Enemmän vauhtia, kuin järkeä

Edellinen viikko on ollut varsin hanurista. BAT:n kisoissa Nalpero oli vähän rairai -fiiliksillä, josta ekalta radalta taisi tehdä virhepiste-ennätyksensä roiskimalla rimoja ja puomin kontaktin, kun oli vähän kiire. Joo aikamoista vipellystä se oli, mutta ei paljoa auta, jos tuloslistassa on komeat 20 vp. Tässäpä todistusmatskua about kuutosesteeltä eteenpäin:

Tämä kaahailu kostautui sitten A-kisassa, jossa se ottikin vuosisadan lipat keinulta. Luuli radan jatkuvan suoraan eteenpäin ja hyppäsi ilman vapautuskäskyä, mutta matka jatkuikin 90 astetta toiseen suuntaan, joten se yritti sitten ilmalennon aikana korjata suuntaa huonolla menestyksellä. Lopputuloksena 11 kiloa narskahti toisen lavan päälle ranteet soikeana toiseen suuntaan juurikin mun selän takana, kun olin laskenut sen varaan, että se odottaa vapautuskäskyä. Tästä eteenpäin se olikin todella, todella omituisen tahmea ja hidas Javaksi, ihan ku tehot olisi kadonneet moottorista ja oli selkeää, että päivän geimit oli tässä.

Ulkona jäähkätessä se sitten keventeli toista etukoipea ja omassa päässä pyörii kaikki kauhukuvat. Etenkin, kun koko episodi tapahtui silmänräpäyksessä mun selän takana ja vasta jälkikäteen hidastetulta videolta näin mitä siellä oikeesti tapahtui. Tärsky taisi olla aikamoinen, mutta kaikkien onneksi iltalenkillä liike oli jo palautumassa normaaliksi. Omaan silmään etuliikkeissä oli kuitenkin vähän epätasapainoa, vaikkei varsinaista keventelyä enää ollutkaan ja olikin mahtava tsägä saada koira heti maanantaina Jerrylle tsekkaukseen peruutusajalle. 

Vasen puoli oli saanut osumaa ja etenkin vasen ranne oli vähän jäykkä verrattuna oikeeseen + kylki kaipasi avaamista, mutta mitään isompaa mikä ei olisi hoitoon reagoinut ei ollut. Ohjeistuksena oli pitää muutama päivä lepoa ja sen lisäksi saatiin vielä treenilupa viikonlopun FitDog -leirille, joten onni myötä tällä kerralla. Mut kyllä nää taas pistää miettimään tänkin lajin mielekkyyttä tuon kaksisoluisen kanssa, kun vauhtia on enemmän kuin järkeä ja muutama näitä, niin se on äkkiä pienen koiran agilityurat siinä.  Ehkä maailman isoimmalla suurennuslasilla tulee siispä tänään koiraa seurattua Jennan ja Juhan treeneissä. Toivottavasti oma ajatus olisi kuitenkin siinä tekemisessä, eikä vaan koiran kyttäämisessä... 

Eilen illalla istuttiin taasen leiriviikonlopun startteriksi Christina Forssellin henkisen valmentautumisen luennolla aiheena mestarillinen treenaaminen. Se nyt on aika selvää, että itsehän en mikään orjallinen excelpohjainen suunnitelmallinen treenaaja ole, vaan lähinnä ajatus siitä on päässä mitä tulevan kuukauden aikana tulisi ehtiä vapaatreenata, mutta kalenteriin näitä ei oikein pysty jaksottamaan etukäteen. Kun ei yksinkertaisesti tiedä millon sitä ehtii muulta elämältä treenaamaan - loppuvuosi on töiden puolesta kuitenkin aika hektistä aikaa. Tähän aikaan kaudesta enivei kokeilen uusia juttuja, pistän pakkaa sekaisin, haen uusia kulmia aika vapaasti. 

Mitä sitten on itselleni tärkeimpiä treenausajatuksia?

• Back to basics. Kaikki lähtee niistä perusohjauksista.
• People. Hyvä tsemppi vie pitkälle ja jotkut himohiekottajat on kyllä niin vaarallista seuraa, että ei tee kellekään hyvää.
• Focus. Pitää valita mitä treenaa, koska kaikkea ei ehdi kuitenkaan eikä kaikessa voi olla hyvä. 
• Attitude. Hyvä boogie, se tarttuu koiraankin ja päin vastoin.
• Quality over quantity. Näillä treenimäärillä on pakko vaan miettiä miten esim. 15 minuutista vapaatreeniä saa olennaisen irti.
• You get what you enforce. Jos palkkaa pelkkiä putkia, niin ei oo ihme, että sinne se koira sinkoilee, vaikka kuin hölöttäis hyppy- tai keppikäskyjä.
• Stop when you are winning. Lopetetaan siihen onnistumiseen, eikä ahnehdita liikaa.
• Plan - execute - analyze - learn.
• Imagine. Ei tartte aina olla aksakentällä treenatakseen aksajuttuja.