KuntoKoira kuulumisia

Ensimmäinen FitDog -viikonloppu paketissa ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että kaksijalkainen on ainakin ihan puhki. Erittäin intensiivisesti on lajin parissa vietetty perjantai-illasta sunnuntai-iltaan niin laji-, fysiikka- ja mentaalivalkkutreenien parissa - ja kaiken tämän jälkeen olen todellakin ansainnut jättimäiset läjät nougatjädeä ja sohvarötväämistä :D

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Tulossa on ainakin aikamoisen mielenkiintoinen matka lajiin huippukoutsien silmien alla ja mahtavassa porukassa. Rankkoja viikonloppuna, epämukavuusalueella oleskelua, lyhyitä yöunia, kumisaappaita, kipeitä lihaksia, ehtaa mäkkimättöä. Mutta samaan hengenvetoon myös fiilistreenejä, oivalluksia, onnistumisia, huonoja vitsejä, kahvia, paljon kahvia, mahtityyppejä. Selkeästi plussalla siis!

Perjantaina startattiin käytännön asioilla ja henkisen valmennuksen luennolla. Tuolla puolella en ehkä koe mitään massiivisia heikkouksia itsellä olevan, mutta tiesvaikka sieltä saisi sorvattua systemaattisella työskentelyllä ihan uusia vahvuuksia. Se mikä oli hauska huomata, niin pari vuotta sitten tilanne olisi ollut aikalailla erilaisempi ja näitä "sisäisiä kampittajia" olisi ollut enemmänkin. Mutta hauskahan näitäkin juttuja on työstää siltäkin varalta, että jossain vaiheessa keksin sen apinan selkään ;)

La-aamu

Lauantai olikin sitten kaikkien jännityksellä odottama testipäivä. Ja niiin upea sää! Ihan fiiliksissä tepasteltiin Olarinluomassa Nalperon kanssa aamupakkasessa auringonpaisteessa, kun ainut ääni oli pakkasen takia haapojen oksilta maahan rapisevat lehdet. Javaa ei paljoa tietty luonnonihmeet kiinnostaneet, kun se olisi vaan hihna suorana sinne halliin vaan halunnut :D Aloitettiin Niinun keppitestillä. Tehtiin kahdeksan eri keppiharkkaa, joissa oli erilaiset lähestymiskulmat, putkihäiriöt ja leikkaukset. Karvalakki oli tasaisen varma kepeillä ja Niinunkin kanssa keskusteltiin, että eipä näissä sen ihmeempää. Putkihäiriöitä pitäisi vaan päästä enemmän volyymillä treenaamaan, kun pitkä nenä sujahtaa putkeen niin kovin helposti.

Olarissa oli kanssa lihaskuntotestien vuoro seuraavaksi. Siellä sitä Steinerkoulun liikuntasalin lattialla vedettiin sekunttikelloa vastaan mm. olemattomilla rintalihaksilla jotain punnerruksia ja kyykkytestistä taisi omat polvet suuttua. Sellainen rutina kävi nivelistä, että vieressä seisseen Annenkin korvissa soi. Saiskohan jostain varaosia? Jerryn session jälkeen luontevin seuraava etappi olikin Niittarin mäkki, koska eihän urheilija tyhjällä pötsillä mitään jaksa ;)

Iltapäiväksi oli meidän ryhmällä sitten kirsikkana kakun päällä kolme treenipistettä Akatemialla. Juhalla oli rytmitys/perusohjausratatreeni, joka tehtiin kahdessa pätkässä. Tässäkään ei mitään ihmeempää, yhden saksalaisen kanssa meinasin vaan vähän hätäillä, mutta muuten Nalpero vipelti menemään tuttuun tyyliin. Koska Juhan osalta aikataulut oli vähän myöhässä ja oma suoritusvuoro tokavika, Teemun treeniin emme saaneet ollenkaan rataantutustumista, koska siinä vaiheessa oli jo eka koira radalla.

Nooooooh, tämänhän emme suinkaan anna päästä ihon alle, vaikka meinasikin ärsyttää. Tein sitten tehokasta mentaalitreeniä irrottamalla tunteen asiasta Teemun tarkoitusperät tuntien, koska selkeästi taasen koeteltiin stressinsietokykyä: neljä eri treeniä kahden putken, kahden hypyn, pituuden ja renkaan kombolla, joista pisin 15 estettä ja lyhyin 9 ja aikaa tasan kahdeksan minuuttia "kerrasta poikki" metodilla. Sehän meni olosuhteisiin nähden oikein hyvin, kun ilman rataantutustumistakin kaks ekaa treeniä nollalla läpi ja kahdessa vikassa tuli muutama putkikielto, mutta nekin sain menemään oikein ja taputin itseäni oikein runsaasti olkapäälle tämän päätteeksi.

Vikana sitten Jennan kontaktipisteellä, johon Java oli ilmeisesti säästellyt ässää hihassa. Kellotettiin kaikilta kontaktiesteiltä vedätysaika ja taaksejäämisaika niin, että omat räpylät eivät saaneet ylittää kolmannesta ko. kontaktiesteestä. Jalmarsson teki kolmen sekunnin puomin 2on2offilla ja 3,5s taaksejäännin, siis apua ihan huikeaa! Puolen sekunnin ero itsenäisessä loppuunmenemisessä on jo huikean hyvä pieneltä shelttispeltistä ja tähän päälle vielä täydelliset A:n kontaktit (1,2s) jätti kyllä meidät molemmat Jennan kanssa vähän hämmästyneeksi, että mistä tää oikein nyt tuli. Ilmeisesti Herra Huumorikoira osaakin yhtä sun toista :) Keinun ekalla vedolla se vähän haahuili, kun oli ilmeisesti menossa puomille sen sijaan, mutta vedättämällä hyvä keinu ja itsenäisestikin se sinne loppuun lompsutteli nätisti, kun muisti vaan käskyttää.

