Numero 5

Yksilösm:ien lähtölista-arvonnassa meille jäi käteen hitusen musta pekka. Nalu starttaa siis viidentenä sunnuntaiaamuna heti ekan rataantutustumisryhmän kärjessä. Itselle olisi sopinut mikä tahansa edes yli 15 oleva numero, jotta saisi rauhassa hakea koiran ja käydä radan läpi ajatuksen kanssa, mutta no can do. Sekin on myönnettävä, että erityisesti tuntemattomampana tuomarina Marekovicin radoilla siitä tulee olemaan etua, että näkee mogapaikat. Arvonnan lopputulokseen emme voi vaikuttaa (paitsi toivomalla, että tulevina vuosina onni olisi ehkä vaihteeksi myös meidän myötä), mutta onneksi omaan tekemiseen voimme.

"Remember that not getting what you want is sometimes a wonderful stroke of luck. –Dalai Lama"

Vaikka lähtöpaikka hatuttaa, menemme paikan päälle tekemään juurikin sen mihin paukut tällä hetkellä riittää. Mitään hävittäväähän tässä ei kuitenkaan ole. Tavoitteena siis tehdä juurikin se, missä ollaan päteviä varmistelematta ja tuloksia miettimättåä ja se riittää mihin riittää.

Piirimestikset 2013

Paljon myös kysytään "Jännittääkö?". Toki kisa-aamuna on varmasti kiva kutkutus päällä, mutta ei ainakaan näin etukäteen. Etenkään, kun asetelmat on vähän "against all odds". Viime aikoina kisoissa Java on ollut huikean hyvä ja ainoastaan ohjaajan pienet feelut/myöhästymiset ja Lohjan maailman ärsyttävimmät nopeimmat rimavitoset on tuloksellisesti olleet kivenä kengässä. Se, että tuloslistat näyttää miltä näyttää, ei kerro sitä miten huikea toi karvanaattori on kisakentillä ollut.

Eilisten Jennan sm-valmistautumistreenien jälkeen naamikseen päivittelin Javasta:  "Sen tekemisessä aksabaanoilla ei ole mitään pikkusievää tai kilttiä, eikä se ole helpoin eikä täydellinen nollakone kuten ei ohjaajansakaan, mutta sissos laji on hauska juurikin tuon otuksen kanssa! Järjetön draivi ja into paistaa läpi ihan kaikessa." ja tänäänkin olen ihan samaa mieltä. Aina ei minun taidot riitä tuon reikäpäisen saippuapalan kanssa tai jalat saisi olla tuplasti pidemmät, mutta siitäkin huolimatta yhdessä tekeminen on vaan jotain niin ässää.

Pääsiäiskisat 2013?

Työt ovat oikein mallikkaasti häirinneet valmistautumista, joten kovin paljoa ei asian eteen olla tehty. Seurakaverin kanssa ostin puokkiin Niinun & Teemun arvokisavalkkuryhmäpaikan, jonka treenit omalta osaltani alkoi pari viikkoa sitten Teemun henkisen valmennuksen pläjäyksellä. Olikin taas huikean hyvä muistutus siitä, että tässä vaiheessa kautta kaikki on mentaalia. Omien vahvuuksien tietämistä, heikkouksien ymmärtämistä ja työvälineistä niiden ratkontaan. Niimpä tiukkaan Teemu -tyyliin Jorvaksessa odotti WAO -karsintarata lisättynä 33 esteenpituiseksi konseptina tutustuminen 5 min ilman numeroita piirrustuksesta, suoritusvuorojen arvonta ja lupa suorittaa rataa virheeseen asti. Koska olemme erikoistuneet paalupaikkoihin, pääsi Javakin numerolla kaksi työn touhuun.

Tässä ratapiirros aikalailla hatusta

Ja ei ollenkaan huono, posotettiin nollaa esteelle 25 asti! Siellä otus lipsahti esteen väärälle puolelle, mutta olihan se jo todentotta enemmän kuin yksikään virallinen rata. Palkintoja pisimmälle vedolle oli suklaapatukka, joka kuitenkin sitten annettiin yhden riman aiemmin pudottaneelle ja radan loppuun asti vetäneelle koirakolle. Muuten se oli tosiaan pisin nolla tuosta poppoosta, joten radan voi arvella olleen varsin haastava.Toisella vedolla käskityttiin sitten enemmänkin kellottamiseen ja nopeimpien ratkaisujen löytämiseen ihan ensimmäisellä kymmenellä esteellä.

