Uskonpalauttelua

4h auton ratissa ja 400 km myöhemmin. Olipahan vaan ässätiistai, kun sattui samalle päivälle kevään viimeiset kaukoryhmätreenit Kaarinassa ja vieläpä Jennan tehistelyt iltapuhteeksi. Toki olisin ne eri iltoihinkin kelpuuttanut, mutta aina kun ei voi valita - ja jos ei osaa valita, niin pakko ottaa molemmat. Ja tässä vaiheessa yksi innokas karvahattu nyökyttelee oikein pontevasti, että tulen mukaannnnn.

Tällä kertaa kaukoryhmän treenit veti Janita ja lähdettiinkin liikenteeseen heti rataantutustumisen jälkeen virtuaalikoiralla. Jokaisen piti siis vetää omat ohjaukset virtuaalikoiralla ja toisten sen jälkeen kommentoida kaikki virheet koiran näkökulmasta, jota matkaan mahtui. Virtuaalikoiravetoja on tullut aiemminkin kellotettua, mutta tämä vertaiskommentointi olikin uusi ulottuvuus. Varsin mielenkiintoinen kokemus, kun ei tunne niin hyvin kaikkien koiria tai miten ne on koulutettu mihinkin ohjauksiin, vaan pitäisi oppikirjaohjausten perusteella päätellä menikö ohjaukset maaliin vain nou.

Tästä päästiinkin sitten tosi toimiin rallattelemaan. Alun pakkovalssista yks tuhma otus meinas paahtaa pari kertaa läpi, mutta hyvä muistutus taas oikeesti tuijottaa niihin silmiin ennen lähtökäskyä, josta näkee mihin se on menossa. Toinen jännä juttu oli noi kepit, kun hyvin se löysi sisäänmenon, muttta meinasi pari kertaa lopettaa kesken puolessa välissä, kun jäin taakse. Näitähän toi ei ole tehnyt, joten pitänee taas vähän vahvistella asiaa, että loppuun mennään, vaikka mikä olis. 12 hypyn valssin suuntaa hiottiin kondikseen ja heti kun sen sai ponnistuspaikkaan, niin sissos sentään miten makeesti toi koira kokoaa.

17 rima meinasi pariiin otteeseen tippua, kun siinä oli helppo jäädä eteen patsastelemaan. Pitäiski treenaa nyt takaakierto-vastakäännös -komboa, jolla sen riman saa tiukassakin paikassa pysymään, jos turkiksella on taipumusta niitä kolistella. Loppupätkä olikin sitten Naamarille ihan pala kakkua ja jopa 23-24 pystyi tekemään tiukemman mutkan kautta ihan helposti. Jopa siis Javan kanssa, jonka mielestä kaikki edessä olevat esteet on tehty suoritettavaksi.

Putken jälkeen tuleva okseri oli erittäin paha kaikille tuon ryhmän makseille ja välillä nähtiin todella hurjia takariman päälle laskeutumisia. Hyvä pitää mielessä itsekin, että noita pitäis säännöllisesti muistaa treenata, vaikka Javan mielestä siinä ei olllut mitään ihmeellistä ja tyylipuhtaasti okseria suoritteli myös putken jälkeen. 

Muutenki hyvin kääntyvälle koiralle tää rata oli ihan näytöstä, kun monessa paikkaa vaadittiin hyvää koordinaatiota ja kokoamista. Ja niissähän Java on ihan poikkeuksellisen hyvä, jota saatiinkin Janitan kanssa yhdessä ihastella. Kaikenkaikkiaan siis superhyvät treenit, jossa saatiin taas vähän uutta ja ennenkaikkea vahvistusta sille, että ollaan ihan oikealla tiellä. Ja kun ite muistaa ne perusasiat, niin koira kyllä tekee mitä pyydetään.

Lauma pakattiin siispä taas autoon jäähdyttelyjen jälkeen ja huristelimme hymy huulilla kohti Ojankoa. Sen verran taktisesti myöhässä saavuttiin paikalle (kun Kaarina ja Vantaa ei ole ihan vierekkäin), että rataantutustuminen jäi meiltä väliin. Käviin siis vaan pyörähtämässä radalla tsekkaamassa mikä on missäkin, kun esimerkiksi muuri oli vaihtunut pituuden paikalle ja siitä sitten pikapikaa lämppälenkin kautta taas tosi toimiin. Javasta ei tuttuun tapaan huomannut, että yhdet treenit on jo pohjalla muusta kun siitä, että turha sinkoilu kaikille mahdollisille esteille puuttui ja se meni niiiiiiiiiiin mageesti.

Ykkösellä nykäistiin sitten kepeille asti rata ihan tyylipuhtaasti, joka hämmästytti kyllä molemmat radalla seisoskelijat. Jennakin oli rataa suunnitellessa miettinyt, että noi putkiansat linjoilla on niin Jalmarin pikkuhaasteita ja nyt se ei edes sinkoillut yhtään mihinkään muualle kuin ohjauksen suuntaan. Vauhtiahan siltä ei katoa näissä kakkostreeneissäkään, joten oli ihan kiva kerrankin ohjaa nollatykkiä :D

Koska aikaa oli yllin kyllin, ehdittiin sitten kokeilla monia eri vaihtoehtoja 9-14 pätkälle, jossa saatiin ansaesteitä linjoille. Ei mennyt pieni pilkullinen lankaan, thih! Sen lisäksi treenattiin kepeille muutamaa entryvaihtoehtoa, josta A.lle lähetys ja törkkäys oli ehdottomasti toimivin. Hienosti se osasi A:n suorittaa ihan itsekin ilman,e ttä mun piti siinä hillua tai heilua häiritsemässä. Loppuun hyödynsin vielä Jennaa apupalkkaajana puomille, kun kerrankin oli joku muu klikkerin ja palkan kanssa heilumassa.

Mutta kaikenkaikkiaan huikean timanttinen treenipäivä taas :) Mun pitää vissii ennen kisoja ruveta treenaamaan 20 minsan ratatreenit, niin ylimääräinen energia karisee ja sinkoilu vähenee....