3.4.2012

Yhden koiran elämää

Onko joku keksinyt mitä siihen toiseen käteen voi lenkillä laittaa, jos siinä ei ole koiraa? Se on vähän niinkuin ajaisi fillaria ilman takarengasta tai käyttäisi vaan yhtä kenkää. Ei käy. Meilläkun on taas "se" aika vuodesta, kun Nippenapperton asuu muutaman viikkoa evakossa ja kotona pyörii vaan yksi koira. On siinä tietty se hyvä puoli, että mun ei tartte nukkua jalat puuduksissa viidellä solmulla, kun Nati ei oo ottamassa jokailtaista paikkaansa sängyn jalkopäästä.


Muutenkin ollut taas vallan koiraton viikko, kun työt ja muu elämä häirinnyt koirailua. Niimpä Jalmarillakin on ollut ihan totaalisen harrastukseton lööbäiluviikko. Ensin piti olla breikilla omista seuratreeneistä kipparin karattua työmatkalle Barcelonaan ja heti sieltä palattua koirat kylmästi jätettiin autosta matkan varrelle Mikkeliin, kun matka jatkui Tahkolle koirattomiin mökkeihin. Olisin halunnut itseasiassa kisaamaan Kuopioon sunnuntaina, kun olisi kerrankin ollut jo suunnilla, mutta harmillisesti tosiaan molemmat seurueen mökit oli koirattomia, niin ei voinut pientä merirosvoakaan sitten laukkuun pakata.

Pitkää viikonloppua koikkuset vietti siispä Lunan seurana ja ilmeisesti koko trio on elostaan nauttinut. Siellä on painittu kolmeen pekkaan, juoksenneltu jäällä, syöty, hiihtäjiä jahdattu mökillä ja sen sellaista. Koiran elämää siis. Sunnuntaina paluumatkalla mukaan lähti vain Jalmari ja Nipa jäi horoilemaan Mikkelin suuntaan muutamaksi viikoksi. Ensimmäinen juoksuviikko menee ihan hyvin kotioloissa, kun Java kyllä noteeraa, että hyvät on parfyymit, mutta antaa kuitenkin olla enimmälti rauhassa. Pidemmän päälle siitä kyllä tulee varsin levoton mallisto, joten omien hermojen säästämiseksi ratkaisu on Nipen hoitoviikot.

Semmottiis. Treenattu ei siis olla, kun eilen ja nekin olisi voinut jättää väliin. Aikamoinen maanantai kolmastoista muutenkin, joka sai vaan tyylikästä jatkoa myös kentällä. Olin kaikessa homeessa jättänyt lenkkarit himaan, joten lompsottelin sitten ratapätkää taituroida mun tunnetusti hitaan koirani kanssa noissa goretex-popoissa, jotka on yhtä kaukana juoksukengistä kuin rautakanki keihäästä. Huoooooooooh. Olin joo myöhässä ja väärässä paikassa ja ties mitä. Kivaaa. Just sunnuntai-iltana ilmoittanut itsensä kisoihin ens sunnuntaiksi ja tosi jees lähteä mitään kasailemaan tollaisen paskomisen jälkeen, kun itse aiheuttaa koiralle virheet megakengissään. No, sinne siis ja katsotaan saadaanko ees tulosta aikaiseksi tällä kertaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)