Kallis nolla

Otetaanko skaba kenellä on kallein nolla aksasta? Meinaan mulla on viime viikonlopun jälkeen ihan hyvä pohjatulos hallussa, jolla varmaan ainakin saa jonkun paikallisen enkan omiin nimiin. Aloitetaan vaikka siispä siitä. Oltiin siis Herra J:n kanssa JAT-tilassa Jyväskylässä kisaamassa kahden iltastartin verran. Vaikka parkkis oli ehkä eniten kuoppainen ja kurainen ja kelikin kylmä (etenkin, jos on pukeutunut liian vähän :D) oltiin kuitennii reissussa mieli aurinkoisena.

Ja mikäs oli ollessa, kun ekalta radalta saatiin tuloslistaan merkintä HYL, mutta se oli muuten superhyvä agirata meiltä. Todella tekninen ja vaikea (medi3 vain kaksi tulosta) ja silti olis selvitty hyvin hengissä. Rataantutustumisessa multa oli jäänyt yksi ansaeste bongaamatta ja sinnehän sitten piskin survaisin omalla liikkeellä, mutta muuten siis ratavirheetöntä menoa. Jej. Nykyään kun tunnutaan olevan erikoistuttu noihin hyppäreihin, niin nollahan me sieltä tempaistiin ja sillä tällä kertaa myös 3. sija. Vauhdissa hävitään vielä hintsusti kokemukselle, kun muutama valio kiilasi nopeammalla nollalla eteen, mutta oottakaapas vuosi-pari, ni johan kajahtaa ;)

Siinä sitten illanratoksi hämärässä kotiin körötellessä aito suicide-bunny päätti juosta mun auton eteen ja ystävällisesti tuttavallisesti satasen kyydissä sellainen kohtaaminen vallan pistää eturitilän uuteen uskoon. Ja luonnollisesti tuollainen muoviremppa meinaa sitä, että samalla vaihtuu sitten koko etupuskuri. No, siitä pitää olla kyllä aidosti iloinen, että metsän siimeksestä ei eteen päättänyt hiipiä jotain astetta isompaa, esim. peuraa tai vastaavaa. Sellainen olis jo aika huono nokkakoriste. Tänään on sitten rustailtu vahinkoilmoitusta ja käytetty kiesiä vahinkotarkastuksessa ja voi lol huoh.

Semmottiis. Nyt voin laittaa rastit kohtaan kallis koira (x), kallis nolla (x). Sunnuntaiksi olin sitten näpskänä tyttönä buukannut Nippetille terveystarkit, kun tosiaan pikkumustan silmätarkit olivat menneet vanhaksi jo aikapäiviä sitten. Kyllä se vaan kannatti herää jo kahdeksalta sunnuntaiaamuna ja lähteä tuntia myöhemmin ajelemaan kodin suuntaan Riihimäen kautta, kun duo Axelsson totesi Natin olevn täysin priimaa. Silmissä ei siis yhäkään mitään sanomista, sydämessä ei sivuääniä ja polvetkin 0/0. Jej!

Tosiaan Nipster tuli sitten kahden viikon lomalta kotiin ja näyttäähän tuo näköjään kotiinpaluutakin arvostavan. Tuossa se otus vetää zetoria sohvannurkassa tyynypinon päällä ja näyttää suorastaan maksimaalisen tyytyväiseltä. Ei taida olla siispä edes herneitä tyynypinon alla. Ilmeisen hyvin oli lomailutkin Mikkelissä kuulemma sujuneet, vaikka Nati ja Luna olivat muutamaan otteeseen keskustelleetkin voimasanoin ruuasta. Molemmat kun ovat niin kovin nälkäisiä.

Sunnuntai-iltapäiväksi suunnattiin vielä Etelä-Suomen Shelteille organisoimaani Jenna Caloanderin koulutuspäivään, jossa päästiinkin sitten vetreyttämään autossa istumisesta jumahtaneita pakaroita niin koirat kuin omistajat.  Ja Java veti hyvin! Vitsi mikä koira :) Se on magee fiilis, kun treeneissä on onnistuttu ja jos on vielä opittu jotain uuttakin. Saatiin ihan supermageesti toimimaan toi sylkkäri paikkaan, johon en olisi sitä itse osannut ajatellakaan. Leijeröinnit, putkeen irtoamiset. Nouuuu hätä! Tässäpä videotodiste: