Rallittelua

Edellinen viikko olikin maustettu pennuntuoksulla, treeneillä, koiramaisissa kisoissa duunittelulla ja rallytokoilulla. Lähdetään liikkeelle vaikka niistä ällöttävistä pennuista. Kaikki sellaisen joskus omistaneethan tietävät, että ovat rumia, pahatapaisia, terävähampaisia ja muutenkin kaikinpuolin vain pakollinen vaihe ennen aikuisuuteen siirtymistä. Errrr... vai mitenkä se nyt meni :)) Postauksessa on sitten niitä ällöttäviä pentukuvia, että pentukuumeiset sulkee tämän ikkunan ihan saman tein!

Vallan uhrauduin ensitöikseni käymään kylässä Sarilla, jossa vipelsi kuusinkappalein mittelipentusia. Ikää kun alkoi olla se viisiviikkoa, mukaan pääsivät myös oma duo Jalmari & Nipa ihmettelemään niitä vääränmerkkisiä palleroita. Karkki -äiskä oli näköjään jo ihan kypsä hunnilaumansa huoltamiseen, eikä pistänyt ollenkaan pahaksi vieraiden koirien läsnäoloa pentusten kanssa - päinvastoin, epätoivoinen mamma oli jo änkeämässä mun kameralaukkuun, että ehkä kukaan ei huomaa, jos solahdan tänne jemmaan :D Javan mielestä ne oli aika jännittäviä olentoja, joita olikin hyvä tutkistella piiiiiiitkän nenän mitan etäisyydeltä. Natiainen taas sai ilmeisesti jonkin sortin fläsärin ja kipitti suorinta tietä pentujen aitaukseen tekemään lähempää tuttavuutta. Siellä se huuseerasi nuuskuttelemassa lapsukaisia ja muisti ojentaa käytöstä, jos erehtyivät mustia äidiksi luulemaan.

Ja jotta ei pentulullutuskiintiö tyhjenisi, kipaisin sunnuntai-iltana vielä rt-kisojen jälkeen Jennin laumaa moikkaamaan. Nemo kun on saanut karvaisen pikkuveljen mallia bc ja pitihän se 10-viikkoinen Nova -kakara käydä katsastamassa ennenkuin alkaa koipivaihe ja muuntautuminen palleroisesta hämähäkkimieheksi. Silvuplee siis, tässä Javaa, Nemoa ja Novaa:

Sunnuntaiksi lauma oli tosiaan ilmoitettu Porvooseen jossain ihmeen mielenhäiriössä. Lauantai-iltana kävi jo mielessä, että jospas vaan antaisi olla, mutta jotenkin sitä kuitenkin pungersi itsensä sunnuntaiaamuksi Porvooseen. Java rallitteli tyylilleen erittäin uskollisesti ALO98/100 p. tulokset, joka riitti 3/24 sijoitukseen ja sitä myöten epäviralliseen koulariin RTK1. Seuraavissa kisoissa herra Pilkku rallyilee siispä jo AVO -luokassa ja mikä hienointa, se päivää koitaa jo ensi su :D Satuin TAAS ilmoittautumaan töihin Ertin rallytokoskaboihin ja samalla vaivalla, kun sinne on nyt joka tapauksessa menossa, mennään harjoittelemaan vähän avointa luokkaa. Heh, siitä tulee hauskaa, kun startataan vielä ekana. 

Nipperton veteli taas suorastaan näyttävästi riman ali sunnuntaisen suorituksensa avoimessa luokassa, joten hauveli jää nyt lajista määrittelemättömälle tauolle. Sillä vaan mielenkiinto loppui kesken kaiken ja se alkoi jotain haahuilla ja keksiä vaihtoehtoista tekemistä. Tuomari oli sitä mieltä, että sitä olisi ehkä houkutuksena käytetty pollentorttu jännittänyt ja mennyt siitä lukkoon, mutta mää veikkaisin, että se ei vaan ollut valmis tekemään pitkäkestoista suoritusta ilman välinakkipalkkaa. Niimpä se pisti hanskat tiskiin, vaikka päästiinkin rata loppuun taistelemalla. Tuloksena siis varmaan ennätyspisteet -15 :DD Jännä koira. Kun vertaa siihen tekemisen iloon ja menoon esim. Janakkalassa, sitä ei ollut nyt edes hyppysellistä mukana. Ja itse koen jotenkin tooooosi haastavaksi tehdä töitä koiran kanssa, jolla ei ole moottoria tippaakaan (vrt. Java, jonka palkkaantuu ihan jo pelkästä yhdessä tekemisestä) ja senkin takia tosiaan jäädään osastoon "kyllä tää kotona osaa".

