Nytton kyllä vedetty niin tuli hännän alla työkuviossa ja sen ulkopuolella, että kerrankin mulla on oikein noheva tekosyy blogihiljaisuuteen :D Triplanolla vaihtui triplahyllyyn HSKH:n omissa kisoissa, mutta radat eivät olleet lainkaan huonoja. Tässäpä siis kaahailua Kalmarin malliin:
Erityisen suloinen tuo sen ilme, kun se paahtaa muurille onnesta soikeana :D
Kun rima tuli alas, niin päätin kokeilla vetoa keppien jälkeen (sinäänsä kun minulle ei ole väliä sillä onko se femma vai hylly) japanilaisen sijasta. Lopputulema oli puoliksi arvattu: V-E-T.
Maanantaina treenattiin vapaavalintaista baanaa, kun ei varsinaisesti ollut ohjattuja, mutta innokkaita reenareita kuitenkin. Jalmarsson oli ihan huikean hyvä! Sarikin kommentoi, että ero on kyllä ihan mieletön sen estehakuisuudessa, jos miettii vaikka ihan puolen vuoden taakse. Erityisen iloinen hetki oli joka kerta ihan vallan itse haetut kepit.
Tiistaina oli sitten ensimmäinen kaukoryhmän treeni Kaarinassa. Elina olikin ottanut työn alle aikamoisen haastavan tekniikkaviritelmän, johon omien sanojensa mukaan oli koittanut tunkea lähestulkoon kaiken, niin näkee vähän missä kukin menee. Keppien vienti oli ihan törkeän vaikea. Etenkin, kun treenikaverini tänään oli Tuhma-Nalu, joka ampui tuohon putkeen tein mä mitä tahansa. Se piti blokkaa verkolla, niin johan lähti kepit kiinnostamaan. Putkea päin pujottelu ei ollut sille mikään ongelma, vaan malttoi kiltisti kepitellä loppuun asti. 11-19 meni varsin sulavasti, joten sitten alettiin työstämään loppupätkää.
Pari kertaa sain tuuppastua putkeen hypyn 21 sijasta, mutta jättämällä huiskimiset pois siitäkin selvittiin. Sitten alkoikin se hauskin osuus, kun 22 tuuppauksesta olisi pitänyt liidellä kuin pieni balleriina tekemään liikkuvaa vastakäännöstä kepeille ja jos nyt oikein haluaa briljeeraa, niin ehtiä vielä törkkäämään kepeille. Huoh! Sanotaan näin, että ei menny ihan niinkuin oppikirjoissa ja voisi ehkä treenaa ihan kuiviltaan noita kolmen askeleen liikkuvia vastakäännöksiä. Vauhtia semisti liiikaa mun ymmärrykselle :D
Oli kyllä tosi tehokas 2,5 tuntinen ja kuten aina, Elinalla paljon hyviä ajatuksia. Ne linjat, ne linjat.. Keppikulmat oli äärimmäisen vaikeat ja ei niitä kuulemma ykkösellä tehneet edes maajoukkuekoirakot. Mutta lisää häiriötreeniä siis kepeille enivei. Etenkin jos vauhdissa tuolla pässikkäällä on aikaa maisemia katsella ja omasta mielestään sopivia esteitä poimia. Koska loppupeleissähän keppikäsky pitäisi kyllä tunnistaa sillä tasolla, että herneetkin informoi näkökiikareita notta minkälaista estettä sitä nyt oikeen haetaan.
Jos ei tässä vielä tarpeeksi koirajuttuja, niin keskiviikkoilta menikin sitten Lena Dankerin tyyppi- ja rotumääritelmäluennolla. Siitä ehkäpä myöhemmin lisää, mutta kaikenkaikkiaan oli oikein mielenkiintoinen pläjäys tiukkaa asiaa.
Elmo sanoo: isi mäkään en jaksaisi jäädä sinne lähtöön... miksi pitää oottaa että pääsee radalle tekeen niit' esteitä kun kestää jo puoli pikkusheltin elämää että emo saa lyllerrettyä johonkin kutsumaan ja sittenkin sillä ei oo mitään käsitystä että mihin sit'. Nyt emo sanoo että mä saan penalttii kun oon alkanut hiipii ja voin mä sulle vähän tunnustaa että oon pikkuisen varastanutkin... mä luulin ettei emo tajuu, kun ei se koskaan oikein tajuu, mutta se huomas. No nyt sit mä joudun oottaa lupaa joka paikkaan, niinku ruokakupille ja mä en taas kyl' kestä. Tosi raskasta tää elämä noiden emojen kanssa... :)
VastaaPoistaPoikani Elmo. Olet ihan oikeilla jäljillä asiassa. Mitä nopeammin sitä nopeammin. Ja ei se meidän vika ole, että kaksijalkaiset ovat kovin tahmeita liikkeissään. Niiden kouluttaminen "ihassssama" -moodiin kestää aikansa, mutta kun oikein kärsivällisesti ja järjestelmällisesti jaksat edes pikkasen peppua heiluttaa lähdössä, niin kyllä se siitä pikkuhiljaa.
PoistaRuokaa ja muita namejahan nyt voi odottaa vaikka maailman tappiin luvan kanssa, koska niihin ei liity kellotettavaa kilpailua (paitsi nakin syönti kisaan, jossa äitini Nati on hallitseva mestari). Mutta agility. Kyllä niiden meidän kisakavereien pitäisi jossain vaiheessa ymmärtää, että nenän asettelu optimaaliseen linjaan lähtöön on tärkeää, jonka matemaattisista kaavoista ne ei ymmärrä mitään.
Tsemppiä, kyllä se vielä ymmärtää!
T: Java