Tokonmaku.

Jalmarin lihasrevähdyssaikku alkaa olla lusittu. Tosin itse se ei ole missään vaiheessa vissiin kipeä edes älynnyt olevansa ja tuntuikin välillä hölmöltä syöttää tulehduskipulääkekuuria, jotta aasi pääsee sitten poukkoilemaan pitkin seiniä. No, Rimadylit tehneet tehtävänsä ja minkäänlaista epäpuhdasta tassuttelua ei siis ole meillä nähty lääkärikäynnin jälkeen. Pari viikkoa oli siis ohjeistuksena ottaa relasti remmilenkkeillen (onneksi ei mitään totaalilepoa, johan tässä olisi ollut itse jos kukin ihmeissään tuon energiamäärän kanssa :D) ja so far so good.

Treenaamisetkin on rajoittuneet tokoon ja täytyy myöntää, että onneksi meillä on tuo "backuplaji". Java on kuitenkin aktiivinen koira, jolla on tekemisen tarve ja sitä saa sairaslomalla hyvin kanavoitua sitten tokoiluun. Mulla ei varmaan oo ikinä ollut noin innokasta tokoilijaa, kun kaveri oli ihan intopiukkana. Oikein toimiva muistutus taas itsellekin, että tuostahan saisi oikeesti hyvänkin tokokoiran tuolla moottorilla! Sillä on oikea tekemisenmeininki ja ilo, joka onkin tärkeintä tuossakin lajissa. Hintsusti iski siispä tokokärpänen ja katsellaan, josko ensi vuoden tavoitteisiin lykättäisiin se TK1.

Ohjatuissa tokoissa karvakaverin kierrokset on hintsusti punaisella, kun ollaan aksakenttien vieressä, joten siinä on aina messissä vähän ekstrailotulitusta. Silti se onnistuu tekemään hienoja onnistumisia, kunhan vaan tekemistä tarjotaan ja sitä vaaditaan. Tällä viikolla tehtiin paikkamakuu levottoman tuomarin säestämänä, joka ei Javassa aihettanut minkäänlaista reaktiota. Seuraamista lelumiinoitetulla alustalla ja lisäksi kaukoja ryhmätreeninä, jotta koira oppii kuuntelemaan vaan yhtä kipparia.

Näissä tosi kivasti tehtyjä vaihtoja, tosin muutaman kerran istumaannousut aiheutti kysymysmerkkiä koiran naamalla. Pitää ehkä ottaa liikkeellä palkkaus tuohon mukaan, niin nousee täpäkämmin (esim. siis tolpan ympärikierto ja siitä palkka istumaannoususta, kun liike on selkeästi motivoiva juttu). Lopuksi luoksetuloja liikkuroituna ja wauu! Jäi niin hyvä fiilis, kun tekee laukalla, jarruttaa nätisti ennen perusasentoa ja siihen siisti käännös ja iso palkka.

Teknisestihän tuo eläin alkaa olla aikamoisen taitava näinkin vähällä reenaamisella. Vähän kun ottaisi ketjuttamista ja palkkaamattomuusreeniä, niin hyvinkin voisi kisat kohta kolkutella ovella. Mutta kun ei ole mikään kiire. Mielummin haluan oikean viretilan ja ilon niin vahvaksi, että se kantaa myös kisoissa tässäkin lajissa. Ihan vaan ollakseni reilu kaksijalkainen en halua mennä kokeeseen paineistamaan koiraa ja huomaamaan, että ohhoh, ei se ollutkaan vielä valmis, vaikka teknisesti tekisikin oikein. Ennemmin siis riemuhöntsäiltyjä nollia, kuin matkalaukkuseuraamista.

Oli ihan hyperopettavaista käydä eilen katselemassa tokon piirimestaruuksia Tuomarinkylässä. Samalla näkee kaikkia luokkia ja koko kirjon tokoilijoita. Osassa kehistä oli vielä katsojankin kannalta erittäin viihdyttävät tuomarit, kun perustelivat voittajassakin aina miksi päätyivät juuri siihen liikearvosanaan. Kummasti oppii siinä itsekin näkemään liikkeen eri osia ja etenkin sitä mikä on hyvä ja mikä taas ei. Ja sitten pääsin vielä hyödyntämään Jennin toko-osaamista, kun pääsin kyselemään kokoajan yhtä sun toista. Kiitos siis seurasta ja hyvistä vinkeistä :)

Toko-J vuoden takaa :)

Suosittelen siispä lämpimästi, että jokainen, jonka mielestä toko on tylsää tutustuu oikeesti kunnolla lajiin. Ei mihinkään pakotetokoon, vaan iloiseen tokoon, jossa liikkeet on itseasiassa tempun osia ja se näkyy myös koiran suorittamisessa. Tässä muutamia syitä näin niinkuin esimerkkinä:

• Koira oppii tekemään töitä ohjaajan kanssa
• Ohjaaja oppii palkkaamaan koiraa useilla eri tavoilla; namit, lelut, sosiaalinen palkka, ääni, ilmeet, eleet, liike, ajoitus jne. Ja samalla myös oppii eroja eri palkkaamismetodien välillä, että mikä sopii minnekin
• Oppii liikkeiden pilkkomisen. Mitä kaikkia osia on esimerkiksi noudossa, miten koiralle opetetaan kukin osa erikseen ja sitten vasta yhdistetään?
• Treenaaminen on helppoa. Kaikki tarvikkeet mahtuu yhteen laatikkoon ja sitä on helppo roudata vaikka lähimmälle parkkipaikalle, jos ei ole omaa pihaa. 
• Yksin pystyy treenaamaan paljon
• Koira oppii sietämään häiriöitä ja silti tekemään ohjeistettua käskyä
• Liikkeiden ketjuttaminen, palkkaamattomuus. Miten koiralle opetetaan, että palkkaa on tulossa ja se onkin niin megapalkka, että kannattaakin odottaa
• Viretilan hallinta. Mikä on oikea viretila, miten se saadaan aikaiseksi, miten se pidetään.

Onko joku sitä mieltä, että näistä ei ole ollenkaan hyötyä muissa harrastuksissa?