Päivän päätteeksi hauvat pääsivät vielä kirmaamaan Porvoon pusikoihin Tomun ja Andon kanssa. Tässäpä muutamat poseeraukset laumasta Saijan toimesta:

Iloinen rallijengi Nipperton, Jalmari, Tomu & Ando (S. Tuomi)

Bimerlekkäät Java, tatti (väriltään soopeli) & Ando (S.Tuomi)

Loppuun vielä Herra J:n kaksveekuvatukset, kun Saija ystävällisesti tuttavallisesti sellaiset nappasi otuksesta vallan au naturel. Vähän pyöritty metsässä ensin ja sit parkkikselle kuvia napsimaan, niin pääsee tuollainen sporttimalli oikeuksiinsa :D Kiitos Saija ihanista kuvista (ja Tomulle erityisesti kuvausassistentin tehtävien menestyksekkäästä hoitamisesta)!

Yks cuppii, kaks cuppiii

Tehicup, 3. osakilpailu möllit

Kävipä niin, että iloinen joukkiomme ei tällä kertaa ehtinyt treenaamaan Kirkkonummelle asti, kun töitäkin piti tehdä. Vaihtoehtoisesti kirmasimme sitten Ojankoon ottamaan osaa Tehiscupin viimeiseen osakilpailuun, kun meillähän oli pohjilla jo möllistartti 1. osakilpailuissa, joten koikkuli sai mennä vielä tämänkin osakilpailun möllinä virallisiin kekkereihin osallistumisesta huolimatta.

Rata oli erittäinkin mielenkiintoinen, joten oli kiva päästä ei-niin-putki-vetoisen koiran kanssa oikeasti paahtamaan tuollaista putkirallia. Varmuuden vuoksi tulin sitten vielä myöhässä rataaantutustumiseen, kun oltiin lauman kanssa haahuilemassa pitkin Ojangon metsiä verkkalenkin merkeissä, niin annettiin sentään vähän tasoitusta :D No, mulla oli jo suunnitelmat selvillä, kun radan ehti nähdä muutaman minin aikana, joten ei siinä tarvinnut kuin juosta läpi ja toivoa, että pläni pitää.

Alku oli monelle kinkkinen, kun 2. este syötti ihan suoraan 5. putken väärään päähän, jos ei ollut skarppina a) koiraa asetellessa b) oman rintamasuunnan kanssa koiraa kutsuessa. Aika paljonkin iloisia häntiä sujahti vallan väärään putkeen ja Javallaki on ajoittain spesialiteettina tuokin liike, niin oma ohjausvaihtoehto oli ennakoiva valssi 2. hypyn jälkeen. Siitä 3. putkeen, persjättö, pakkovalssi 4. putkeen, persjättö ja pakkovalssi 5. putkeen. Wuhuuu, suunnitelma toimi kuin toimikin :D Aika moni nimittäin tyytyi vaan oikealla kädellä survomaan koiraa putkeen putkensuun kohdalla, joka ei arvatenkaan koiran kannalta ole aina kovin informatiivista. Loppurata olikin sitten meidän osalta vaan kontaktitreeniä vedättämällä ja koiran siedättämistä omaan vauhtiin. Ajasta ei ole mitään hajua, mutta varmaan ne jossain vaiheessa tulee nettiin asti tsekattavaksi. Rata oli sen verran haastava tuossa alussa, että n. 30 startista taisi tulla vaan kolme nollaa. Ja meidän osalta tämä riitti 3. osakilpailun voittoon ja samalla cupin voittoon kahdella osakilpailuvoitolla.