Su-aamu

Sunnuntaille meille oli sitten valittu Juhan ratatreeni ja Niinun keppiklinikka Jerryn fysiikkaponnistusten lisäksi. Voin kertoa kyllä lajin mietityttäneen sillä hetkellä, kun 5:50 sattuu heräämään vahingossa sunnuntaiaamuna 40min ennen kellon soittoa ja intopiukeat koiratkin jo sitä mieltä, että nyt voi jo herätä. Kasilta sitä oltiin vetisestä säästä huolimatta Akatemialla rataantutustumisessa ja täytyy myöntää, että Juhan valssi-päällejuoksu -henkisellä radalla unenrippeet aika nopeasti karisi. Radalta meille vaikeimmaksi kohdaksi arvelin rataantutustumisessa 18 hypyn jälkeisen elämän, koska taustalla on putki huutelemassa pienen koirani nimeä. Jaaaaaa kuten videolta näkyy, niin sinnehän sen kyllä survoin. En yhtä, enkä kahta kertaa vaan vähän useammin ennenkuin tajusin, että asiassa auttaa aika paljon jo se, että sitä koiraa ei ohjaa putkeen, vaan 19 takaakiertoon... Mutta hei, KOLME VALSSIA putkeen ja kukaan ei edes kuollut tai loukkaantunut! Siitä vatkauksesta olen kovin tyytyväinen :P

Aksaleirille on pakko lähteä peräkärryllä ens kerralla... Tässä siis demonstraatio pelkästään sunnuntain iltapäivältä mitä ei ollut päällä, kun oli juoksukamat niskassa: Treenihousut, treenihuppari, treenipaita, juoksutakki, sadetakki, toppatakki, juoksupipa, treenikengät ja kumpparit :D

Akatemialta huristelin sitten kiesilläni lämppärit täysillä kohti Espoota ja Jerryn 2x300m testiä. Puolituntinen lämpimässä autossa vaatteita kuivatellen oli sen verran luksusta, että tarvittiin mielen lujuutta juoksenteluhaasteeseen motivoitumiseen. Vettähän tuli siis ihan vaakatasossa, oli kylmää ja tuuli. Ihanata. Tälläinen antisyksyihminen ahdistuu noin persesäästä ja vieläkun sinne pitää mennä trikoissa hillumaan, niin avot! Taktisesti olin ottanut mukaan täysin erillisen vaatekerran juoksenteluun, jotka voin kastella täysin ilman huolta loppupäivän paleltumisesta. No, alkuasetelmista huolimatta juoksu meni ihan kivasti, vaikka pahaltahan se tuntui: kun käsketään vetää täysillä urku auki, ni minähän vedän. Eka taisi mennä 58-59s ja viiden minuutin palauttelun jälkeen tokasta rykäisystä ei itseasiassa aikaa ole edes tiedossa. Kyllä siinä olisi vaan perkelettä mieli tehnyt tirvoa tokan vedon viimeisellä puolikkaalla ;)

Tästä toivuttua oli vikana vielä Niinun keppiklinikka, jossa Javan kanssa pohdittiin tuota putkihakuisuutta ja pieni eläin pääsikin demonstroimaan miten upeasti se putki löytyy, vaikka joutuisi vähän etsimään sisäänpääsyä. Kisoissa tai treeneissä keppistipluja sille ei tuu juurikaan, koska se on niin liikeorientoitunut koira (ellei liike osoita suoraan putkeen, niin kuuluu vaan slurps kun pieni koira sinne katoaa :D), mutta nyt sitten treenattiin vaan käskyllä esteen valintaa. Muutaman kerran meinasi alkaa naurattaa, kun siitä niin näki kuuhun asti, että se kyllä kuuntelee ja miettii mennessään, et kepeille joo... muttakun.... muttakun... putki!!!!!!!!!!!!!!! ja sitten se tempaisee itsensä putkeen ensin ja sieltä tullaan sitten ihmettelemään, että noni nyt niitä keppejä. Putkihäiriötä siis ilman liikettä ohjelmistossa.

Nalpero sanoi, että olipa kiva viikonloppu, aksaa ja shelttityttöjä! Ja kippari sanoo, notta maailman pähein Jalmari <3

Ja tämä näky oli kotona, kun itse just ja just jaksoi raahautua sisään.
Lammaskoiraa olisi leikittänyt vielä viikonlopun päätteeksi!

Viikonloppu oli siis huikean antoisa ja rankka lajin parissa ja mikä parasta, näitä on vielä seitsemän jäljellä ennen arvokisoja!

Kaikeksi hienoudeksi viikonlopun kruunasi Javan Elmo pojan eka SERT-A. Se on nimittäin sellain juttu, että Nalperolla on vuoden päästä eka valiojälkeläinen ja isukki on erittäin tyytyväinen jälkikasvunsa otteisiin tälläkin saralla ;)