6.8.2013

Leireilyä vol. 1

Kaksi viikonloppua on nyt hyvinkin tiiviisti vietetty koiraharrasteissa ja siitä johtuen sitten kaikki muu elämä ollut vähän holdissa, kun ottaa huomioon vielä viikko sitten alkaneet duunit. Puuuuuuuh! Note to self, ei enää ikinä kahta leiriviikonloppua putkeen ;)

Etenkin, kun satuin tulemaan kotiin mökiltä vasta pe-iltana suorittamaan pikapakkauksen lauantain aamulähtöä varten. Sellain pieni hässäkkä aina edesauttaa monia asioita, mutta nähtävästi ainakin suurin osa vaadituista tavaroista oli messissä. Sellaisen kardinaalimokan tein kyllä jo tässä vaiheessa, että en ruvennut yötä myöten keittelemään mitään broiskun sydämiä palkkaherkuksi, vaan ajattelin mennä sieltä missä aita on matalin ja hakea edukkaimman nakkipaketin lähimarketista. Fail! Note to self vol. 2, ei paskoja nakkeja tokoon.

Lauantaiaamuna pihaan kurvasi siis Satu shelttityttöineen ja tehtiin luova auton vaihto-operaatio. Toi mun pikku-Audi ei ole kyllä koira-autoa nähnytkään ja meinasi olla rajoilla, että sai mahtumaan neljä shelttiä, kaksi ihmistä, yhden kevyt häkin ja kaikki kamat. Noi omat turilaat kun vievät koko takakontin ja häkkiä siihen ei ole kannattanut ostaa, kun luiskaperämallin takia se ei sitten kävisi mihinkään muuhun. Mutta maximum load siis saavutettiin ja matkaan päästiin ajoissa kohti Tuorlaa.

Tuorlassa siis meitä odotti 2 x 3,5h tokosessiot viikonlopun aikana Leena Välimäen silmien alla. Tokoahan me ei olla ehditty tekemään juuri ollenkaan kroonisen ajanpuutteen takia. Muutaman kerran käyty shelttipoppoolla vapaavuorolla tokoilemassa, mutta muuten on pakko myöntää oma saamattomuus sen suhteen. Niimpä suuria odotuksia ei ollut lähtökohtaisestikaan, mutta siihen päälle sitten vielä Neiti Nakki aloitti just viikonloppuna juoksunsa! Jippii, olipa mukavata kun koko viikonloppu samassa takakontissa ja huoneessa juoksunartun kanssa naisten päälle ymmärtävän shelttipojun kanssa ja sitten pitäisi vielä tokoilla. Note to self vol. 3, jos juoksuvaara leijailee kahden kuukauden vaara-alueella, Nipi jää kotiin. (Olisin nyttenkin jättänyt, muttakun puolisko oli myös viikonlopun poissa).

Niimpä nenä meinasi vähän viedä nuorta sälliä ja sen tekemisestä puuttui todellakin se into ja terä, jolla se muuten työntekoon suhtautuu.  Tekihän se kyllä, mutta on se vaan itsellekin aika fiilistä nakertavaa, kun joutuu laittamaan niin paljon energiaa sen mielenkiinnon pitämiseen ja motivointiin, jota normaalisti ei todellakaan tarvitse. Jos olisin ollut yksin liikenteessä, olisin saattanut jättää sunnuntain treenit kokonaan pois. Nakit ei paljoa kiinnostanut, mutta onneksi on tennispallot keksitty. Mutta, kaikesta huolimatta töitä tehtiin :)

Treeniin olin viikonlopuksi valinnut meillä seuraamisen ja jäävien erottelun, ruudun, hypyn ja noudon. Siihen päälle sitten vielä yhteistreeninä paikkamakuut, luoksetulot ja häiriötreeniä.  Aloitettiin siis tuolla jäävien ennakoinnilla, kun seuraamiset hajoaa ennakointiin heti jäävien jälkeen.  Tähän vinkkiviitonen oli varsin yksinkertainen, eli vaihdetaan koko seuraamisen käsky jääviin. Aiemmin sillä on kyllä ollut eri virittelysanat, mutta koska ne ei riitä, niin vaihdetaan koko seuraamisen sana sitten. Ja sen lisäksi jäävien erotteluun saatiin oikein hyvä leikkivinkki, jolla saa kaikkien kolmen jäävän erottelut samalla kertaa ja toistoja riittäväksi. Koira siis pyöräytetään liikkeelle, annetaan käsky ja palkataan, jos meni oikein. Jos ei, leikki jatkuu.  Kuinka yksinkertaista ja hauskaa koiralle, kun saa palkkaa ja on paljion enemmän touhua, kun jossain kokonaisen jäävien liikkeiden treenauksessa. Sen lisäksi palkkana hyvästä seuraamisesta Java lähetettiin kiertämään ihmisiä, tuoleja jne. kun hän on vauhdille lämpeävää mallia joka tapauksessa.





