- Ihan huikea koiraeläin koko viikonlopun!
- Lihakset huutaa hoosiannaa
- Jonninasteinen kokovartaloväsy
- Huippuryhmä!
- Mahtava tsemppi päällä
- Onnistumisia
- Haasteita ja niiden selättämistä
- Kehuja
- Hyvää fiilistä :)
Ei siis hassumpi viikonloppu. Nyt voi ehkä sanoa, että väsynyt, mutta onnellinen. Ja veikkaan tuon karvaotuksen tuumaavan samaa, mikäli se nyt nukkumiseltaan mitään ehtisi kommentoida :)
Perjantaina hilpaistiin taas Sörnäisiin heti duunipäivän jälkeen ottamaan osastoon hieman henkistä valmentautumista sekä tietoutta urheilukoirien vammoista. Christinan osuudessa tällä kertaa tutustuttin MBB -metodiin, jossa tarkoitus on saada aivot stressialueelta ns. luonnollisen toiminnan alueelle niinkin yksinkertaisesti, kuin käymällä tietoisesti läpi aistit ja niiden tuottamat aistimukset. Ilmeisesti aivot ovat joskus hyvinkin yksinkertaista huijattavaa :)
Karoliina Nyyssönen luennoi oman settinsä sitten eläinlääkärinäkökulmasta. Muistuteltiin kisaolosuhteiden, koiran ominaisuuksien huomiointia, tarvittavaa huoltoa, oikeanlaista sapuskaa. Ainakin näiden valossa Nalperolla pitäisi olla ihan hyvät kotiolot, kun parhaani mukaan koitan tarjoilla monipuolista, laadukasta safkaa ja siihen kylkeen riittävästi purkeista kyytipoikaa. Sen lisäksi vammapuolelta käytiin läpi muutamien jenkkitutkimusten valossa harrastuskoirien yleisempiä vammoja lajin parissa ja lista aiheutti varsin vilkasta keskustelua. Olihan siellä toki kymppinä mukana shelttienkin ikioma koipiprobleemi, kinner, mutta sitäkin vähän ihmettelen, koska ei nuo Suomessa yleensä aksassa pauku, vaan ihan pihalla kirmatessa. Enivei, etuosa siellä on vammatilastojenkin valossa kovimmilla ja sitä seuraa sitten takaosan isot lihakset ja paukkuvat polvet (lumpiot ja ristarit). Selkäkin saa osansa osumista.
Lauantaina meidän ryhmällä olikin sitten aamuksi raahautuminen Masalaan. Reippaasti aloitettiin ysiltä Teemun treenikombolla ja ilokseni on kyllä todettava, et Java oli kyllä huikean hyvä! Takaaleikkaukset ei ikinä oo ollu sen vahvinta osaamista, kun kippari ei niitä aina ole oikein osannut ohjatakkaan, mutta ehkä tämä videokin todistaa, että jotain on aksan peruselementeistä jäänyt hattuun, kun liike toimii käännöksissä? Sen lisäksi se lähti niin mageesti irtoamaan lopun loivissa leikkauksissa putkeen, että meinasi itselle tulla ihan kiire ehtiä mukaan.
Aikalailla pikaisen jäähkän jälkeen olikin sitten Niinun ratakummajainen, 40 estettä! Voi yikes. No, onneksi ajatus olikin tehdä se neljässä osassa ja käytännössä edetä sinne asti, kun nyt pätkiä sitten loppukädessä ehtii. Jalmari jatkoi vallan päteviä otteita myös tässä treenissä ja erityisesti mieltä lämmitti keppiosaaminen. Sen lisäksi aidon wau -fiiliksen sai tuo sen nykyinen estehakuisuus, kun sen pystyy lähettämään ja itse pitäisi ihan oikeasti mennä ajoissa niitä valsseja tekemään, jotta pieni otus ei lurahtele kaikenmaailman putkiin matkan varrella. Sen verran jäi vielä aikaa ylikin, että ehdittiin Niinun kanssa vähän kellotella esim. lopun kuviota, että meneekö sukkelammin sylkkärillä vai valsseilla. Jälkimmäinen voitti, mutta tulipa testattua tuo hätävaraohjauskin.
Siitä sitten taasen pikapikaa koiran kanssa tekemään reilu lenkki ja itse ahertamaan fysiikkatreeniin. Voi sissos nuo nopeuskestävyystreenit on rankkoja! Silkkaa intervallia ja spurttia ja voin kertoa, että tunnin ahertamisen jälkeen tiesi jotain tehneensä. Ilmeisesti mun pääkopalle se oli liikaa, kun sain sitten vaivoikseni fysiikkatreenien jälkeen iloisen migreenin. Voi ruutananruutana. Aika liukkaasti sai lähteä kotia kohti ajelemaan ja toivoa parasta, ettei ihan mahdottomaksi ylly tuo ihanainen silmien takainen jomotus. Riittävän doupattuna sukelsin sitten nukkumaan päikkäreitä ja jos jotain, niin mukana oli toki uskollinen ystäväni, Herra Migreeninparantaja <3 Tai ainakin kova yrittäjä :)
Sunnuntaiaamuna en ehkäpä herännyt mitenkään erityisen virkeänä, mutta kyllähän tuo raikas -10 herättää, kun tietää viettävän päivän varsin viileissä Akatemian olosuhteissa. Heti ysiltä olikin ohjelmassa Juhan tiukkaa pyöritystä ja kirmailua sisältävä 33 esteen pikkulämpimät. Tässä treenissä hain ihan tarkoituksella vähän rajoja, että miten paljon pitää lähettää, mistä lukitsee hypyn, mitkä vaihtoehdot mahdollisia vs. omat kisavaihtoehdot.
Jostain kumman syystä Javalle tuli vähän keppistipluja, kun meinasi jäädä tuijottamaan mua. Menee siis ihan oikein sisään ja sitten alkaa kommentoida ohjaajalle päivän polttavia asioita. Hmmh, no palkkailtiin sitten näitä muutamat, niin otukselle tulee hyvä mieli. Sen lisäksi meinasi olla vähän liian hanakka menemään takaakiertoihin ilman käskemättäkin, joten piti hyvin tarkkaan katsoa oma linja riman puolenvälin paremmalle puolen ja sivuttaisliikkeessa antaa enemmän tilaa. Mutta muutenhan se teki kyllä hienosti duunia, hieno karvalakki!
Kuvaus olikin näköjään mennyt iLuurin "Hidastuksella", joten tottakai sitä piti sitten vähän matskua hyödyntää tuossakin videossa. Kultakylkinen Nalpero hyppelehtii oikein slowmotion! Pitääkin kontaktitreeneihin muistaa toi, että noi tuplaframet tekeekin aika nättiä jälkeä vs. normimenon hidastaminen.
Aurikoisessa pikkupakkasessa olikin oikein mukava verkata koiraa ja jutella niitä näitä, joten meinasikin olla lopun kädessä yllättävän kiire sitten seuraaviin treeneihin. Viikonlopun viimeisenä meillä oli Jennan viritelmä, jossa aiheena oli irtoaminen/leijeröinti ja kontaktit. Ja radalla oli myös Nalun arkkivihollinen, kepittelijälle huuteleva suora putki! Näitä siis lisää ja lisää treeniin, putket on pahoja vihulaisia, kun ne niin pontevasti nuorta miestä houkuttelee sisuksiinsa. Noooooh, eipä hätää, muutaman kerran kun palkkailtiin oikeat, niin johan lähti ja saatiin jopa se nollakin tiristettyä tältä baanalta. Tosin ohjaaja oli jo aikamoisen finaalissa ja käytti kyllä hyödykseen nuo tilanteet, jossa sai laiskotella - esim. yks keinu :D No taisteltiin silti ja hienoja pätkiä!
Sunnuntain iltapäivän täytteeksi oli vielä yhdet fysiikkatreenit, jossa itseasiassa kellotettiin taas meitä ohjaajia. Pääjumin takia mun oli pakko vetää drillit vaan juosten ilman hyppyjä ja kuperkeikkoja, mutta ihan riittävän pahalta se lähestulkoon pari sataa metriä kiihdyttämistä, 180 asteen kääntymistä, peruuttamista, tötsien koskettelua tuntui. Kiva, mutta rankka viikonloppu siis taasen aksan parissa takana. Paljon treenattavaa, mutta paljon onneksi myöskin tehty duuni alkaa näkyä. Kohti uusia seikkailuja!
 |
| Mistä lienee saanut lempinimiosastoon myös kutsumakoodin Turkis.... |
Karoliina Nyyssönen luennoi oman settinsä sitten eläinlääkärinäkökulmasta. Muistuteltiin kisaolosuhteiden, koiran ominaisuuksien huomiointia, tarvittavaa huoltoa, oikeanlaista sapuskaa. Ainakin näiden valossa Nalperolla pitäisi olla ihan hyvät kotiolot, kun parhaani mukaan koitan tarjoilla monipuolista, laadukasta safkaa ja siihen kylkeen riittävästi purkeista kyytipoikaa. Sen lisäksi vammapuolelta käytiin läpi muutamien jenkkitutkimusten valossa harrastuskoirien yleisempiä vammoja lajin parissa ja lista aiheutti varsin vilkasta keskustelua. Olihan siellä toki kymppinä mukana shelttienkin ikioma koipiprobleemi, kinner, mutta sitäkin vähän ihmettelen, koska ei nuo Suomessa yleensä aksassa pauku, vaan ihan pihalla kirmatessa. Enivei, etuosa siellä on vammatilastojenkin valossa kovimmilla ja sitä seuraa sitten takaosan isot lihakset ja paukkuvat polvet (lumpiot ja ristarit). Selkäkin saa osansa osumista.
Lauantaina meidän ryhmällä olikin sitten aamuksi raahautuminen Masalaan. Reippaasti aloitettiin ysiltä Teemun treenikombolla ja ilokseni on kyllä todettava, et Java oli kyllä huikean hyvä! Takaaleikkaukset ei ikinä oo ollu sen vahvinta osaamista, kun kippari ei niitä aina ole oikein osannut ohjatakkaan, mutta ehkä tämä videokin todistaa, että jotain on aksan peruselementeistä jäänyt hattuun, kun liike toimii käännöksissä? Sen lisäksi se lähti niin mageesti irtoamaan lopun loivissa leikkauksissa putkeen, että meinasi itselle tulla ihan kiire ehtiä mukaan.
