 |
| Lauantain syntskäjuhlat! |
Viime viikonloppuna meillä juhlittiin. Piippi nokkelo täytti kokonaista yhden vuoden ja kysymys kuuluukin, että miten se on mahdollista!? Vuosi sitten Satun pentulaatikkoon Kotkaan tupsahti hieno paketti Jalmineja, yksi merletyttö, yksi trikkipoika, yksi mustavalkoinen tyttö ja yksi mustavalkoinen uros. Tässä vaiheessa en siis tiennyt, että meillähän on yhden merlen mentävä paikka juuri tarjolla, mutta kahdeksan viikkoa myöhemmin ilmeisesti tiesin.
 |
| Kuva: Satu Airaksinen |
Nimeähän sillä ei ollut pariin ekaan päivään, mutta sitten siitä tuli Iona. Nimen piti olla lyhyt ja ytimekäs ja sellainen, johon en ole aiemmin törmännyt. Sen piti kuvata pientä taskurakettia ja olla aksassa lausuttavissa. Io -nimeen olin aiemmin törmännyt taivaankappaleena (Jupiterin kuu) ja tykästynyt, sellaisenaan se oli vaan ehkä vähän poikamainen. Niimpä mieleen tuli "ioni", josta väänsin tyttöpäätteisen Ionan ja se oli siinä!
 |
| Tuli vähän kiire ottaa vakuutusta tälle ilmavalle 8,5 viikkoiselle.... |
Ei tullut mieleen googlailla sanaa ennen siihen päätymistä, mutta onneksi se nyt ei tarkoita sitten Suomen rajojen ulkopuolella mitään hanuria tai vastaavaa törkeyttä. Iona on myös ilokseni skottilainen nimi, joka tarkoittaa "blessed". Löytyy myös sen niminen saari Skotlannista, Englannin luoteisrannikolta. Siinäänsä toki hauskaa, että myös isänsä on indonesialainen saari :) Nimiä sille on siunaantunut toki matkan varrella niin montaa, että itsekään ei pysy perässä. Iona - Ipi - Piippi - Pepi - Apina jne. ja sen lisäksi talouden toisen hahmon innokkaasti käyttämä Örkki.
 |
| Virallinen 1-vee pose <3 |
Mikä persoona meitä onkaan ilahduttanut tässä viimeiset kymmenisen kuukautta! Piippi on täynnä energiaa kuin pieni ilmapallo, mutta siitä huolimatta konnuuksia meillä ei ole tehty. Suurin saavutus tuhmuuksien saralla lienee karvalankamattoon ilmestynyt pälvikalju, kun pieni otus keksi, että nykimällähän näitä langanpätkiä tästä saa irti vaikka millä mitalla. Tuolla energialla ja tekemisen tarmolla olisi voinut naperrella jotain muutakin, mutta hyvä näin! Hän tuhoaa omia leluja ja luita siis mielummin.
 |
| Perhefoto: Iskä, mummo, tähti itse ja veli |
Piipillä on kestona hyvä päivä, täynnä "joie de vivre". Juuri sitä, mitä koirassani etsinkin. Se on osoittanut olevansa innokas töiden tekijä ja rakastaa naksuttelua, temppuja, yleistä apinointa, leikkimistä, leluja, syömistä, ihmisiä, juoksemista, viekussa nukkumista, rapsuttamista jne. Onhan hän on ehtinyt väläytellä osaamistaan varsin pätevänä tokokoirana ja viimeisimpänä lupaavana agilityeläimenä. Minut se on ainakin hämmästyttänyt ihan täysin kyvyllään yleistää ja siihen nähden miten vähän sillä on tehty mitään aksaa alle vuotikkaana (lähinnä siis esteitä sheipattu ja leikitty kentällä), se on Maijun alkeiskurssilla osoittanut olevansa kyllä aikamoinen paketti. Koira, jolla ei ole aiemmin tehty neljää estettä enempää tekee yhdeksän esteen radan ihan täydellä raivolla, wow! Olen siis yhä enempi vakuuttuneempi, että pennut ei agilityä tarvitse, vaan mielummin temppuja, kropan hallintaa, esteisiin tutustumista ja oikean asenteen kaivamista oppimiseen ja yhdessä tekemiseen ja sen sellaista hassusttelua ja perustaitojen rakentamista. Vai mitä tuumaat seuraavista, neljäs ja viides kerta alkeistunnilla? Toki alkuun palkkailin sille just noita pikkupätkiä, että löytyy oikea ajatus ja sen jälkeen sit vaa baanataan!
Onnea Ionalle! Hän niin suloinen ja viisaan oloinen.
VastaaPoistaViisaus ei ole vielä saapunut pakettiin, mutta se korvataan onneksi jäätävällä tekemisen tarmolla :D
PoistaOn se pätevä! Allekirjoitan ehdottomasti sun kanssa tuon kaiken, mitä pentu tarvitsee -viisaita sanoja! :)
VastaaPoistaOnnea Ionalle!
Piippi kiittää!
Poista