se teki joka kerta ihan törkeän upeasti loppuun, vaikka menin 18 hypylle ottamaan vastaan.
18-23 olikin oikeastaan vaan järjettömän vauhdin kasaamista pituudelle ja siitä seuraavalle käännökselle. 21 + 22 oli puhtaasti takaaleikkausmateriaalia ja nyt täytyy kyllä kehaista, että ne leikkaukset kun olisi videolle saanut! Todella oppikirjamaisen upea käännös Javalta 22:lle hidastamatta ja kyselemättä yhtään ja käytännössä ainut sulava tapa kääntää koira tiukasti tuollaisesta vauhdista. Jeee, hyvä minä! Askel eteenpäin siis ollaan menty takaaleikkauksienkin ohjaamisessa, joissa olin vielä vuosi sitten niin poskettoman huono, että oksat pois.
23-30 päästiin taas sopivasti vauhtiin ja meinasi kyllä soijaa pukata. 27 putkesta tullessa koiralla oli vaivaiset kolme estevaihtoa, johon liiike ja rintamasuunta voi sen ohjaa. Javan kanssa kokeiltiin toki kaikki vaihtikset :D Ihastuttavasti sen estehakuisuus on lisääntynyt niin paljon, että se uskaltaa tehdä ratkaisuja, vaikka ohjaus olisi epäselvä. Sain siispä pari hassua kertaa juosta täysiä hallin päästä päähän, koska asiahan ei ole ollenkaan sama ilman tuota vauhtia, jonka se matkan varrella kerää.
31-35 olikin sitten ihan helppoa kauraa, kun oli sinne asti selvinnyt. Heitto putkeen, sokkari putken jälkeen ja "päällejuoksuhko" ajoissa 34 hypylle linjaamaan oikeeseen putken päähän. Että näinkin paljon voi ehtiä kymmeneen minuuttin ja sen jälkeen läähätti kyllä koira sekä kippari :D Mutta Kalmari oli kovin, kovin onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)