Luvassa siirappista agilityhuumaa. Lukeminen kannattaa lopettaa tähän, jos sellaisesta on OD:t päällä ;))
----------------
Oma rispekti tuota pilkullista räkäposkiaksaajaa kohti kyllä nousi taas aikalailla. Ei tunnu missään, että matkustettiin yli 800km, kisataan täysin vieraassa paikassa vieraalla alustalla, päivät on pitkiä, sää helteinen ja silti se vetää jokaikinen kerta ihan täydellä sydämellä. Sehän on ihan yks perkele kun vuoroa odottelee, koska hän mielestään yksinkertaisesti omistaa kaikki aksaradat ja moni voisi jo kauhistella, että ihan varmaan hyydyttää itsensä tuolla käytöksellä, kun noissa isoissa geimeissä joutuu kymmenen seuraavaa olemaan jonossa valmiina. Niin vissiin, juuri sillä hetkellä, kun starttiin käydään omaa vuoroa odottamaan, se keskittyy 110% rataan ja kaikki muu keuhkoaminen unohtuu. Ja radan jälkeen kierrokset laskee samantien, että olipas siistiä, tehdäänkö uudestaan. Mun pieni pala taivasta <3
Varsinaista kuvaajaa ei mulla ollut, kun kepo jäi enimmäkseen mielummin mökille päivystämään omia juttujaan, kuin kuumanhikisenä kisapäivänä vartomaan meidän vetoja. Onneksi on koirakuvien stream! Ekalla radalla Javahan sitten täräytti oikein kunnon yllärin revittelemällä nollan sijoituksella 5./ 108. VAIKKA se vilkaisi mua ennen keppejä, paikkasi varman kiellon vauhdit nollassa 12 hypyllä ja vielä tyylikkäämmin teki sen hypyn jälkeen itseasiassa voltin väärään suuntaan. No, hyvähän se on, että ehtii vähän pyöriäkin ja siitä huolimatta maaliinkin kelpo ajoilla. Sunnuntain jatkobaanat siis varmistettu jo tässä vaiheessa ja tavoitteet ylitetty moninkertaisesti!
Kakkosradalla tulikin sitten vähän enempi virheitä. Ensimmäisen aloitin itse, kun valssi lähti väärään suuntaan ja meinasin survoa koiran nelosputken ohi. Se kuitenkin teki kiltisti viime hetken jarrun ja taisteli itsensä takaisin oikealle radalle. Pohjasen kontaktituomarointilinjasta en tykännyt koko viikonloppiuna ja siitä saatiin sitten omakin osamme vitosten muodosta. Olin kyllä mielestäni koiran pysäyttänyt keinulle ja odottanut kolahduksen ennen vapautusta, mutta niin vaan Eeva-Liisalla oli tarvetta ulkoiluttaa kainaloa. No ei sen väliä, kepit oli hienot ja itsenäiset, mutta sitä seuraava putki ihan KAMALA. Sinne se Javakin pamahti nurin niin, että koko tuubi vaan soi monen muun koiran ohella ja siinä meni sitten omakin ajoitus ihan metsikköön, kun koira ei ollutkaan siellä missä piti. Tärkeintä silti, että koira on kunnossa tuon putkiepisodin jälkeen ja onneksi nämä perseputket vaihdettiinkin sitten kokonaan pois radoilta sunnuntaiksi. On varmaan monelle eläinfyssarille ja -hierojalle ollut töitä näiden kaatumisten jälkeen ja se on iso dislike, jos joku :(
Loput onkin sitten livestreamlinkityksiä: Rata2
 |
| Kylläpäs ohjaajaa jännittää naama valkoisena :DD |
Sunnuntaille lähdettiin siispä aikamoisen kutkuttavista paikoista sijoituksella 15. Sunnuntain ekalle radalle todella harmittava liukastuminen koiralle kepeillä, kun se joutui pomppaamaan kaksi väliä. Ei ole tainnut tälläistä virhettä tulla tolle ikinä, joten hyvähän se oli nyt sitten aloittaa. No, minkäs sille pieni eläin voi, jos ei popo pidä. Loppurata olikin sitten ihan hassuttelua, kun vitosen jälkeen peli on kutakuinkin siinä.
Rata 3
 |
| 2. radan ohisurvonta kuvin :D |
Neloshyppäri oli aikamoisen kinkkinen jo rataantutustuessa ja siltä se sitten näytti lopputulemakin. Makea alku, mutta niin vaan askeleen myöhässä lähdin putkelta ja ilman haltuunottoa tai linjausta keskimmäiselle hypylle, niin sinnehän se takaakiertoon lurahti. Ei voi koiraa syyttää tästäkään :)
Rata 4
Finaali olikin siten ihan mahtaava tykitystä! Tykkäsin Rauno Virran radasta, Java oli upea ja fiilis huikea. A:n kontaktivirheestä saatan olla snadisti eri mieltä, vaikkakin se on huono 1,5 askeleen hitti. Jännä paikka muutenkin edestä noita tuomita Eeva-Liisalla, kun sivullahan sun pitäis olla oikeesti kattomassa mihin ne tassut osuu, eikä miten se hyppää. Vaikka pysäytin puomin kontaktin, niin tällä radalla oltiin vain sekuntti voittajasta! Siis olisi ollut 40 pisteen veto viiden sakkiin, aika hienoa. Ehdottomasti meiltä kuitenkin siis koko viikonlopun paras rata, jossa rohkeaa ohjausta ilman varmistelemista. Ja koirahan kuittaa heti tälläiset luottamuksen osoitukset olemalla juurikin sen arvoinen. Etenkin toi puomin alla olevaan putkeen irtoaminen ja ennen puomia olevien hyppyjen itsenäinen suorittaminen, jesjesjes. Niin pähinöissä tästä radasta, että tämä fiilis kantaa kyllä pitkälle.
Rata 5
Kaiken kaikkiaan siis käsittämättömän upea viikonloppu. Kisapaikka mahtava, majoitusfasiliteetit loistavat, kelit upeat, huippuaksaa, mahtavia tyyppejä. Ja ennenkaikkea meillä oli ihan huiput kannustusjoukot ja tsempparit niin paikan päällä kuin kotistudioissa. Kiitos vielä kerran teille kaikille - treenikaverit, valmentajat, kaverit yms.! Juuri sieltä se oikea fiilis löytyi ja tekemisen rentous, kun meihin uskoi niin moni muu ja pakkohan se on itsekin. Kokonaisuudessaan meiltä vahvaa tekemistä ja juurikin sitä omaa kädenjälkeä. Luottamista siihen mitä me osataan ja missä me ollaan hyviä. Ja ensi kaudelle tiedetään mitä treenataan, joten varokaa vaan ;))
Ei se päämäärä, vaan matka. Muistakaa nauttia pienistäkin onnistumista ja noista upeista hetkistä noiden parhaimpien kisakaveriemme kanssa. Niin mekin tehdään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)