Taloudessamme onkin elelty nyt kiireistä pentuarkea jo viikon verran ja siltikin tuntuu, että tuo pehmoiseen turkkiin kääritty krokotiili olisi ollut aina messissä. Hän on kyllä aikamoisen ihana <3 Ja ihan järjettömän energinen, turboahdettu termiitti. Viimeeksi eilen seisoin puolisen tuntia pihalla keskiyön maissa iltapisuja odottamassa, mutta kakaraapa ei ihan vielä nukuttanutkaan. Se veti sitten puoli tuntia ihan omaa pikkukivaa hepulirallia. Jaha.
Moni on kysynyt ihan ihmeissään, että "Ai sulle tuli pentu, en tiennykkää! Hyvin oot pitänyt salaisuuden" ja siihen ei oikein voi todeta muutakuin, että en minäkään tienny :) Kyllähän tämä meni läpi kuin väärä raha jo neliviikkoisena, et miten miten makea pentu. Harmittelin kovin, että pitääkin olla tyttökoira, koska eihän meille sellaista voi tulla. Nythän minulla oli vallan ainutkertainen tilaisuus muutenkin, kun upeita jalmineja oli useita ja mihin tahansa olisi valinta osunutkin, timanttia olisi tassuun saanut.
Kävin maanantai-iltana sitten vielä pikaisesti katsomassa kakaraa Kotkassa, kun alkoivat olla jo 8,5 viikkoisia ja päätöksiä piti tehdä. Kyllä se vaan oli niiiiiin pikku-Java, että tein sitten päätöksen kymmeneltä illalla kaapata koira kainaloon ja lähteä kotiin. Mitenkään en ollut pennun tuloon valmistaunut lähtiessä, joten siinä sitä sitten yöllä kasailtiin pentuselle oivaa nukkumapaikkaa ja onneksi penturepun sisältö oli niin kattava, että sillä päästiin monessakin suhteessa vauhtiin :D Impulssiostokseni oli onneksi superreipas matkustaja, kun kontista ei kuulunut pihaustakaan kotimatkalla ja kotiintullessakin se vaan lähti tutkimaan mestoja ja ravisteli tielle sattuneet lelutkin siinä sivussa ennen uniaikaa.
Se on kyllä ihan käsittämätön pentu. Oman elämänsä pieni camelboots -neitokainen. Se on utelias, rohkea, omatoiminen. Tälle ei myöskään luoksetuloa voi kouluttaa esim. menemällä piiloon, koska ei se edes varmaan huomaa mitään kaksijalkaista kadonneen näköpiiristä, koska maailmassa on niin monta asiaa, joka pitää a) katsoa b) tarkistaa c) haistaa d) maistaa. Ja se lentää. Minusta on ollut todella kummallista, että 8,5vk pennun kropanhallinta on noin huikea, että sieltä puuttuu sellainen pentumainen töpöttely ja epävarmuus täysin ja suoraan sanottuna minua vähän karmii tuo rämäpäisyys. Vakuutuksen se sai heti seuraavana päivänä.
Sanalla sanottuna olen ihan haltiossani tästä pentuprojektista. Se on just kaikkea sitä mitä pieni jalmini pitääkin olla: asennetta, vauhtia ja painonsa verran iloa <3
Ainiin, Ionan samasta puusta veistetty trikkivelipoika "Touho" etsii vielä omaa kotia. Hyvin aktiivinen pakkaus ei sovi vain sohvankoristeeksi, mutta kainaloon kyllä ja jakamaan elämän suuria seikkailuja. Voisin kuvitella tästä oikein soivan peliin moneen harrastukseen. Mainioksi mediksi näyttää hyvinkin muotoutuvan näin pentukasvun perusteella.
Ihan mahtavan kuuloinen pikkupakkaus! <3 Ja nättikin vielä kaiken lisäksi!
VastaaPoistaLähtökohtaisesti pentusethan on tosi ällöittäviä <3__<3
PoistaAi mä luulin että tää on jotenkin suunnitellun suunniteltu juttu ja oon kokoajan odottanut kun Javalle on pentueita tullut, että mistäs se sun seuraava turkis haetaan :D Kuulostaa kyllä mainiolta tapaukselta<3 Ilen kans oli toi ihan sama se oli liian ketterä ollakseen 8 viikkoinen pallero ja se on oikeasti pelottavaa! Kuohuvat avattiin kun se selvisi hengissä ensimmäisestä vuodestaan, sen verran on ollut kaameita metsäretkiä meillä.
VastaaPoistaJalmineja on kyllä kytätty kokoajan sillä silmällä, että a) kun aika on kypsä ja b) tulee se TEH KOIRA kohdalle, niin tahtoo. Ja oonkin sanonu, että en halua mitä tahansa koiraa, vaan nimenomaan Jalmari 2.0:n, koska sen verran kova luotto tuohon omaan linjaan on :P
PoistaPäätöksiä tehtiinkin sitten tosi nopeasti (esim. samana päivän iltapäivänä en vielä tiennyt olevani pennunomistaja illalla) ja yhtäkkiä olikin pentukainalossa.
Mikäli vakuutuksella ei ole ollut käyttöä ekan vuoden aikana, taputan itseäni juhlallisesti olkapäälle onnistuneesta riskien hallinnasta. Yikes!