No kaikessa ankeudessaan syksyssä on sekin puoli, että pääsee treenaamaan taas vallan t-paitasillaan lämpimissä sisätiloissa lätäköttömällä (gotta love Finnish... :D) keinonurmella. Meinasi muutamat reenit ollakin jo aika arktisia, kun luonnollisesti loppu-ulkokauteen kuuluu kastuneet vaatteet ja läpimärät lenkkarit. Satuttiin vielä olemaan sellaisella kentällä, johon kasaantu keskelle ihan törkysen iso lammikko ja lähestulkoon suoritus vaati aina puhallettavaa kanoottia.
Pientä noottia ja purnausta lähtee silti seuran suuntaan siitä, että ohjatut viikkotreenit on talvikaudella vaan joka toinen viikko :( Ja tämä nyt on aiheuttanut jo seuran ulkopuolellakin huvittuneita hymähdyksiä, että hallin omistajaseura, eikä riitä edes omille halliaikaa. Itsenihän on kuitenkin sen verran hyvä tuuri käynyt, että vuoroviikoin on noi seuratreenit ja vuoroviikoin haastajatehistreenit, että oppiin pääsee silti joka viikko. Mutta muiden ryhmäläisten kannalta harmittaa kyllä, kun kuitenkin tavoitteellisia jo pitkään reenanneita porukka pullollaan. Ison seuran huonoja puolia nämä siis.
Siitähän ei siis lannistuta. Jos ajatellaan positiivisia puolia, niin jääpä ainakin vapaatreenaukselle enemmän aikaa. Tosin haasteeton laji ei ole sekään, kun mulla on kutakuinkin kolme ajallista vaihtoehtoa: herätä kukonlaulun aikaan ja mennä hallille ennen töitä (huijui, pimeä ja kylmää ja plää), lähteä joku päivä töistä aiemmin ja mennä reenaamaan jo viimeistään klo16 tai lähteä suosiolla lepakkovuoroon klo 22 jälkeen. Mä en ole ihan vielä keksinyt millä kombinaatiolla sitä lähtis liikenteeseen, kun jokaisessa vaihtoehdossa on omat synkät puolensa :D
Hömmm. Ollaan me jotain reenailtukin. Keskenämme ollaan käyty tekemässä "aivot narikkaan back to basics" -vetoja muutamana päivänä, jossa tarkoitus vahvistaa esteen merkkausta ja ennakointia käännöksissä ja irtoamista. Sen lisäksi projekti puomin kontakti on nyt otettu suurennuslasin alle pohdintaan. Veikkaan, että tästä tulee ainakin hyvin filosofinen ongelma ja sen ratkaisemiseen saan todennäköisesti kulumaan aikamonta kalenterin sivua.
Jutttuhan on nyt niin, että puomin kontakti ei ole mitenkään erityisen huono. Vaikka joskus toki sorrunkin käyttämään ilmaisua "perseestä", mutta siinä on ehkä ripaus liioittelua. Koira menee ja se pysähtyy ja odottelee oikein kiltisti. Yhtään kontaktivirhettä tuo eläin ei ole myöskään tehnyt koko kisaurallaan (paitsi kerran tippunut puomilta, mutta sitä ei varmaan voi kontaktivirheeksi laskea :D). Monelle tämä olisi oikein hyvä ja riittävä status quo, mutta nyt kun tänä kautena olemme mukana niin aluevalmennuksessa kuin seuran puolesta haastajatehoryhmässä, se asettaa myös tietyllälailla vähän erilaiset kriteerit asioille. Ihan kiva ei silloin riitä, kun meidän on kuitenki kyettävä näyttämään edistymistä.
Edistymistä mitataan myös sekunttikellolla ja sitä vastaan meillä pitää olla erinäköisiä argumentteja miten me halutaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä noihin asioihin. Ja meillä on sekuntti kirittävää huippuaikoihin jopa vedättämällä, joten tarttis tehdä jotain. Tuollainen tasoitus on kuitenkin ihan turha ja vaan koulutuskysymys. Koska käyttäytymismallin muuttaminen täysin on koiralle paljon hämmentävämpää ja työläämpää, kuin vanhan muokkaaminen, ei lähdetä vaihtamaan 2on2off -tekniikkaa juoksukontakteiksi. Toissijaisesti voi olla mahdollista, että otan projektiksi molempien tekniikoiden opetettamisen :)
Ensimmäinen haaste on nyt kriteerien asettaminen: Minkälainen halutun suorituksen pitäisi olla? Sitten alkaa pilkkominen ja takaperin osien kasaaminen. Todennäköisesti lähdetään hakemaan ratkaisuja flat working kautta, koska ensin ajattelin lähteä rakentamaan parempaa rytmitystä koikkulille suorittamiseen. Ja sekin voi olla mahdollista, että pitää käskysanakin vaihtaa johonkin muuhun, ettei vahingossa pyydä tai vahvista ei-toivottua vanhaa käytöstä. Plops vaaan niiin :D
Pohdinnan lomassa ollaan todistetusti treenattu. Tiistaina oli jälleen vuorossa haastajatehiksen treenit tällä kertaa Jenna Caloanderin koutsaamana ja olipas taasen kivaa! Tosi kivoja ratkaisuja löydettiin meille ja luonnollisesti lisää treenattavaa. Nyt vaan pitää omaan päähän, jalkoihin ja olkapäihin takoa noi sylkkärit. Törkysen toimiva ohjaus, kun tarttee saada vauhtia ja etumatkaa. Omalla alkuperäisellä ohjaussuunitelmalla hävisin sekuntin tuolle sylkkäripyöritykselle... Sen lisäksi alun pakkovalssi+ takaakierto+ persjättö oli myös erittäin näppärää kyytiä ja onnistunut backlap (tosin videolla se nyt ei ihan kaikkein luontevin kyllä ollut just tällä vedolla) lämmitti mieltä. Superia! Kiitos Jennalle videosta ja vinkeistä :)
Ajatus puhallettavasta kanootista sai aikaan kyllä päivän naurut. :D
VastaaPoistaHienoa pyörittämistä teillä kyllä.. :)
Aksanharrastaminen vaatii joskus äärimmäisiä tekoja :D
PoistaKiitämme, oli kyllä kivat treenit ja kerrankin ohjaaja siellä missä pitää. Ja hauvan kanssa jopa samalla radalla, yayyy.