Natihan on nykyään sisäistänyt aika nohevasti managerin roolinsa, kun Napperton on mulla aika usein Javan treeneissä ja kisoissa seuraneitinä mukana. Pitäähän sitä kunnon aksastaralla olla oma entourage - tosin harvemmilla se on oma äiti ;) Mut Nati on kovin tsemppaava, jos on ruokapalkinnoista kyse. Nyttenkin se oikein ammattitaidolla nuuskutteli kaikki palkinnot läpi ja heilutti pontevasti häntää, jos oli sellaisia oikeanlaisia, maistuvia palkintoja tarjolla. Ja olis varmaan lykännyt yhden feispuukpeukun Jalmarille, jos sillä olis lupa naamakirjaa käyttää :D

Näin ollen meidän osalta mölliskabat oli tässä ja seuraavissa epiksissä siirrytäänkin sitten kisaavien radan puoleen. Sitä jo odotellaankin mielenkiinnolla, kun tulee ihan uudenlaiset haasteet ja ohjauskuviopulmat eteen noita 2-3lk ratoja pohtiessa. Mutta paljonpa ollaan opittu näistä mölliradoista ja se mikä tärkeintä, niin ton tollon kans on ihan törkeen hauska tehdä hommia. Ja siitä ei oo epäilystäkään, etteikö aksa olisi ton laji, kun kierrokset nousee nollasta viiteentonniin noin nanosekunnissa, kun Jalmatialainen havaitsee esteet. Nytkun osataan mennä lujaa eteenpäin, aletetan miettimään miten me myös käännyttäisiin mahdollisimman lujaa.

Hengissä selvitty toisistakin kisoista :D

Koivet huutaa hallelujaa ja pää on niin seis, että yksinkertaisimmatkin tehtävät vaativat keskittymistä. Silti sitä on pitänyt taas herätä törkeän aikaisin ihan vaan kirmatakseen vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna Hyvinkäälle vähän aksaa vetämään. Etenkin, kun edellisenä iltana vielä meno Tammisaaren suunnalla vähän venähti ja nukkumaan päästiin kun päästiin. Kaikesta huolimatta, tästäkin selvittiin hengissä, vaikka mitään järkeähän tässä ei näytä olevan :D

Päivän saldona meille hyppäriltä 5, sijoitus 2 ja agiradoilta oikein hie(/uo)not hyllyt. Joista toinen aika karmea ja toinen sitten ihan ok. Näköjään päivän eka rata on pilkulliselle bueno ja sen jälkeen menee kiehuminen niin yli, että loput onkin sitten ihan sattuman kauppaa. Nyt oli onneksi hyppäri ekana, josta meille yksi ihan turha ja harmillinen rimantiputus, kun kiirehdin jo seuraavalle esteelle. Tämä harmitti tuomariakin, kun tuli kätellessä asiasta mainitsemaan ja ihan omaan piikkiin siis tuo. Aika oli jotain ihan käsittämätöntä, kun etenemä miltei 5 m/s (aika jopa nopeampi, kuin maksi1 voittajalla :)). Erittäin hienosti siis!

Hyvä fiilis ei kantanut pitkälle. Kakkosradalle startatessa koira kävi niin kuumana, että sen pään päällä olis varmaan voinut paistaa kananmunia.  Räkä vaan lentää ja sen voi arvata miten kivoissa tunnelmissa sitä radalle lähdetään. Sehän meni sitten reisille jo esteellä numero kaksi, kun lähdöstä oli ihan suora linja mutkaputkeen, mut herrapa lähtee selän taakse rallattamaan, että AI TÄÄ PÄÄ PUTKESTA VAI. No sieltä sen sai vielä kalasteltua ja jatkettiinkin tekemistä ihan kivasti kepeille asti. Kepit oli erittäinkin mielenkiintoisesti sijoitettu tiukan käännöksen jälkeen muurin taakse. Wuhuu. No ei menny joo ihan putkeen ja varmuuden vuoksi se tunki itsensä toistamiseen ilman käskyä kakkosväliin. Kolmanneksi vikana esteenä oli mutkaputki, johon sitten kokeilin luottaa koiraan ja lähetin kauempaa + irtauduin itse, mutta ei olis kannattanu :D

Vikalle radalle sitten stregiaksi ottaa koira autosta mahdollisimman myöhään  niin ei ehtisi kerätä kierroksia ainakaan kovin paljoa yli kahdentuhannen. Tämä sit lähti paremmin, mutta Jalmari tuli sitten näköjään mun huomaamatta kolmannen esteen renkaan sivusta (ja tää on aika iso :((((, ku ei se ikinä tule!!), josta hylly heti päälle. Muuten ihan kivaa rataa, paitsi keppien kulma oli aika jännittävä ollakseen ykköstenrata. Ne oli siis vierekkäin edeltävän hypyn kanssa ja vielä "väärältä puolelta" ohjattava ja ei menny ykkösellä nämäkään. Damn. Tosin olin itse edessä, mutta tulipa kokeiltua kuitenkin. Lopussa suurta iloa aiheutti onnistunut takaaleikkaus tiukoilla käännöksillä, joka oli jo ihan kohtuu iso plussa.

