Tuloksena siis 80p (105-25) ja laukauskokematon. Tuomareina Sami Heikkilä ja Mikael Laine.
Toimintakyky -1
Terävyys +1
Puolustushalu +1
Taisteluhalu -1
Hermorakenne +1
Temperamentti +2
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +2b
Laukauspelottomuus ++ (laukauskokematon)
Taisteluhalun mogasin ihan vallan itse, kun olin ihan totaalisen jäässä leikityksessä. Mukana ollut kaverikin sanoi, että ethän sä ny noin leiki ikinä :D Java siis otti narupalloa suuhun, mutta ei lähtenyt vetoleikkiin, koska tämä daiju ei voinut sitä leikittää kaikessa kohmeessä kuten vetoleikissä aina teen. Siihen koiralle on käsky "kii" ja luonnollisesti en mitään sellaista suustani saanut alkuhässäkässä.
Tuomaria Javaa ei juuri kiinnostanut moikata, vaan se vaan seisoskeli mun jaloissa ja oli sitä mieltä, että tuomarisetä saa pitää tunkkinsa. Lähti kyllä hihnassa sitten sen mukaan ja antoi itseään silitellä kiltisti. Seinähyökkäyksessä se itseasiassa myös päästi tuomarin itseään silittämään ilman mitään ihmeempää.
Kelkalle se otus tomerasti haukkui häntä tötteröllä aika pitkäänkin ja kohti tullessa väisti haukkumaan muutaman metrin päähän. Sitä ei kiinnostanut mennä kuitenkaan itekseen kelkkaoliota mennä tutkimaan, vaan tuli sitten vasta mun kanssa farkkutakkia ja pipoa kyllä reippaasti nuuhkimaan.
Hyökkäyksessä se seisoi aika pitkään mun ja hyökkäävän tuomarin välissä haukkumassa, mutta muutaman metrin päässä tuli sitten mun rinnalle, et sano mamma tolle ny jotain. Tälläisessä tilanteessa sitä kanttia sitten löytyy, kun äiti on liikenteessä mukana. Seinähyökkäyksessä sitä kun ei itseasiassa kiinnostanut yhtään mikään muu, kuin että äiti on nurkan takana ja minäkin haluaisin sinne mennä. Siinä se nakotti sitten seinänvieressä istua kulman taakse tuijotellen, että heilu vaan äijä keskenäsi siellä.
Tää on se kohta, jonka takia olen miettinyt luonnetestin sopivuutta sheltille, että testataan ihmisuhkaa. Mut kun näin miten tuomari hoiteli tämän, en näe oikeesti mitään syytä minkä takia shelttejä ei pitäisi lt-testata enemmän. Kun tuomari näki, että Java ei millään lailla reagoi tuomarin mekastukseen ja kepin heilutukseen, se lopetti hyökkäyksen samantien ja meni vaan rapsuttelemaan koiraa.
Haalarille ja tynnyrille se reagoi nopeasti hihnan verran, mutta takaisin palatessa tuli reippaasti katsastamaan tynnyrin ja nätisti tuli molemmista ohi. Vähän se katsoi, mutta tassutteli löysällä hihnalla näiden ohi.
Pimeässä huoneessa oli laitettu aidat huoneen halki ja sieltä toisesta reunasta oli aukko, josta pääse kulkemaan sitten huoneen toiseen laitaan, jossa olin komerossa piilossa. Jalmari käytti ilmeisesti eniten energiaa siihen, että se pohti miten tästä aidasta pääsee yli sen sijaan, että se olisi lähtenyt etsimään kiertoreittiä. Jotain miesten logiikkaa, että lyhyin reitti sen olla pitää? Sen verran piti siis jeesaa, että kutsumalla ei lähtenyt, joten piti nousta oviaukkoon ja sitten se otus kipitteli tulla iloisena luokse.
Lopuksi oli sitten vielä laukaukset, joissa se käänsi päätä äänilähdettä kohti, mutta jatkoi matkaa. Näistä siis arvio laukauskokematon.
Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus ja koiran näköiset pisteet taisteluhalua lukuunottamatta (siitä kiitos omistajalle ;). Se mikä oli mulle tärkeintä tässä testissä, niin koiruus reagoi ärsykkeisiin varsin näkyvästi, mutta palautuu niistä nopeasti. Ei mene itse tutkimaan kohdetta, mutta tulee sinne kyllä ohjaajan kanssa. Myöskin osioiden välissä osoitti nopeaa palautumista, eikä paineistunut testin etenemisestä progressiivisesti. Tästä sai tuomariltakin erityismaininnan, että ei tarvinnut mitään lisälenkkejä eikä palautteluaikaa, vaan suoraan osiosta toiseen pystyttiin liikkumaan. Varsin täysjärkinen perussheltti siis, jonka kanssa on kiva ja ongelmaton touhuta :)
Suurkiitos Sarille seurasta, kun lähdit meidän kanssa roadtripille <3 Muokataan postausta vielä sen verran, että lisätään fotoa matkaseurueesta. Mukana siis myös Nefer -neiti viihdyttämässä takakontissa ja lenkillä urheaa luonnetestattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)