Ja se on aina feispuukpeukun paikka. Väsynyt koira on onnellinen koira ja kun niitä on vielä lauantai-iltana kaksi, niin oisko se sitten tuplat? Ilmassa leijailee popkorninen tassutuoksu ja se on aina merkki siitä, että nyt on olo rela ja kaikki ok.
Tänään meillä oli touhuagendalla maalikoirakon touhuja, aksaa ja vieläpä shelttimäisiä vieraita. Kivaa siispä koko rahalla. Nati pääsi suorittamaan vaativaa maalikoirakon hommaa, jotta Ramses saisi vähän etsintätreeniä pitkän pakkasjakson jälkeen. Mulla oli molemmat piskit hallilla mukana, mutta ajattelin ottaa etsittäväksi Natin jo siitäkin syystä, että Jalmarin hajut huomatessaan Ramses voisi päättää, että parempi jättää toi karmea kakara etsimättä :D
Keli oli jokseenkin puuskainen, joten meidän hajujälki oli vähän vaikeutunut etsijälle ja kuulemma siellä oli kaivinkonemontussa kiipeilty hajujen perässä. Ei ollut tarkoitus tosiaan, kun me ei siellä kelattu, mutta onhan se hienoa, että tuli sitten treeniä vimpan päälle myös ohjaajalle :D Hienosti Ramses kuitenkin kohteensa löyti, kelistä ja muiden koirien hajuista huolimatta. Ja näytti olevan löytö hyvinkin mieleinen, kun siellä oli Nipa-daami odottamassa. Natinkin mielestä harrastus oli tosi kiva, kun löydettäväkin sai löytöpalkkion löytämisestä. Johan sitä siihen mennessä varmasti alkoi noinkin vaativa suoritus hiukoa.
Ehdittiin näppärästi siinä löytymistä odotellessa vetäistä pienet rallytokoharkat, joten siinäkin mielessä oikein hyvin kävi etsinnät meidän aikatauluun. Meillä kun on ne kisat tulossa, niin kai se pitäisi muistaa vähän reenatakkin. Tosin mää tiedän jo etukäteen, että se pieni siellä haahuilee ja nuuskuttelee, kun sen mielestä namit kasvaa maassa :) Mutta iloiset rallyt saatiin siinä aikaiseksi, joten sehän se pääasia on!
Jalmari pääsi sitten aksahallilla purkamaan energiaansa ja sitähän taas oli. Hohhoijjakkaa. Paikalla siis päräyttävä trio Java, Ramses ja Roihu ja ohjelmistossa tekniikkatreenit. Ja siihen yhtälöön käy tooooosi hyvin tuollainen keskittymistä ja ohjaamisen lukua vaativa harjoitus ja ämpärikaupalla energiaa. No, olihan se hyvä silloin kun se teki, mutta esim. 12 keppiä oli aika työlästä keskittyä tekemään. Lyhyempiä ja nopeampia pätkiä se pystyi tekemään, mutta kaikki muu aika plörinää :D Sehän olisi tahtonut tehdä, tunki itseään putkeen, keinulle, teki hyppyjä aina kun ne oli siellä päinkään ja ei muuta komentoa päällä. Sinäänsä hyvä, että aksa on sen mielestä kivaa, mutta työtä toki on tuossa energian ja keskittymisen kanavoinnissa. Jepa, no, tiistaina sitten taas ohjattuihin katsomaan millä meiningein silloin.
Aksan jälkeen riennettiin kotiin, kun Tiina täräytti laumansa kera kyläilemään. Ja o-ouuuu, johan tuli Jalmarin tassuun vipinää siitä huolimatta, että pari sekunttia aikaisemmin se levytti ihan satasella pitkin sohvaa, kun daamivieraita tuli kylään. Nikitalla oli ilmeisesti juoksut juuri loppuneet, niin ekstranam vaan T: Java. Paitsi että mamman sateenkaarimies taisi jopa enemmän lirkutella Lukalle, joten monipuolinen mies siis kaikenkaikkiaan - naistenmies ja miestenmies ;) Kiitos Tiina visiitistä!
Lopputuloksesta tästä nyt siis vihdoin ne kaksi sheltinnäköistä raatoa. Tosin mun ei tartte, kun hanurini nostaa soffalta, niin johan on pilkullinen varjo kattelemassa actionin perään ja jos jääkaapin ovi nirskahtaa, niin myöskin se mustanaamainen pärähtää samantien paikalle. Että ei ne ihan tajuttomia ole, mutta hyvä vaan, että uni maistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)