Täällä taas!

Noniin, lomat on lusittu ja arki on alkanut ihan kaksin käsin :) Täytyy kyllä myöntää, että tuollainen parin viikon totaalibreikki ihan kaikesta palmun alla saa kummasti asiat aina oikeisiin mittasuhteisiin ja akut ladattua. Tällä kertaa kun lomakin oli suunniteltu täysin siitä perspektiivistä, että mitäpäs jos ei tehtäisiin "yhtään-mitäänniä" ja se onnistui kyllä Mauritiuksella aikamoisen mainiosti all-inclusiven äärellä.

Nelijalkaiset viettivät sillä välin oikein leppoisaa lomaa Mikkelin huudeilla lenkkeillen, syöden ja nukkuen. Ja Natille pitää tietty palloa heittää, niin pieni koira on maailman onnellisin pieni koira. Ja Nalun pitää päästä välillä sylkkyyn tai lähituntumaan, koska noin julmasti hyljätyn karvalakin on tärkeää ladata läheisyysmittarit. Jännintä lomaohjelmaa turkiksille taisi olla saukon kohtaaminen jäällä (Nalun piti hipsutella salaa ihan katsomaan lähempää, että mikäs hiippari se tälläinen läpsyttelijä on) ja perjantaipäivää läsnäolollaan ilahduttanut nuohooja. Pitihän se toki pihalla haukkua huolellisesti ensin, koska katolla kävely on vähintäänkin epäilyttävää ja siitä pitää tiedottaa, mutta sieltä alastullessa voikin sitten kohteen vaikkapa esim. suuteloida. Nati luonnollisesti näki täsä hyvän uuden uhrin myös lelun heittelijäksi.

Mutta olipahan vaan talo tyhjä ja hengetön kotiinpalatessa, kun turkikset tulivat kotiin vasta viime viikonloppuna! Missä on tassujen teputus, kosteat kuonotökkäisyt, tiukat tuijotukset, jalan päällä nukkujat. Sinäänsä toki parempi näin, kun työ otti kyllä omansa ihan sulavasti niiltä lämpimiltä ja sain tehdä 12-14h päiviä loppuviikosta, mutta silti. Kyllä talossa koira pitää olla, nih! Ja olihan se aikamoisen iloisa hetki koikkuleille saapua kotiin <3

Loman aikana sain myös tuplaten loistavia uutisia, kun ultra vahvisti Jalmineita olevan tulossa niin Outin Hipsulle (yhdistelmä) kuin Käpylaaksoonkin Satulle (yhdistelmä) . Aivan mahtavaa, niinkuin eräs k-kauppias sanoisi sinne maitokaappiin :D Molemmat erittäinkin mielenkiintoisia, ensimmäinen ei vähiten siksi, että Hipsun sisko sattuu olemaan hienoimpia shelttejä tällä hetkellä Suomen aksabaanoilla ja jälkimmäinen siksi, että Javan ensimmäinen pentuehan on ko. nartun äiteen kanssa ja siitä saatiin todella hieno, harrastuspotentiaalinen kattaus kakaroita (kaksi oon nähny aksassa ja Elmollahan on jo valiokellot käymässä). Eikä tässä vielä kaikki, yhtä uutista jännätään vielä huomenna ultrassa!

Pikkuhiljaa päästy palailemaan siispä ihan koiralliseen arkeen ja jopa ehditty käydä aksa(treeni)ton tammikuukin jättämässä taakse. Niinulle sain maanantaiksi tuurausvuoron, joten karvanaattoi pääsi päästelemään höyryjäå rytmitys/irtoamisbaanalle oikein lahjakkaasti. Harvemmin siinä vartissa ehtii oikeesti käydä koko 37 esteen baanan koukeroineen läpi ja kokeilla eri vaihtoehtojakin jopa. Menohalujahan turkiksella oli siitäkin huolimatta, että olin käynyt maanantaiaamuna vähän höntsäämässä Ojangossa ja hakemassa tatsia.

Sen lisäksi tiistaina päästiin 1,5kk tauon jälkeen vihdoin myös tehistreeneihin, jossa aloitellaankin kevätkautta Jennan tarkan silmän alla. Tällä kertaa katottiin vähän tekniikan tilannetta: erottelut, takaatyönnöt, keppien itsenäinen avokulma, kontaktit, välistävedot, serpentiini. Java oli ihan törkeän taitava! Näissä harkoissa sen kyllä näkee miten paljon se on kehittynyt taidollisesti viimeisen vuoden aikana. Ykkösellä oikein sisään esim. tuohon putken jälkeiseen avokulmaan. Sen lisäksi kotitreeniin saatiinkin liikehäiriön ja leikkauksen vahvistaminen kepeillä estehäiriöin, jotta saan rynniä päälle vähän voimakkaammin, kun vähän modattiin treeniä.