Kaikenkaikkiaan siis paljon hyvää (hyppäri kaikenkaikkiaan super, kontaktit - malttoi odottaa vapautuskäskyä, putken takaaleikkaukset, A-rata kiva rengasta ja keinukieltoa lukuunottamatta), mutta valitettavasti myös uusiavanhoja juttuja joutuu ottamaan nyt tehotreenin alle. Eikä näköjään ollut nopeiden koirien radat (esim. maksi1 jaettiin vaan yks LUVA koko päivänä ja startteja kuitenkin vissiin 40). Meillä on ollu viime aikoina niin paljon ohjattuja, että ei olla ehditty vapaatreenaamaan ja siihen pitää tulla muutos. Muistilappuna siispä vapaatreenauksiin:

- Lähtokäskyn odottaminen. Piski ei liikkunut, mutta perse nousi. Ei kiva.
- Pitkällä suoralla renkaan itsenäinen suorittaminen. Lukitsee siis ihan itse oikean suorituspaikan, eikä roiski sivulta.
- Keinun vahvistus. Ojangossa nyt eri keinut treeniin, kun vikalta radalta myös keinukielto ja itsenäisesti sinne edeten.
- Ikuisuusaihe keppikulmat.
- Putken oikean pään lukitseminen lähdöstä.

Siinähän sitä taas onkin sit :)

Noin kisapaikkana tuo Hyvinkää ei oikein vakuuttanut ja tuskimpa kovin innokkaasti sinne ollaan uudestaan menossa. Uusi nurmi ei saanut ihan täysin mun hyväksyntää ja on liukas vähänkään nopeammalle koiralle. Niimpä kaarroksissakaan en vaatinut kovin tiukkaa kääntymistä. Myöskään lämmittelymahdollisuudet eivät päätä huimaa, vaikka ei Helsingin kyljessä sijaitsekaan. Jotain koiriin kypsyneitä naapureita ja vihaisia irtokoiria, joista varoiteltiin, joten lämmittely/jäähdyttely tuli tehtyä sitten ihan vaan tietä edestakaisin tallaamalla. Mielummin siis Ojankoon/Janakkalaan/ym. menemme me. Olihan tuolla muutenkin jotenkin tosi pienet osallistujamäärät, medejäkin vaan 7 hyppärillä - mistä lienee johtuu...

Yksi pieni "Jalmini" bongattu ultrassa!

Voi jumpe, Minni kävi tänään Sarin kanssa ultrassa ja tuloksena oli yksi toukka! Näin ollen odotetaan entistä kovemmin viikkoa 40 ja pikku-Jalminin maailmaantuloa Yokotai -kenneliin <3 

Yksi täydellinen pentuhan riittää, voin kokemuksesta  kertoa ;) 

Kisadebyytti

Pikkupilkku korkkasi sitten agilitykoiran uransa lauantaina Janakkalassa. Mä syvästi jo mietiskelin hulluuden kriteeristöjä, kun heräsin lauantaiaamuna kuudelta kisojen takia, vaikka samana päivänä olis ollu myös Purinalla aksakisat. Silti ilmoitin tuon vinhan eläimen Janakkalaan, koska tykkään enempi siitä kentästä ja sen ulkoilumaastoista. Ohjelmistossa oli siis kaksi agirataa ja hyppäri.

Ja nyt eteenpäin on luvassa sellaista koiran ihailua, että sokeriyliannostusta välttävien kannattaa lopettaa lukeminen tähän :))

Harmi, kun en saanut ratoja videolle, koska ne oli ihan törkeeen hienoja! Java on upea <3 Vaikka tulostavoitteita meillä ei ollut, vaan lähinnä pitää hauskaa ja tehdä oman tason mukaan - Ekalta radalta kuitenkin nolla, 2. sija ja LUVA :) Toiselta agiradalta vitonen putkikiellosta ihan radan lopussa, joka ei kyllä harmita tippaakaan. Tällä radalla kun tuo agihullu onnistui lipeämään puomin ylösnousukontaktilta ja jäi roikkumaan eturäpylöillään puomilta. Ja sen verran kovassa vietissä se aksaa tekee, että se pungersi itsensä takaisin puomille ja jatkoi rataa :D Kuuluttajakin ihaili koiran sisukkuutta, kun aika moni koira olisi jättänyt leikin kesken, mutta ei näköjään Java. Uskomaton harrastuskoira ja selkeesti oman lajinsa löytänyt. Mä olin jotenkin itse niin hämmentynyt, että olin myöhässä puomin jälkeiseltä hyppy - hyppy - putki ohjauksesta (vaikka koira teki UPEAT kontaktit vielä tuon episodin perään!), josta sitten kielto. Tasoituksesta huolimatta J sijoittui neljänneksi tälläkin radalla (tulos 5, yli kuusi sekunttia alle ihanneajan).

