Isikoirienpäivää

Voi apua, oonkin ihan unohtanut tänne mainita Nalperon tuoreimmasta saapumiserästä. Sunwaken -kenneliin tupsahti 27.10.2014 kaksi oikein pontevaa tulokasta: bluemerlenarttu ja trikkiuros. Odotan innolla näiden vesseleiden näkemistä livenä :) Lisää pentusista kennelin sivuilla.

Heta & Nalu

Noin muuten onnellinen isukki onkin viettänyt isikoirienpäivää tekemällä kovin tärkeitä asioita. Näihin kuuluu mamman kanssa nyhjääminen, akiliti ja syöminen. Javan mielestä oli nimitäin suurenmoinen vääryys, että lähdin perjantaina risteilylle ilman sitä. Niin oli naama pitkänä ja korvat lurpassa, että et vaan voi tuollalailla hyljätä ja siitä hyvityksenä sitten olen saanut nauttia läheisyyskontaktista myös koko menetetyn ajan osalta.

Tässä esimerkki.

Nelijalkaisista tulin kovin onnellista sakkia, kun iltapäivällä vihdoin tsemppasin itseni Ojankoon otuksia juoksuttamaan ja siinä sivussa vähän treenaamaan. Tällä kertaa päätin vähän testata esteen merkkauksien lukitusta ja aikamoisen hienostihan se shelttiaiheinen karvahattu nuo hakee, vaikka sen pää kyllä sojottaa ihan just sinne missä kuski on ja moni olisi valmis betsaamaan isot rahat sen puolesta, että ei todellakaan lähde hypylle. Eipä :P Oon kyllä ihan iloisesti yllättynyt, että yli 10 metristä sen saa hypyille.

Youtubellakin oli ilmeisesti asiasta mielipide, kun heitin puhelimesta pätkiä eetteriin. Oletusasetuksena siis ilmeisesti komediaa on nuo meidän treenit?

Tai sit se on mun puhelin, jolla alkaa olla kiukkuinen asenne treenimatskun tallennukseen. Tässä esimerkkinä Akatemian tämän viikon treenit alkuviikosta, kun Irene ystävällisesti ehti treenin lopusta pari pätkää nappaamaan. Huumoria riittää laitteella eka loppupätkä ja sitten sitä alkaa kiukuttaa niin paljon, ettei enää tarkentaakkaan viitsinyt. Mulle olis kyl kelvanu Juhan nollarata ihan filmillä, mutta jos puhelin ei jaksa, niin ei se vaan jaksa. Nih!

Olipas muuten kokemus nuokin treenit. Säähän oli suoraan sanottuna aikamoista kuraa, kun Fmi.fi kertoi, että keli tuntuu kuin -4 astetta: nollassa, vihmoo vettä vaakasuoraan ja maa täynnä loskaa. Hiphei. Tulin vielä ajoissa hallille, et ehdin hyvin puol tuntia verkkaa, mut sit jäiki mustapekka käteen ja saatiin kuuden koirakon poppoon vika vuoro. Toppatakista, tuplahousuista, kumppareista ja useista välilenkeistä huolimatta pääsi kyl ikijää iskemään tähän naiseen ja olin sitten niin totaalisen kohmeessa koko treenin, ettei yksinkertaisesti jalat liikkuneet ollenkaan koko treenissä. Ihan karmee fiilis, ku kroppa on ihan seis ja vaikka kuinka antaa käskyjä koiville, et hopotihop, niin mitään ei tapahdu!? Ja sit sellasta ihme laiskotteluhimmausta ja säästelyä heti kun vaan mahdollista kepeillä ja puomilla. En edes suustani saanu käskyjä koiralle, ku ei kuitenkaan henki kulkenu. Hyh, ei tollassii treeneejä enää. Kolmas vaatekerta siis ens kerralla mukaan ulkovaatteeksi!

Snipikin tietää, että paleleminen on ihan tyhnää!