Reeniä pukkaa

Nalpero on ollut viime aikoina reeneissä niin tulessa, että mun tekis vaan mieli hihittää mennessäni, kun on vaan niin siistiä. Naamikseenkin olis huikea tarve tunkea kokoajan <3 <3 <3 -viestejä, kun kerrankin koira toimii kuin ajatus ja vieläpä useasti. Olen pidättäytynyt kuitenkin vuodattamasta siellä, mutta sen sijaan laitankin tänne täyslaidallinen, koska käsittääkseni ja uskoakseni lukijat ovat täällä vapaaehtoisesti :D

Ajoittain omat suoritukset tuntuu olevan sarjaa tikku paskaan -imitaatioita, joten niistä lähtökohdista onnistuminen niin nelijalkaisen KUIN kaksijalkaisen tontilla on aikamoinen rykäys. Huijaisin toki, jos sanoisin, että pelkkää nollarataa paukutellaan menemään, mutta naurattaa kyllä molempien mogailut. Syyskauden kouluttaa siis tehiksessä Janne Karstunen, joka passaa meille hyvin. Etenkin kun ollaan oltu liiton Training to Compete tms. aluevalmennuksessa Nalperon uran alkualkoina ja en olisi kamalan hämmästynyt, jos jatkuva mogailu olisi aiheuttanut tarvetta koutsille mennä välillä paukuttamaan päätä hallin seinään. Ja nyt se toimii kuin automaagi!

30.9. treenattiin vastakäännöksiä erikoisesteille. Nalperolle tuotti tuskaa jättää hyvät esteet suorittamatta, jos niitä näkökenttään sopivasti sattui. Esimerkiksi pituuden suorittaminen muurin vastakäännöksen jälkeen mitä erilaisista kulmista alkoi saada jo snadisti koomisia piirteitä. Jouduin tekemään ihan törkeänä töitä, että koira lähti samantien mukaan, eikä jäänyt sooloilemaan vaihtoehtoista baanaa. Kirsikkana kakun päälle päästiin sitten vielä tempomaan tuota ratatreeniä ja kyllähän siinä soijjaa pukkasi jo ennen pitkää, mutta loppuun se taisteltiin.

Samalla viikolla käytiin Juhalla tuuraamassa. Kenttä olikin pienentynyt sitten edellisestä visiitistä, josta johtuen ratapohja olikin ylllättävän tiivis. Ei sillä, että tuolla olisi ehtinyt vaan seisoskelemaan ja ohjeita huutelemaan koiralle, vaan tossua joutui kyllä toisen eteen. 6-7 oli aikamoisen hauska paikka. Leijeröinti + rytmitys, jolla putken ohitus. Thih. Aikamoisen tiiviiseen tahtiin sai itse tehdä töitä, jotta kaikki tarvittava tuli oikea-aikaisesti suoritettua ja informaatiota riittävästi koiralle, joka mielellään menisi kyllä sinne putkeen, jos mahdollisuus vaan tulee. Kepit oli kanssa sarjaa haastava, kun 11 piti ottaa haltuun, heittää kepeille ja leikkaa takaa. Pussin suoritusta jouduttiin kanssa pohtimaan, kun koiraeläin olisi halunnut suorittaa ihan yhden hypyn vaan ennen putkea ja kippari joutuikin yllättävän kantavalla äänellä ja paikallaan seisomalla kertomaan, että tännepäin pliis. 20-21 leijeröinti meni yllättävän kivuttomasti, kunhan vaan itse malttoi olla rynnimättä. Kaiken kaikkeaan siis hyvä ja hikinen treeni, taas :)

Eka veto

Toka veto

Maanantaina tuli tarjolle kaverin treenit Niinulle, joten enempiä asiaa pohtimatta tai Nalulta kysymättä nappasin meille nekin. Siellähän odotti taasen rata teemalla "täbääääääh!" ja sehän nelijalkaiselle sopi oikein hyvin. Muutenkin oli just Nalperon tyyppinen harjoite, kun sai kipittää menemään sen minkä tassuista lähti. Mä oon niin tulessa, että siitä on tullut niin itsenäinen ja rataalukeva olento, ettei irtoaminen tuota päänvaivaa. Ekalla rundilla treenattiin parin kerran kakkosputken lukitusta ja 11 riman pysymistä, kun meinasi oma persjättö olla snadisti myöhässä. Tokassa harjoitteessa oikeastaan ainut haastava paikka oli saada se kääntymään suorasta putkesta 17 putkeen 18. Se kun niin mielellään olis hypänny taas 15 hypyn ohimennen ja jos sen sai olemaan hyppäämättä, niin ei se mitenkään luotisuoraan kääntynyt uuteen suuntaan. Noooh, sellainen tuwkis se on :) Mutta oman liikkeen ja rintamasuunnan salaisuuksiahan tämäkin taas oli.


Ja jottei viikko nyt ihan keskenloppuisi, niin tiistaina oli taas vakio-Jannet. Saatesanoilla "No täähän on nyt tälläinen helppo rata ja leijeröitte vaan, niin pääsee helpolla" ja lisämausteella "Virheestä alkuun" voin kertoa, että lämmin tuli, eikä siellä nyt lopun kädessä niin paljoa leijeröity. Mutta yksikin rima tarkoitti siis sitä, että peli seis ja takaisin lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. Muutenhan Javalle ei rata ollut vaikea, mutta muutamat rimat meinasi lennellä.

Henkilökohtaisesti suurin sulka hattuun oli puomilta kepeille 17 joka kerta oikein! Ja viimein kun se nolla taiottiin tittelillä "Se oli muuten päivän nopein nolla ja kova aika muutenkin" oli hyvä lähteä jäähkälenkille. On tolla otuksella kyllä ihan käsittämätön agilitymoottori. Tässä harjoituksessa koirakin vietiin tarkoituksella vähän äärirajoille peruskuntokauden nimissä, jotta väsyneenäkin ne pystyy keskittymään ja suoriutumaan ja sillä on kyllä niin mahtava yritys päällä ihan loppuun asti.

Heitetäämpä loppuun vielä irtoamistaidonnäyte reippaan shewtin edesottamuksista. Nohevana aksaajana oon käyny siis todistetusti jopa kerran ulkona vapaatreenaa hallikauden alkamisen jälkeen, wuhuu! Ulkokentät taitaa meillä olla jotain reilu 20m leveitä ja niin se vaan irtoaa putkeen vallan ihan itse. Mahtista! Ja älkää välittökö tuosta ohjaajasta, ei sillä ole mitään hätää, vaikka vinkuukin noin karmivasti. Äänet vaan pois niin ei iske niin pahasti korvaan :D

Viikonloppuna onkin sitten ensimmäinen FitDog -leirirutistus ja tiedossa on lähtötasotestejä monellakin osa-alueella niin koiralle kuin ohjaajalle ja muutama 2,5h klinikka edellispäivän suoritteiden pohjalta sunnuntaina. Aikamoisen fantastillista, tästä se lähtee :)