Aikalailla pikaisen jäähkän jälkeen olikin sitten Niinun ratakummajainen, 40 estettä! Voi yikes. No, onneksi ajatus olikin tehdä se neljässä osassa ja käytännössä edetä sinne asti, kun nyt pätkiä sitten loppukädessä ehtii. Jalmari jatkoi vallan päteviä otteita myös tässä treenissä ja erityisesti mieltä lämmitti keppiosaaminen. Sen lisäksi aidon wau -fiiliksen sai tuo sen nykyinen estehakuisuus, kun sen pystyy lähettämään ja itse pitäisi ihan oikeasti mennä ajoissa niitä valsseja tekemään, jotta pieni otus ei lurahtele kaikenmaailman putkiin matkan varrella. Sen verran jäi vielä aikaa ylikin, että ehdittiin Niinun kanssa vähän kellotella esim. lopun kuviota, että meneekö sukkelammin sylkkärillä vai valsseilla. Jälkimmäinen voitti, mutta tulipa testattua tuo hätävaraohjauskin.
Siitä sitten taasen pikapikaa koiran kanssa tekemään reilu lenkki ja itse ahertamaan fysiikkatreeniin. Voi sissos nuo nopeuskestävyystreenit on rankkoja! Silkkaa intervallia ja spurttia ja voin kertoa, että tunnin ahertamisen jälkeen tiesi jotain tehneensä. Ilmeisesti mun pääkopalle se oli liikaa, kun sain sitten vaivoikseni fysiikkatreenien jälkeen iloisen migreenin. Voi ruutananruutana. Aika liukkaasti sai lähteä kotia kohti ajelemaan ja toivoa parasta, ettei ihan mahdottomaksi ylly tuo ihanainen silmien takainen jomotus. Riittävän doupattuna sukelsin sitten nukkumaan päikkäreitä ja jos jotain, niin mukana oli toki uskollinen ystäväni, Herra Migreeninparantaja <3 Tai ainakin kova yrittäjä :)
Sunnuntaiaamuna en ehkäpä herännyt mitenkään erityisen virkeänä, mutta kyllähän tuo raikas -10 herättää, kun tietää viettävän päivän varsin viileissä Akatemian olosuhteissa. Heti ysiltä olikin ohjelmassa Juhan tiukkaa pyöritystä ja kirmailua sisältävä 33 esteen pikkulämpimät. Tässä treenissä hain ihan tarkoituksella vähän rajoja, että miten paljon pitää lähettää, mistä lukitsee hypyn, mitkä vaihtoehdot mahdollisia vs. omat kisavaihtoehdot.
.jpg) |
| Early morning agility |
.jpg) |
| Ready for the day! |
Kuvaus olikin näköjään mennyt iLuurin "Hidastuksella", joten tottakai sitä piti sitten vähän matskua hyödyntää tuossakin videossa. Kultakylkinen Nalpero hyppelehtii oikein slowmotion! Pitääkin kontaktitreeneihin muistaa toi, että noi tuplaframet tekeekin aika nättiä jälkeä vs. normimenon hidastaminen.
Aurikoisessa pikkupakkasessa olikin oikein mukava verkata koiraa ja jutella niitä näitä, joten meinasikin olla lopun kädessä yllättävän kiire sitten seuraaviin treeneihin. Viikonlopun viimeisenä meillä oli Jennan viritelmä, jossa aiheena oli irtoaminen/leijeröinti ja kontaktit. Ja radalla oli myös Nalun arkkivihollinen, kepittelijälle huuteleva suora putki! Näitä siis lisää ja lisää treeniin, putket on pahoja vihulaisia, kun ne niin pontevasti nuorta miestä houkuttelee sisuksiinsa. Noooooh, eipä hätää, muutaman kerran kun palkkailtiin oikeat, niin johan lähti ja saatiin jopa se nollakin tiristettyä tältä baanalta. Tosin ohjaaja oli jo aikamoisen finaalissa ja käytti kyllä hyödykseen nuo tilanteet, jossa sai laiskotella - esim. yks keinu :D No taisteltiin silti ja hienoja pätkiä!
Sunnuntain iltapäivän täytteeksi oli vielä yhdet fysiikkatreenit, jossa itseasiassa kellotettiin taas meitä ohjaajia. Pääjumin takia mun oli pakko vetää drillit vaan juosten ilman hyppyjä ja kuperkeikkoja, mutta ihan riittävän pahalta se lähestulkoon pari sataa metriä kiihdyttämistä, 180 asteen kääntymistä, peruuttamista, tötsien koskettelua tuntui. Kiva, mutta rankka viikonloppu siis taasen aksan parissa takana. Paljon treenattavaa, mutta paljon onneksi myöskin tehty duuni alkaa näkyä. Kohti uusia seikkailuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)