Ruudussa ollaan päästy siihen vaiheeseen, että yksi leluruutu ja sen jälkeen pari näyttöruutua menee jo ilman lelua.  Treeninurtsilla oli ilmeisesti joku juoksuntuoksu treenaillut aiemmin, koska hyvin moni koira kulki nenä maassa siellä ja jokunen kävi jopa ihan muina koirina merkkailemassakin. Siinä siis vähän lisähaastetta vielä, jottei tuo oma juoksuntuoksu takakontissa riitä. Ihan hyvällä mallilla kuitenkin. Kosketusalustan voi ottaa mukaan, jos näyttää, että paikka ei muuten pysy (meinaa ajautua takareunaan) ja täyspitkältä matkalta vaan vauhtiliikkeenä ottamaan. Ruudusta poiskutsut sitten vielä erikseen.

Pallo ruudussa


 Sunnuntaina aloittelin hypyllä. Siinä kun se kiepsahtaa tosi lähelle hyppyä seisomaan , joten halusin siitä paikasta jutella. Lentsun mielestä se ei korjaannu paluuhyppyliikkeen mukaantulolla, vaan paikka pitäisi saada jo nyt kauemmaksi. Tuota kun olen aiemmin paljon kuullut, että kun koira tietää paluuhypyn tulevan, se itse korjaisi ekan hypyn jälkeen paremman paikan. Aaasia selvä. Treenattiin siispä kauemmaksi jäämistä. Hyppynoudon harjoittelu on Lentsun mielestä erittäin hyvä treeni jo alo-luokan hyppyä tehdessä (kun nouto on valmis), kun siinä saa sitten vähän niin kuin kaksi kärpästä samalla iskulla.

Ai mitennii lähellä






Viimeisesti katsottiin noutoa. Noutohan on tuolla tehty naksuttelmalla ja sehän alkaa kyllä imuroida kapulaa suuhun heti kuin sellaisen näkee. Sillä on siis tehty erikseen nostoja, pitoa, hakua ja kuljetusta. Enää viilausta kaipaa tuo palautus perusasentoon, kun nätisti se pitää kyllä kapulan suussa, mutta jää herkästi vinoon palauttamaan. Sen lisäksi noutoon lähdön odottaminen pitää vielä rakentaa, kun poju ponteva haluaa ampaista kapulan perään just nyt heti.

Ego kestää myös pinkit kapulat!




Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli täynnä superupeita tokoshelttejä, joita oli kyllä ilo katsoa. Jokainen, joka jaksaa natista, että ei ole sheltistä tavoitteelliseen tokotreenaukseen olisi kannattanut olla paikalla todistamassa noita suorituksia. Toivon mukaan siis pian näitäkin nähdään sankoin joukoin EVL:n puolella näyttämässä mihin sheltistä oikeesti on, kun on jaksettu tehdä töitä pitkäjänteisesti ja oikein.  Todella paljon myös hyviä vinkkejä moneen asiaan tuli laitettua korvantaakse (pitää muistiinpanot käydä joskus ajatuksen kanssa läpi) .

Selkeää hyötyä meille on sellaisilla kouluttajila kenellä on kokemusta muistakin kuin bc:stä niin saa vinkkejä vähän laaja-alaisemmin. Suosittelen äärimmäisen lämpimästi jokaiselle yhtään tokosta kiinnostunutta tuota shelttitokoleirillä (vink, järkätään ensi vuonna juuri samoihin aikoihin uudelleen), kun nyttenkin paikalla oli ihan täysin vasta-alkajasta EVL:n koirakkoihin ja silti jokainen sai varmasti hyviä vinkkejä ja paljon motivaatiota treenaamiseen.

Ennenkaikkea itsekin voisi sen pitää mielessä, että viisi minuuttia joka päivä riittää aivan loistavasti :)

Vajukki ja sen äiti ;)
  
Lauantai-illalla käytiin kahvilla Sirpalla koko lauman voimin ja sen päätteeksi sitten vielä pieni metsälenkki:

Tipi, Java, Nati, Sani, Leya, Maya ja Miro


Kiitos vaan seurasta kaikille ja Satulle & Sirpalle hienoista kuvista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)