On tosiaan jotain mitä odottaa, kunhan taas pääsee kentille takaisin. Vihdoin tuli maailman hienoimmat treenivaatteet postissa kotiin asti ja kyllä kannatti odottaa! Logoa tosiaan sorvattiin kesällä hyvinkin ajatuksella ja nyt syksyn tullen saapui varastoon tuo toppaliivikin, niin lopputulos on enemmän kuin hieno. Siellä saattaa kentillä jokunen muukin vilahtaa Jalmini -poppoon logoissa <3
Ja minäkin kävin hallilla eilen ekaa kertaa sitten syyskuun puolivälin! Ihan vaan koulutusohjaajien koulutuksessa istuskelemassa, mutta silti: ihmisten ilmoilla. En tiä millon olis ollu 1,5kk taukoa koko Ojangosta, mut eipähän sen pidemmäksi venynyt sitten tämäkään tauko. Maanantaina pääsin ekan kerran ajamaan autoa ja käytin Javaa fyssarilla, joka oli itsessään jo niin hienoa, että juhlistin fyssarikeikkaa ihan mäkin pirtelöllä kotiinpaluumatkalla. Nalpero varsin hyvässä kunnossa kaikin puolin, pientä tiukkaa mestaa (lapa/haius ja ristiluu), mutta ei mitään mikä ei hoitoon sulaisi. Mahtavaa sekin!
Nytkun oon mahtava -moodissa, ni pakko viellä mahtavoida sitäkin asiaa, että mä en muista millon oon viimeksi ollut näin kivuton. Leikkaus ja sen jälkeinen aika oli joo aikamoisen helvetillistä, mutta nytkun pahin on ohi ja alkaa tämä mobilisointi kohti normielämää, niin pakko vaan palata niihin tuntemuksiin ennen leikkausta. Kun joskus sattui se pieni hetki, ettei satu ollenkaan ja nyt se onkin päin vastoin! Iso työ tässä vielä edessä liikeratojen, lihasten, hermojen yms. kuntoutuksessa, mutta siinäkin on enemmän järkeä ilman niitä jatkuvia särkyjä. Kovin pitkää ei agilityä olisi pre-op tilanteessa enää tehty, joten ainakin näillä eväillä lajin pariin paluu näyttää hyvinkin positiiviselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)