Hyppärille ehkä omasta tekemisestä oli jo paras terä poissa ja ratakin oli profiililtaan aika kinkkinen. Paljon vaikeita kulmia, joka näkyi myös tulostasossa ja virheiden määrässä. Java teki ihan törkeän upeaa duunia, mutta jälleen kerran perhanan putken takaaleikkaus epäonnistui ja kaveri kääntyi putkesta takaisin tarkistamaan, että ai tännekkö. Koska piti ohjata putkeen uudelleen, olin myöhässä loppuradalta, kun putken jälkeen oli hyppy, putki ja muuri, jolle piti ehtiä tekemään persjättö. En ehtinyt, joten oma liike vei koikkulin muurilta ohi. Ja kirsikkana kakun päälle ohjasin vielä vikat esteet väärin, josta siis HYL. Mutta siis wau! Mä olin ihan supertyytyväinen tuohonkin rataan, kun koira kuunteli ohjausta, pysyi hanskassa ja teki mm. monelle erittäin haastavan keppisisääntulon kuin pro ikään. Vaikeahko rata, mutta aivan täysin mahdollinen meille. Iiiiih! <3

Ylipäätään siis aivan upea kisadebyytti tuolta kaksivuotiaalta. Nyt mäkin alan nähdä, että siitä voi olla ihan oikeasti vaikka mihin. Nyt meidän pitää treenata nuo putket kuntoon ja se on aika pieni ongelma, kun muuten koira teki törkeen hienot kontaktit odottaen vapautuskäskyä 2on2offista, malttoi odottaa lähdössä lähtökäskyä, keinu meni loistavasti ja keppivirheitä tasan nolla (ja siihen nähden, että heinäkuussa ei vielä osattu ja nyt syyskuussa niitä tehdään jo kisoissa). Etenemä oli näköjään ekalla radalla lähes 4m/s, vaikka tekikin pysäytyskontaktit, joten siitä ei ainakaan meidän suoritukset jää kiinni :D Mikä yllättävää, niin aika monella näytti olevan "juoksukontaktit" tai juoksukontaktit - ilmeisesti kontaktien opettamisen sijaan monet luottaa tuuriin tassun osumisessa kontaktille.

Sunnuntai sitten palauteltiin lauantain aksöneistä ESS:n perinteikkään ulkoilupäivän parissa. Nipa oli todellakin elementissään, kun ohjelmistossa oli makkaransyömistä ja niin monta kerjättävää uhria, että pikkumusta oli lähestulkoon duunissa :D Jalmari sai pienet pörinät aikaiseksi ikätoverinsa kanssa, mutta muuten se tyytyi patsastelemaan ympäriinsä häntä upealla kippuralla selän päällä. Ja Kajon kanssa pistettiin ihan leikiksi asti - se näköjään samasta iästä ja sukupuolesta huolimatta pääsee kepeästi Javan "hyvä tyyppi" -listalle. Aika huippua kyllä, että tuollainen määrä suureksi osaksi toisilleen tuntemattomia shetlantilaisia voi vaan päästään sosialisoimaan keskenään ilman tappeluita. Loppuun saatiin vielä hyvää näytelmätreeniä erkkaria ajatellen, kun Sirpa ystävällisesti tuttavallisesti oli tuonut paikalle itsensä, pöydän, mittatikun (hevosmallia, niin ei lopu kesken :D) ja vielä bonarina käsidesiä. Javalle mittatikku näytti odotetusti 39,5cm, mutta Nipasta me saatiin useallakin yrittämällä vaan 32cm. Awww, knääpiö :)) Olipas kiva päivä jälleen, joten kiitokset kaikille mukana olijoille!

