Paljon en ole ehtinyt meidän ekasta kuukaudesta kirjotella, kun kolmen koiran ja työn sävyttämä arki on pitänyt ihan riittävän kiireisenä ilman tätä kirjailijan uraakin. Enemmän tilannekuvia on tullut päiviteltyä Instagramiin. Jospa rykäisisi kasaan pienen koosteen, jota olemme ehtneet puuhailla tuon minieläimen kanssa tähän asti.
Terveisiä isiltä: pieni pilkkusilmä <3
Tavoitteena minulla on muovata otuksesta iloinen, onnellinen, aktiivisesti ohjaajan kanssa töitä tekevä järkevä aikuiskoira, jossa agility on myöhempien aikojen sivujuonne. Lajia itsessään pidän koiralle sen verran iisinä, että hyvin tehdyt pohjatyöt muissa asioissa helpottaa harrastuksen aloittamista niinkin mellevästi, ettei pennun tarvitse esteitä nähdäkään piiiiiiiiiiiitkin aikoihin. Tosin on se niitä kyllä jo nähnyt, kun esim. Fidarilla pentu on päässyt halliin hengaamaan, mutta siitä se ei mene rikki. Kai :D
Krokotiili reenaa tällä hetkellä esimerkiksi leikkimistä, hauskanpitoa, nimen tunnistamista, sisäsiisteyttä, ohjaajafokusta, luoksetuloa, kropan hahmottamista, hihnassa kävelyä, sheippaamista, naksuttelua, uusiin koiriin/ihmisiin/paikkoihin tutustumista, penturallattelua, tasapainoa, alustoja, ääniä. Ekat viikot se nyt kuitenni eleli kuin pellossa, lähinnä leikkien ja asioihin tutustuen.
Leikkiä, leikkiä, leikkiä
Meillä koti näyttää ihan lastentarhalta, kun lattia on räjäytetty täyteen erilaisia leluja ja puruluita. Koen ei-sallittujen elementtien olevan paremmassa suojassa, kun aina on käden ulottuvilla jotain sallittua mupeltamista vaihtokaupaksi. Samalla ipana oppii myös leikkimään erilaisilla ja erityyppisillä leluilla, mutta niiden joukosta alkaa löytyä niitä suosikkejakin, joita tarvitaan sitten myöhemmin lelupalkkauksessa. Erityisesti nyt herätellään ja vahvistetaan saalisviettiä, mutta samallahan se taisteluviettikin sieltä tulee, kun revitään yhdessä.
Miten tuo sorsa ja pentu voikin olla ilmeeltään niin samanlaisia...
Erilaisten lelujen lisäksi olen vienyt leikkiä aktiivisesti erialustoille ja eri paikkoihin. Esim. liukkaampi kylppärin laattalattia, ulkona, keinonurmella, hiekalla, muovipussin päällä. Samalla kun on isomman turkiksen kanssa käynyt treenaamassa, olen pikkuipanankin ottanut toviksi leikkimään halliin, jotta tottuu fokusoimaan häiriössäkin leluun ja yhdessä tekemiseen. Tässä kakaruusi on ollut huikean hyvä - ei haittaa, vaikka kentällä huudetaan, kun hän leikkii ny.
Kahden lelun leikkiä pitäisi kanssa aloitella, vaikka toistaiseksi palauttaakin supernätisti lelut minunkin räpylään.
Pentukavereita
Sosiaalisen aspektin lisäksi penturallattelu saman kokoluokan kakaroiden kanssa on ihan parasta kropan hallintatreeniä & juoksemaan opettelua. Leikin lomassa pikkuturkis oppii huikean paljon motorisia taitoja, jottei olisi koipinensa kokoajan solmussa ja nämä on kuitenniin asioita, joita mun olisi itse aikamoisen mahdoton sille opettaa. Isojen koirien kanssa kun noin pientä ei voi vielä pistää riekkumaan, ettei käy vahinko fysiikan lakien mukaisesti kun on vauhtia ja massaa ja yhteentörmäys. Kuitenkin pienten aikuisten koirien kanssa tuo saa kyllä temmeltää, niin oppiipa niidenkin kanssa kommunikoimaan.
Iona ja poijjaat
Hippa!
Toki shelttien kanssa syttyy aina parhaiten riekkulamppu, mutta onneksi olen löytänyt myös muun rotuista seuraa. Vesiäispentuja on aksaseura pullollaan ja näyttää hyvin yhteensopivat telminnät näilläkin löytyvän. Kunhan se sisältää paljon juoksemista ja jahtaamista, niin mieli on vallankin valoisa. Myönnettäköön, että myös omistaja tykkää tuupata väsyvalmiin koiralapsen takakonttiin kohti kotia.