Tehiksen sm-viimeistelyt oli pitkästä aikaa Jennan treenit. Ja Nalu oli ihan törkeän hyvä! Yksi väärä keppialoitus, pari kertaa ilman lupaa lähti keinulta (kuitenkin loikkaamatta), yhden kerran 16 ja 19 putkesta ohi ja 21 rima, kun seisoin edessä. Ja siinä kaikki feelut koko treenikerrasta kaikista vedoista. Erityisesti jäi mieleen ihan huikean nätti putkileijeröinti 16:sta ja siitä superhieno irtoaminen putkelta 18-19.

Eilinen ilta menikin sitten Jorvaksessa Linnojen kotikentällä samoissa merkeissä. Valkkuryhmän vikat treenit koostui henkisen valmentautumisen pläjäyksestä ja ratatreenistä. Tulipahan taas hyvään saumaan muistutus tuostakin, että millä ne erot lopun kädessä tehdään! Selkeästi siinä on osa-alue, jota ensi kaudella pitää lähteä systemaattisemmin työstämään "kyläkisoissa", jotta vuoden päästä olisi jo ihan eri rutiinit. Treenaamassa oli tällä kertaa myös Unkarin moninkertainen mm-kisaedustaja Z. Biro, joka myöskin kommentoi panostavansa ennen isoja kisoja nimenomaan henkiseen valmentautumiseen, jotta aivot on rutinoituneita "huijaamaan" kroppaa toimimaan halutulla tavalla.

Jälleen tee-se-itse ja revi hatusta rataviritelmä, jossa kakkonen on väärällä puolella :P

Itse ratatreenissä haastavaa oli keppikulma ja kontaktiputkierottelu. Kepeillä meinasin muutamaan otteeseen tehdä itselle tyypillisen päällerynnimismogan, jolloin Naamari lipsahti ykkösestä kolmosväliin ja kerran myös kakkosväliin, mutta kun vaan antoi sille tilaa ihan itse hakea ja jarruttaa kepeille, niin sissos se oli upea. Note to self, ei tartte päälle ajaa. Radalle Teemu ripotteli haravoita nojaamaan siivekkeisiin ym. muita yllätyksiä häiritsemään omaa ja koiran keskittymistä, mutta hienoa oli huomata, että mm. 7 hypyn takaakierron koiran puoleiselle siivekkeelle kenalleen jätetty harava ei häirinnyt laisinkaan koiraa.

Erottelu oli tosi vaikea, kun musta putki oli ihan kiinni kontaktissa ja vielä metrin siitä ulkona. Sen lisäksi varjot osui juurikin tuohon ylösnousulle, joten hitusen päästiin tätä kohtaa hiomaan. Kisatilanteessa näihin ainut vaihtoehto olisi vastakäännös, mutta saatiin tämä toimimaan ihan jo selkeällä rytmityksellä. Tosin kerran kun Java menee putkeen, niin se menee sinne myös viisi kertaa sen jälkeen tein minä mitä tahansa. Huoh, ilmeisen tyypillistä paimenkoiraa. Kun putkiralli saatiin katkaistua siirtämällä putkea, otus viitsi kuunnella ohjausta myös alkuperäisessä asetelmassa ja kuvio onnistui peräkkäinkin putkeen ja puomille.

Oli kyllä tosi hyvät treenit ja ennen kaikkea hienoa päättää valmistelut onnistuneeseen nollavetoon. Paljon mietittävää ja pohdittavaa loppuviikoksi, kun lepäillään ja katsotaan mihin se sitten riittää. Ensi vuonna ollaan aika paljon kokeneempia enivei tämän jälkeen. Perjantaina käydään iltakisat Tampereella tsekkaamassa pohjan kunto ja sitten sunnuntaina kukonlaulun aikaan tositoimiin. Jej!

Tuossa joukossa kolmospodiumi ei oo kauhea tappio (Pääsiäiskisat 2014) ;)

(Kaikki kuvat koirakuvat.fi ja julkaistu luvalla)