Ootas mä katon kalenterista.. treenit, treenit, kisat, treenit, treenit

Siinä sitä mun elämää nyt sit. Pahoittelen :D Pikkumusta homsantuusa palasi siis meidän arkeen oikein kotiinkuljetuksella torstaiaamuna ja hyvinkin emännän elkein se otti taas talouden haltuunsa. Ja pisti luonnollisesti vallattoman poikansakin ojennnukseen asiaa enempää aprikoimatta. Johan se alkoi elämä käydä tylsäksi, kun kertaakaan lenkillä ei ole hihnat solmussa tai toinen halua välttämättä mennä nuuskuttelemaan just toiselle puolelle tietä.

Perjantai-ilta me vietittiin ihan yllättäen Taiteiden yön sijasta ihan vaan kotoisasti aksahallilla. Siitä ei ainakaan tuu seuraavana päivä paha olo ;) Päästiin tällä viikolla Helin tarkan silmän alle tekemään aikamoista irtoamis/kääntymistreenirataa, jossa suurin vaikeus näytti tällä kapasiteetilla olevan radan muistaminen. Koirahan teki ihan törkeen upeaa jälkeä, kun mä olin varma mihin päin rata jatkuu. Ja loppukommentteina saatiikin rohkaisevat lausunnot, että ollaan menty tosi paljon eteenpäin. Kyllähän se siltä tuntuukin koiraa ohjatessa, kun se menee ihan käsittämättömän upeasti kauempaakin käskyttäen, eikä ihan oikeasti tartte olla aina nenästä vetämässä.

Ja vapaatreenipuolikkaalla tehtiin erityisesti puomia. Keskiviikkona kun ystäväni pikku-pilkku teki puomilla Ertin treeneissä pienen arviointivirheen alustan pitävyydestä ja tuli mukkelismakkelis puomilta alas. Pieni nootti pitää antaa kyllä puomista, ku siinä on karhennusmaalilla maalattu koko ylösmeno ja alasmeno, mutta jätetty sitten puomin keskiosa liukkaaksi. Siinä sitten koira luulee ylös kiivetessä, että pitoahan on ja hups, ei ookkaan. Toikin räpiköi pari kertaa reunan yli, josta sitten päätyi tutustumaan maanvetovoimaan lähemmin. Noh, onneksi itse tajusin olla hössöttämättä, vaan kehuin ja tungin namia naamaan ja käveltiin uudestaan radan alkuun. Mikä parasta kuitenkin huomata, että tuon pää kestää epämiellyttäviäkin tilanteita + niiden nollaamista ja puomista ei tullut minkäännäköistä episodia putoamisen jälkeen, vaan tehtiin rataa ihan muina naisina ja koirina sen jälkeenkin. Ei ne kaikki sheltit tosiaan ole mitään herkkiksiä ja tässä yksi esimerkki :)

Viikonloppuhupina meille oli varattuna EKK:n rallytokoa ja aksaepiksiä. Mä mietin pitkään tuon Natin viemistä edes koko karkeloihin, kun juoksut aiheuttaa sille suuria mullistuksia elämässä ja kaikkea pitää miettiä/nuuskia/haaveilla/ihmetellä  myös niiden loppumisen jälkeen. Ilmomaksukin meillä oli maksamatta perjantaihin asti, mutta ajattelin sit kuitenkin viedä senkin, kun Javan kanssa paikan päällä ollaan joka tapauksessa. Noh, se oli aika turha reissu :D Nipster oli tosiaankin hyvin haahuileva, vaikka radan se aloittikin ihan mukavasti ja päästiin puoleen väliin asti. Liikaa sille oli tällä kertaa kehän laidalla oleva valokuvaaja, jolta se päätti lähteä tarkastamaan nakkitilanteen ja tästä hyvästä sitten HYL :)))) Keskeytin suorituksen, vaikka olisi saanut loppuunkin tehdä, kun ei siinä ihan oikeasti ole järkeä, jos toisen keskittymiskyky on luokkaa miinus nolla. Kaikki Natin aiemmissa rallyissä nähneet kun tietää myös miten upeasti se tekee silloin, kun ei hormonit häiritse ja siihen ei tänään ollut saumaa. Tästä oppineena juoksujen tulemisen ja jälkeisenä aikana ei tulla kisaamaan -> eli laskee siitä sitten paljon jää kisakuukausia vuoteen, jos pariin otteeseen juostaan ;)

