Hiekkaa koneistoon

Viimeaikoina meidän agilityt ovat olleet jokseenkin jäissä ja vähän mollivoittoista. Kipparilla kun on ilmeisesti jonkinsortin rasitusvamma toisessa lonkassa ja se hatuttaa niin, ettei sanotuksi saa. Käytännössä viime Fidarin jälkeen ei ole juuri juoksenneltu (eikä pahimpaan saumaan edes juuri kävelty) ja silloinkin kun käyty vähän mallaamassa lenkkaria tekonurmeen, köpöttely on ollut aikamoista konkkaamista ja ko. iltana kotosalla meno kuin seittemänkymppisellä.

Huoh. Koska Burana -kuuri ja klassinen lepoilu ei asiaa fiksannut mihinkään suuntaan, kävin hakemassa kunnon hevoskuurin tulehduksen taltuttamiseksi. Tällä viikolla kivut ovatkin pysyneet poissa ja fiilis on ollut vallankin erikoinen. Painetta siellä toki tuntuu, mutta se ei onneksi vaikuta liikkumiseen.

Uskalsinkin sitten käydä Kotkassa kipaisemassa pari rataa torstaina ja vaikka tuloksiltaan ei nyt mitään kummoista, niin se fiilis, kun pääsi taas tekemään jotain! Eka rata oli vähän hapuilua ja tatsin hakemista (lähti ihan hyvin, mutta sitten alkoi pelastelua pelastelun perään :D), mutta siitä onneksi loppua kohden alkoi koneisto lämpenemään ja vikan hyppärillä alkoi jo meno maistua. Voiton ja meidän välissä oli vaan se yks rima.... huoh. No, empä jaksa asiaa synkistellä, kun ylipäätään aksan tekeminen oli jo se teh juttu ja niiin siistiä. Ehkäpä vaan hyväksyn sen, että se olis sairaan magee koira, jos samaan pakettiin mahtuis toi vauhti, kääntyminen ja rimat. Totuus kuitenni on se, että ei mulla voittamista ole ollut ikävä, vaan ton karvalakin kanssa kiitämistä <3

Ens viikolle on ilmoitettu Pyhtään geimeihin, mutta katsellaan mikä kunto kuurin loputtua.