No misä se kevät ny on?!

Näköjään toi netin puuttuminen vaikuttaa suoraan kerrannollisesti blogin päivitystiheyteen. Niimpä voinkin jo tässä vaiheessa ennustaa lahjoillani, että voipi olla aika hiljaista tällä rintamalla kunnes maasta sulaa routa. Silloin kuulemma Elisalla loppuu kahvitauko ja äijät voi alkaa lapioida kuitua maahan. No, sitä odotellessa. Viime viikolla tuntui, että eihän tässä mene enää pitkään ja tällä viikolla on tuntunut, että kevät on käytännössä vaan kalenterin luoma harha :D

Koirailurintamalla meillä on hulina rauhoittunut, kun vien viikko sitten Nirpun Mikkeliin kaikkine juoksuineen. Muuten meni juoksut ihan kivasti, mutta tärppipäivien lähestyessä ralli meni ihan mahdottomaksi kotosalla. Ei siinä sitten muu auttanut, kun perjantaina töiden jälkeen käydä nappaamassa pikkumusta takahutlariin ja huristella Mikkeliin. Tosin salskeilta shelttipojilta tuli myös erittäin hyviä tarjouksia hellästä hoidosta, joihin Nati näytti feispuukpeukkua (*räpsyttel* Nanelle ja Velholle ;), mutta tällä kertaa katsoin parhaimmaksi kuitenkin ohjata innokkaan shelttineidon ihan vaan Lunan kanssa viettämään hekumaalisia hetkiä.

Synttärisankari 1  vee

Ajoitus oli sinäänsä loistokas, että Lurppakin täytti sopivasti pyöreitä vuosia 5.2. Onnea karvaiselle valkoiselle! Hassu juttu, kun kesällä Nati oli vähän äksy Lurpalle juoksujen aikaan, kun ”soli ihan kakara”, mutta kummasti on kelkka kääntynyt Lunan aikuistuessa ja tyttöjen juttuja löytyyy enemmänkin. Mistä lie pojista ovat kuiskutelleet menneen viikon, mutta todella hyvin on Natin evakkoaika sujunut: Sängyssä on nukuttu, palloa haettu, hyvin syöty ja Lunan kanssa tirskuteltu. Lauantaina Nati tulee takaisin kotiin kokeilemaan rauhallisempaa arkea ja jos ei Java pysy vieläkään housuissaan, Nirppu lähtee viikoksi vielä Lunan seuraneidiksi.

"Mitähän kakussa mahtaa olla täytteenä... mmm..."

Maksalaatikkoraejuustokerroskakku, jossa koristeena rehuja ja nakkeja. Käy.

Nipa-possu sai myös kutsun kakkupöytään. Tässä lajitellaan.

Juhliin tottakai kuuluu lahjukset

Sillä välin Jalmari on juossut reeneissä enemmän ja vähemmän. Keskittymiskyvyssä on pientä parantamisen varaa niin reeneissä kuin reenien ulkopuolellakin – se kun vikisee ja vinkuu kaikkien koirannäköisten perään. Ykkinäinen pieni pilkullinen kun on. No, silloin kun se tekee, se onneksi tekee kunnolla. Lauantain aksanvapaatreeneissä meillä oli mukana kouluttajana Heli Kallioniemi. Harmi vaan, että tunnissa ei kovin paljoa saa aikaiseksi, kun on neljä koirakkoa ja radan rakennus. Omatoimisessa harkassa oli saksalainen ja radalla muutamia kinkkisiä kohtia; oikeaan päähän putken lähetys, sylkkäri, eteenpäin irtoamista, kepit. Hyviä vinkkejä saatiin taas näihinkin ja Heli tulee huomennakin koutsaamaan shelttiporukkaa eteenpäin. Kepit pitäisi meillä ottaa nyt ihan tehotreeniin, koska oikealta ohjatessa se menee täydet kepit, mutta vasemmalta mää ilmeisesti sekotan sitä häröilemällä. Kotipihalle on jo kepukkaa haettu ja ne pitäisi vaan jotenkin räjäyttää kiinni jäiseen maahan…

Mehän ollaan nykyään HSKP:n jäseniä ja päästään Ojankoon (vartti autolla, aaaah, luksus!) treenaamaan. Tosin siellä on lumet vallanneet kentät ja Ojankokin odottaa sitä kuuluisaa kevättä. Haku on päällä sinne treeniryhmään, mutta taitaaa olla jälleen kerran aika paljon tunkua. No, jos päästään, niin kisalisenssi lähtee saman tien ostoon – jos ei, jatketaan Ertissä ihan niin kuin tännekin asti. Kesällä on meidän kannalta vähän hanurimpi juttu, kun Ertin treenit siirtyy Kirkkonummen Masalaan, johon meiltä on vajaa 50km matkaa yhteen suuntaan. 50km vrt. 10km. Siitä voi laskea meidän preferenssin :D No, mietitään kevään/kesän treenikuvioita, kun ollaan tässä asiassa vähän viisaampia.

Tiistain ohjatuissa oli taas vaihteeksi ohjaajapula ja luvassa oli vapaatreenit. Muut paikalle saapuneet halusivat tehdä rataa, joten puuhattiin siinä nopeasti kasaan putkeen lähetyksiä, hyppykulmia jne. Meillä taasen Jalmarin kanssa oli tekniikkatreenipäivä ehdottomasti, kun mun mielestä on ihan turha mitään rataa tehdä, jos ei peruspalikat ole sitä ennen kunnossa. Koirahan kyllä osaa ja tekee tasan niin kuin käsketään, mutta käskytyksen selvyydessä & ajoituksessa voipi olla jonninverran petrattavaa. Tähän kun me oikeesti tarvitaan vaan se yks hyppyeste ja sillä voidaan tehdä aika paljon. Niimpä me keskityttiin enemmänkin niistoihin, sylkkäreihin, takaakiertoihin, ennakoiviin valsseihin. Siihen päälle muutamat kontaktit, keinu ja radan pätkällä muutamat haltuunotot. Kaikenkaikkiaan siis tehokkaat treenit meille siitä huolimatta, että touhuttiinkin karvakasan kanssa keskenämme.

Tokoilemaankin me ehdittiin aksatreenien välillä, mutta kuten arvata saattaa, tuon vinkuvan shetlantilaisen mielenkiinnon kohdistaminen muuhunkin kuin karvaiseen liikkuvaan oli jokseenkin työlästä. Ei siis ehkä ne parhaat tokotreenit, mutta tulipa käytyä. Osittain tämänkin takia ollaan tehty päivittäistä kotitreeniä, muutamia minuutteja kerrallaan. Seuraamista, liikkeestä maahan, paikkamakuu, kapulan nosto. Ei ehkä huonompi strategia jatkossakaan. Ja jos ei muuta, niin ainakin ton turboahdetun karvajäniksen on saanut rauhoittumaan kotioloissa vähän reenaamalla. Toisella kun on NIIIIIN TYYYSÄÄÄÄ, kun ei voi edes äiskän korvassa roikkua.