Poikansa Herra J oli kuitenkin tutussa tikissä ja erittäinkin pursuileva energiansa kanssa. Koska kentän toisessa päässä oli rallytokot ja toisessa epikset, otin Javalle lisäksi pari aksastarttia. Muuten se katselisi vaan koko rallyradan aksakentille päin, että "mammahei, meilä on väärä suunta" :D Niimpä ensin päästiin kirmaamaan medimölleissä ja hyvin kirmattiinkin. Jotain se vesseli jäi putken suulle arpomaan, kun olisi pitänyt itse käskyttää se aiemmin, mutta muuten hienoa tekemistä. Tämä riitti medimölliluokan voittoon ja täytyypä ihan julkisesti kehaista EKK:ta wau mitkä palkinnot :O Siis vaikka kyseessä mölliepikset, niin voittaja sai ruusukkeen (mä itse karsastan rumia pokaaleja, mut nää on kivoja muistoja), 4 kg RC:n Sensibleä, Kermansaven kupin, jossa pohjassa EKK -logo ja vieläpä 20e lahjakohtin Pet Pointiin. Muutenkin ESS:n agikurssien shelteillä kiva päivä; mineissä 2. sija ja medeillä 1. & 3. Go sheltit!

Tästä me laskettiinkin sitten kierrokset suitsaitsukkelaan rallytokomoodiin ja moni vois hämmästyä, kun näkisi minkälainen kiljukaula ko. koira on ollut 15 min aiemmin omaa starttivuoroa odotellessa ja minkälainen keskittyminen sitten rallytokossa heti perään. Rallyssä upeaa tekemistä ja ainut virhe olikin sitten tehtävän uusiminen, kun herra Touhukas pläjäytti liikkeestä maahan kun istuminen olisi riittänyt. Tästä siis ALO 97/100 Jalmarille! Tänään taso oli aika kova, kun näillä pisteillä ei palkintosijaa, mutta ei sillä väliä, kun tulokseen ja ennenkaikkea tekemiseen oon niin törkeän tyytyväinen.

Päivän päätteeksi oli vielä kirsikkana kakun pohjalla kisaavien episstartti, johon mentiin lähinnä keppien takia. Niitä teki mieli päästä kokeilemaan ihan tositoimissa ja ei pettänyt Java tälläkään kertaa. Tulokseksi valitettavasti HYL kolmesta kiellosta, kun ei oikein meinannut putkiin irrota ja itse sitten sähläsin ne hyllyiksi, kun olisi voinut rauhassa ottaa pari askelta taaksepäin ja uudelleen lähettää ennemmin kuin survoa esteen vierestä. Tästä siis note to self, ei näin :D Kymppiin olisi siis koiralla ollut täydet saumat (jolla olisi ollut 3.) ja nekin olisi saanut huolellisemmalla ohjauksella pois. Ja mikä parasta, kaikki vaikeammat kohdat meni kuin vettä vaan! Superrrr! Rata ei tosiaan ollut ykkösen rata profiililtaan, joten siihen nähden täytyy olla hyvinkin tyytyväinen miten lähellä ne nappiradat on tuollaisillakin. Täytyy katsoa, jos jostain löytyisi ratapiirros, kun olis aika hauska rata muuten.

Näin ollen meillä siis erittäin kiva päivä ja taas opittu omista koirista vaikka mitä! Ja huipuinta, että me lähdetään ensi lauantaina ihan hyvillä mielin Javan kanssa kokeilemaan menoa ensimmäisiin virallisiin agikisoihin Janakkaalaan kolmen startin verran. Ei lähdetä nollajahtiin verenmaku suussa, vaan näitä kivoja onnistumisia hakemaan lisää :) Kiitos kaikille mukavasta koiramaisesta päivästä Niittykummussa!

Yhden koiran elämää

2v ja vuotta aiemmin

Heti kärkeen kuva vuoden evoluutiosta mitä tuossa karvakasassa on tapahtunut. Ja sissos sentään soon ollut vuosi sitten kakru :D Tai siinä ei mitään yllättävää, mut nytkun pistää 2v kuvan viereen, ni aaaarrgggghh, siitähän on vallan kuoriutumassa MIÄS. Tuore kuva nyt ei ole ihan parasta eliittiä, kun se on vaan näpsäisty nopeesti sillä välin kun kakara tuijotteli keittiössä jäisiä mustikoita lattialle tiputtelevaa kepoa. Mutta näkeehän siitä sentään sen, että meillähän on kauluri, vaikka tällä hetkellä onkin karvanlähtö! Ja paketti rotevoitunut raakaruokaa popsiessa jo aikalailla aikuisen mittoihin. Puhumattakaan upeasta väristä, joka on puhdistunut tässä muutaman karvanlähdön myötä.