Tasapainoilua
Kun on kaikki inkkarit kanootissa
Kropan hallintaa meillä on lähdetty rakentamaan enimmäkseen penturallin ja metsässä tarpomisen kautta. Tosin kaupungissa pitää aina nähdä vähän eforttia, että pääsee sinne metsään asti, mutta silloin tällöin koitamme aina ehtiä. Lisäksi pihalla on muutama tee-se-itse tasapainolauta (esim. taso, jonka alla on pullo tai pallo), joilla tuo karva-apina näköjään tykkää telmiä ihan ilman opettamattakin. Oppii samalla vähän liikettä ja liikkeen aiheuttamista siinä sivussa.
Tasapainotyynyä on myös alettu nyt naksutella eri positioissa, mutta asiassa ei ole ollut kyllä minkäänlaista haastetta. Ipanat kun ovat kasvattajalla viihdyttäneet itseään tasapainolaudalla jo ihan omatoimisesti, joten enemmän olisi ehkä haastetta pennun pitämisessä tyynyltä pois.
Sheippaamista
Minä kyllä fanitan klikkeriä ja sheippaamista ihan kaikessa koirankoulutuksessa, joten pentunenkin on jo tähän maailmaan tutustutettu. Suurin haaste tuntuu olevan innokkaan kaksipäisen yleisön pitäminen poissa pentutreeneistä, kun etenkin Javalle tulee karmea polte "minäminäminä!" tulla näyttämään mitenkä sitä nyt asioita tehdään :) Sinäänsä hyvä, että tulijoita on jonoksi asti, kun pentusen mielenkiinnon harhaillessa voi ottaa seuraavan kandidaatin töihin ja johan on pentukin häntä heiluen jatkamassa töitä.
10 vk jälkeen ollaan aloiteltu esim. tassutouchia, eri jalkojen tarjoamista esineille, objektin ympäri pyörimistä, peruuttamista, laatikkoon menemistä, esineiden nostamista kuppiin. Ja täytyy myöntää, että laspikoira on kyllä aikamoinen virtuoosi tässäkin lajissa. Videolla kakaran eka sessio kokonaisuudessaan ja pakko vaan hämmästellä miten toimiva metodi tuo sheippaus oikeesti on :)
Häiriöitä
Kuva: Siiri Rantanen. Pätevä kisatyöntekijä!
Kakara on pyörinyt minun mukanani mahdollisimman paljon eri paikoissa ja tähän mennessä ollaankin otettu haltuun mm. aksakisat, kolme vee synttärit, duunipaikka, lemmikkikauppa, fidarileirit, vilkkaat puistot. Samalla kun saa sosialistettua ipanaa ja treenattua häiriöfokusta, saa kaupan päälle eri alustoja. Liukkaat lattiat, ritilät, telttakankaat, muovit jne. ja pentu oppii, että kaiken päällä voi kävellä, kunhan vaan katsoo mihin ne tassunsa tunkee.
Jeee, vieras ihminen! Ota sylkkyyn, saanko suuteloida, jeee!
Sen lisäksi olen toivottanut erityisen lämpimästi tervetulleeksi kaikki pennunlällyttäjät. Ehdottomasti saa ja pitää rapsuttaa, jos ei pelkää yllättäviä pentusuukkoja. Helatorstain aksakisoissakin ihanat treenikamut viihdytti kakaraa kävelyttämällä sitä kisa-alueella sillä välin, kun itse olin kisatöissä. Ja siellähän se pätevä pikkupentu istui välillä vastaanottamassa ilmoja minunkin kanssa. Tilaisuuden tullen olen pyytänyt myös vierasta leikittämään pentua, jotta ei opi pelkästään minun kanssa lelun vetoon.
"Pentu on niiiiiiiiiiiiiin ihana"
Ei ole :D Vaikka vastaukseni useimmiten kysymykseen "miten pentu?" on "kamala", niin on se pentuarki kuitennin aikamoisen hauskaa ja palkitsevaa. Rankkaa ja aikaavievää joo ja tolla termiitillä on ihan järjettömästi energiaa. Sitä ei nukuta. Kyllä kuudelta voi jo herätä leikkimään. Se hyppii siis jo ihan suvereenisti sohvalle ja sänkyyn, joten pakoon sitä ei pääse kotonaan. Se on myös kuin pieni simpanssi, kun se kiipeilee sohvanselkä nojalla ja siinä sivussa esim. päikkärien nukkujan pään päällä. Sillä on valtavan terävät hampaat ja se on kovin vikkelä nappaamaan suuhunsa aivan kaiken, mitä silmät nyt sattuu näkemään. Se on hyvin itsenäinen ja saattaa leikkiä itsekseen pihalla vaikka vartin. Toki siellä leikissä mukana menee crocsit ja kukkaruukut, koska hän osaa olla myös luova leikkien suhteen. Se kaivaa. Se on ahne. Se on erikoinen fiilis löytää omasta silmästään pennun tassu vain hetki sen jälkeen, kun on tehnyt näköhavainnon kohti lentävästä sheltinpennusta.
Vaan on se rakas <3 Se on ihan huikea pentu ja se on juuri se Java 2.0, mitä meille etsinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)