Agility ei ole urheilua

Vai onko?

Tämänpäiväisten aksakisojen jälkeen tuli taas pohdittua varsin ajankohtaista kysymystä onko agility urheilua vai ei ja sattui kerrankin olemaan tuo lahjalaite Polar Loop ranteessa myös kisapäivänä . Sieltähän saa mukavasti pikkuinformaatiota päivän aktiivisuudesta nukkumisen, istumisen, kävelyn ja juoksun osalta, plus arviota kalorinkulutuksesta sekä tepastelluista askelista. Muutahan tähän päivään ei ole mahtunut, kuin kolme starttia ja niiden lämpät + jäähkät ja kisapaikalle autoilu molempiin suuntiin.

Kyllä miltei väittäisin ihan näin tuoreeltaan, että tänään on urheilua harrastettu.

Mikkelin aksakisat alkoivat medien osalta jo kasilta, joka ainakin allekirjoittaneelle todellakin liian aikaisin, vaikka kuinka mökiltä Mikkelin laidalta oli herätys. Valmistautuminen omalta osalta oli pikainen äkkilähtönä hommattu tee-se-itse Barcelonan loma, jonka lennot laskeutuivat Suomen kamaralle to-pe yönä. Siitä enemmän matkablogin puolella, mutta olipahan vaan mahtava ja vauhdikas reissu :) Ja kun kelit oli kauttarantain +30-32, niin kyllähän siinä alkoi olla jo lomantuntua kautta linjan.

Koirat ovat sillä välin vetäneet mökkisaaressa lonkkaa hyvinkin täysipäiväisesti tekemättä yhtään-mitäänniä. Aitoa lomailua siis! Vähän kävyn ja kepin heitto ja rannassa lutrausta, ruoka-ajan päivystämistä ja nukkumista. Meillä on siis ollut ihan totaalibreikki lajista, kun kumpikaan ei ole asian suhteen antanut ajatustakaan. Muutenkin minusta on valtavan tärkeää tuo riittävä totaalilepo niin lajista kuin säännöllisesti kaikesta muustakin urheilusta koiran kanssa. Aksa on kuitenkin rankka laji ja lihasten mikrovauriot tarvitsee vaan yksinkertaisesti sitä pitkää lepoa parantuakseen. 

Arvokisojen jälkeen Nalpe on käynyt kerran kentällä ja kaksi kertaa kisoissa, kun tuli pyyntö tulla Javaa näyttämään mökkikaupungin kisoihin. Siinä on ladattu kroppaa ja päätä. Uuteen kauteen pitäisi lähteä siis pikkuhiljaa elokuussa peruskuntokausi ykkösen merkeissä, joten fokus on yhä lajillisesti nyt niissä pilareissa ensin jokatapauksessa. Nyt kun nollaa huolella, niin uuden kauden suunnitelukin on paljon selkeämpää ja inspiroivampaa.

Rantakylän kisoista 12.7. kotiintuomisina Javalle tuplanollavoitto ja Ionalle ihanaisia pentupainikamuja shelttikakaroiden Yoshin ja Rienan toimesta. Viitasella oli tarjolla kolmosille kaksi agirataa, josta eka meni ihan kivasti ja tokalla mietin, että ny lähdemme kokeilemaan tuplaa. Radalla oli hyvinkin strategisiin käännöspaikkoihin laitettu 45 rimat, joten oma lähestymiseni oli ottaa nämä pitkäksi varman kautta ja kääntää vasta sitten. Myös kontaktit otettiin oikein huolitellen. Yllättäen jälkimmäinenkin räpeksintä riitti voittoon, joten uudenlainen pulma oli saada autoon mahtumaan koirakamojen, golfbägin ja mökkikamojen lisäksi 30kg nappulaa :D

Tänään Jalmarille voitto ja kakkossija sadasosan voittajalle hävinneenä, joten vallan mukavasti meni kisapäivä aamuhaasteista huolimatta. Kisapaikka oikein kivaa vaihtelua keskellä kv-näyttelyhulinaa, keli aivan täydellinen, jälleen uusia tuttavuuksia, kavereiden näkemistä, loistavien aksasuoritusten ihailua, tuttujen menestymistä ja onnistumisia. Toki niitä omiakin! Ja jälleen kerran pitää kyllä ihastella tätä maakunnissa kisaamisen filistä, kun tuntemattomat tulee radan jälkeen onnittelemaan hienosta vedosta ja tulihan siellä näyttelyalueellakin läpikävellessä kyselyitä, että onko tämä Java.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin jatkamme lomailua. Näistä näkymistä nimittäin bloggaillaan just nyt :)