Meidän taloudessahan on nyt sitten vietetty viikon verran jo yhden koiran arkea ja se ei ole pelkästään ihmeellistä meille. Naapurikin oli yksi aamu kommentoinut pelkästään Javaa ulkoiluttavalle unenpöpperöiselle Kaiukselle, että hei sulta puuttuu toinen :D Vaikka Nipa onkin ehkä maailman kiltein ja helpoin koira, joka ei vaadi muutakun vähän hellyyttä ja ruokakupin täytön säännöllisesti, kyllä sen puuttumisen huomaa. Nippertonhan on oikein täysihoidossa nyt juoksuinensa horoilemassa Mikkelissä ja onkin jo siellä olo aikanaan ehtinyt ihastuttaa monia. Meinaa olla jo vaikeaa saada koira takaisin hoidosta, kun "eikös se nyt voisi olla vielä vähän pidempään, kun ei siitä ole vaivaakaan" :))

Pihanvahti

Herra J:kin kaipaa ihan selkeästi enemmän ihmiskontaktia ja tekemistä, kun ei voi edes äitinsä korvaa repiä. Se pistää hyvinkin horisontaalisesti ulottuvan nokkansa sohvan reunalle, tuijottaa muutaman minuutin ihan hiljaa ja jos siinä vielä esittää, ettei tätä performanssia telkkarin edessä huomannut, kuuluu jokseenkin vihjaileva "nau". Notta alappa liikutella hanuria harkkojen suuntaan! Jos jotain hyvää, ni on tässä ainakin tullut muutamia tokotreenejä tehtyä, kun muuten ei saa telkkaa kattoo. Paikkamakuuta iltaruokaa odotellessa, noutoa klikkerillä, seuraamispätkiä, liikeeestä maahan/seiso -erotteluja ym. Skidisti ois sellain tokokipinäkin ilmassa, mut kertokaa mulle mistä saan ostettua ylimääräisiä tunteja vuorokauteen?!

Seuran harkoissa käytiin viime maanantaina vetämässä tehotreeniä, kun meillä oli puoltoista tuntia aikaa ja paikalla kaksi koirakkoa. Hyvin ehti siis vääntää parikin erilaista rataa ja siihen pöytätreenit, pimeät mutkaputkikulmat, flipit, backlapit, kontaktit jne. Oli aika haastavat treenit, mutta ihan törkeenä onnistumisia. Vitsit, et mulla on hieno koira <3 Keppien avokulmakin vaan sujahti sisään, vaikka sinne piti paahtaa hyppysuoralta. Keskiviikkona mentiin sitten Anniina Myllyahon komennuksessa ratatreeniä, johon olikin ripoteltu aikamoinen kattaus kinkkisiä juttuja. Lähtöön ihmisnuoli, keinu radan aitaa päin, kontaktilta rengas, josta persjättö/takaaleikkaus, väärille esteille syöttäviä mutkaputkia, keppien avokulma suoralta putkelta, mutkaputken umpikulma näin niinkun kepeästi muistellessa. Ja Herra J vaan meni ja teki ja hienosti tekikin! Perjantain Heli Kallioniemen setit meiltä jäi väliin, kun työmatkalta palasin vasta pe-iltana, joka luonnollisesti ottaa ohimoon, kun duuni häiriköi mun vapaa-aikaa ;) Mutta toisaalta, onhan tässä tehokkaasti edellinen viikko reeenattukin.

Seuratreenit meillä siirtyikin sitten HAU:n epiksiin, kun olisivat menneet päällekäin ja kivahan se on välillä käydä vähän kisaamistakin kokeilemassa pitkästä aikaa. Ja vieläku ei jää reenitkään välistä :) Vaikka Jalmarsson oli ihan mahdoton vuoroaan odotellessa "MÄ HALUUUUUUUN!!", se kuitenkin näköjään pystyy sitten tosipaikan tullen taas ottamaan kuuloreseptoreihin niitä käskyjä ja tekikin varsin mukavaa rataa. Tällä vedolla oltiin sitten medimöllien toisia. Otin siihen toisenkin startin, jossa vahvistin kontakteja, kun meinasi tulla läpi. Ja ilmeisesti ihan hyvä näin, kun kerran piti palauttaa ja sitten pysyi niin hienosti 2on2off. Hmm... millonhan sitä tohtis niihin virallisiin.... :)

Loppuun vielä Natipläjäys <3 Torstaina sitten kotiin!

Nipa <3